Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Timpalla on resepti maaseudulle. Pakkokeinoja tulee välttää. Erilaiset metsänomistajien tavoitteet tekevät metsistämme monimuotoisia ja kestävämpiä muutoksia vastaan.
Tuotetun puun määrän kasvattaminen auttaa muutenkin vain rajallisesti; metsäteollisuuden olisi kyettävä kasvattamaan kotimaan arvonlisää. Nyt on nähty sekin, että jos puun hinta on hyvä myyjälle, jalostus ei kannata ostajalle kuin huippusuhdanteessa. Tämä ei ole teollisuuden investointien takaisinmaksun kannalta hyvä yhtälö.
Myös kannattava maatalous ja matkailu tuovat oman osuutensa maaseudulle.
Pienten kuntien kannattaisi harkita yhdistymisiä, mikäli hallinnon henkilöstöstä on siten mahdollista saada säästöjä.
Jokaisessa pikkukunnassa ei tarvita omaa lukiota, ei mitä ollut 1970-luvullakaan ja pärjäiltiin. Etäopiskelu helpottaa nykyisin: osan oppitunneista voisi käydä kotoa käsin, jolloin kotoa poissa lähiopetuksessa voisi olla lyhyemmän aikaa.
Mikolle jälleen kiitos tutkivasta journalismista (Metsäuutiset). Ojitettujen turvemaiden päästöt (ilma, vesi) ovat monimutkainen kokonaisuus. Yritys ottaa se haltuun aiheuttaa itselleni paljon harmaita hiuksia.
Kahden vertaillun metsikön pohjalta ei voi sanoa mitään varmaa koko Suomen päästöistä. Tarvitaan eri alueita, eri kasvupaikkoja, eri puulajeja, eri käsittelyjä. Toistoja ja pitkäaikaista seurantaa. Toisin sanoen paljon tutkimusta. Metsäsäätiö myönsi juuri rahoitusta lisää.
Käsitys avohakkuun turmiollisuudesta turvemailla vaikuttaa olevan yleinen. Esimerkiski Kerttu Kotakorpi viittaa suuriin avohakkuun aiheuttamiin päästöihin sen paremmin perustelematta Metsä-Suomi -podcastsarjan jaksossa, jossa käsitellään jatkuvaa kasvatusta turvemailla. Areenassa.
Ei täällä Espoon Keskuspuistossa hömötiaisia juurikaan ole. Ei ole lapsuuteni tapaan yleisesti kuultavissa myöskään Keski-Suomessa. Mutta tiaisten kannanvaihtelut ovat varmaan suuret ja asiaa tulee tarkastella pitkällä aikavälillä. Avohakkuu tekee alueen pitkäksi aikaa sille huonommin soveltuvaksi.
Mema-jutusta ei saanut selvää onko hän oikeasti sitä mieltä mitä mielipiteitä Venäjän mediassa hänen piikkiinsä on laitettu.
Lajien määrän ohella on hyvä katsoa mitä lajien populaatioille kuuluu. Esimerkiksi hömötiaisen tilanne tarkentuu, kun huomioidaan että vaikka levinneisyys on entisen laajuinen, sopivia elinympäristöjä on entistä harvemmassa nuortuneissa metsissä.
Yritysten myynnit ulkomaisille omistajille ovat harmillisia, mutta usein ne jatkavat Suomessa entiseen malliin ja myynneistä saatu pääoma voi tuottaa uusia yrityksiä kotimaassa. Joten hyvät puolensa tässäkin. Pörssissä olevilla suomalaisilla yrityksillä on myös paljon ulkomaisia omistajia eikä tätä katsota pahalla.
Tähän ketjuun jos siirtäisi jk uudistumiskeskustelun. Jovain kuvasi aivan oikein että jk metsä on välillä kasvatus- ja välillä uudistamisvaiheessa eli ei olekaan järkeä hakea puuston asentoa joka olisi kompromissi molempien suhteen.
Kun täällä ei haluta jakaa onnistumista ja reseptejä, herää epäilys onko niitä olemassakaan. Uskottavuuden nimissä kannattaisi parhaita käytäntöjä jakaa. Kuten Silva Ry tekee.
Uudistuuko metsä enää 200 m3 puuston alle? Sauli Valkonen kertoi videolla Lapinjärveltä (siis etelässä) että puuston määrä liikkuu jk:ssa välillä 100 – 200 m3, keskimärin siis 150. Mainitsee vielä että tämä määrä ei eroa keskimääräisestä jaksollisesta, joka liikkuu välillä 0 – 300. Kuten edellä huomautettiin, etelän kuusikoissa päästään parhaissa oloissa ja hyvin hoitaen korkeampaan määrään.
Kontiolahdella aiotaan investoida ampumahiihtokeskukseen. Sehän on ollut tähän saakka lähinnä ampumahiihtäjien käytössä, mutta aineksia olisi laajemmankin harrastajajoukon palveluun, ml. hirvenmetsästäjät, ammunnan harrastajat sekä elämyksistä kiinnostuneet turistit ja paikalliset.
