Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoitat Perko ilmeisesti Luken kuvaa Metsäteollisuuden ulkomaankauppa maittain 2024 (ennakko). Siinä sahatavara on 2 mrd ja muut tuotteet sis. mm. vaneria 1 mrd. 2 mrd on 12 mrd kokonaisviennistä 17 %. Mitä sitten?
Molempien eli ison luonnontuhon ja avohakkuun seurauksena sukkessio alkaa alusta – sen verran niissä on samaa. Alueelle jäävän elävän ja kuolleen puun määrä on luonnon tuhoissa suurempi. Avohakkuussa poistuu hakattu runkopuu (60 %), loput jää lahopuuksi, kaikkea elävää puuta ei poisteta. Kysymys on itselleni aste-erosta, en näe asiaa mustavalkoisesti. Kun ihmisen intressissä on mahdollisimman pitkälle estää tuhot, sukkessio pitää aloittaa avohakkaamalla.
Sekametsäkeskustelu liittyi aerosoleihin: sekametsään jää metsätuhotapauksessa todennäköisemmin jotain kasvamaan. Aerosolit lisäävät hiilinielujen tehoa. Siispä, paremmin tähän hiiliketjuun sopiva aihe… ei pitäisi nillittää muille, kun tekee itse samaa, eli ketjujen aiheet rönsyilevät helposti.
Makasiinissa kerrotaan ruotsalaisten enskakoneesta Malwasta. Menisi ilmeisesti 3 – 3,5 metrin uraleveydellä ainakin helpossa maastossa. 8 m ulottuvuus, joten uria olisi oltava vähän tiheämmässä, esim. 15 metrin välein. Tämä syö osan hyödystä, mutta puiden kasvu voi olla pikkasen tasaisempaa kuin 4 – 5 metrin urilla. Onko hyvä konsepti?
Nostetaanpa tätäkin ketjua vaihteeksi.
Kiertoaikojen nopea lyheneminen parantaa jaksollisen mallin kannattavuutta. 3 – 4 %:n tuotto uudistus- ja hoitoinvestoinneille lienee keskimäärin onnistuttaessa saavutettavissa? Visakallon 60 vuoden kuusikkokasvatusketju tuotti mielestäni 5-6 % (ml. latvusmassan myynti). Jos joutuu käyttämään Tricoon ja sen levittämiseen aikaa ja rahaa, taloustulos on keskimääräistä heikompi. Em. tuotot ovat matala riski huomioiden aivan kohtuullisia tuloksia. Metsänhoitoon sijoittava ei ole vaarassa menettää pääomaa, mutta puun hintakehitys ja metsätuhot tuovat epävarmuustekijöitä yhtälöön.
Sinilevistä. Tässä korostetaan ymmärtääkseni suolapulsseja ja sisäistä kuormitusta ulkoisen sijaan. Ulkoisellakin on varmaan edelleen merkitystä. Olisi ravinnetaloudenkin kannalta parempi, jos ravinteet pysyisivät pelloilla ja metsissä eivätkä valuisi vesistöihin.
K. Matti Lappalainen: Itämeren rehevöitymisen uudistettu diagnoosi ja paradigma.
