Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ilmastospekulaatiot voisi siirtää ilmastoketjuun.
Äkkinäinen säänneltyjen hirvi- ja vhp-kantojen romahduttaminen tuskin on kenenkään toive, eikä asiaa tarvitse sillä keinoin hoitaa. Vähittäinen hivutus alaspäin, mikä on onnistunut hirvellä, on mahdollinen myös vhp:llä. Nykyinen systeemi jossa suurpedot saavat lisääntyä ilman rajoitteita (kun niille jätetään aina tarpeeksi saalista) ei ole pitkällä aikavälillä kestävä tapa toimia: niiden aiheuttamat haitat eskaloituvat.
Metsätalouden ei tarvitse muuttua olennaisesti vähemmän puuta tuottavaksi monimuotoisuustoimien vuoksi. Olennaista on, että talousmetsän pinta-ala ei paljon pienenisi ja metsien ikärakenne vanhenisi.
Hiilikauppaa on jo kaavailtu eli on suunniteltu että EU-maat voivat rahoittaa päästöjen vähennyksiä tai nielujen lisäyksiä EU:n ulkopuolella. Järkevämpää olisi ehkä perustaa EU:n oma maankäytön päästökauppajärjestelmä, jossa tuotettaisiin lisäisiä todennettuja hiilikrediittejä. Muut sektorit rahoittaisivat ja maankäyttösektori toteuttaisi. Vähitellen sektorien päästöt ja nielut lähenisivät toisiaan ja olisivat esimerkiksi vuonna 2050 jo lähellä nollatasoa.
Metsurin hommassa pitää opetella myös työn hinnoittelu työkohteen mukaan. Kun taksa on yleisemmin hehtaari- eikä tuntiperusteinen, on opittava (kantapään kautta) kuinka monta tuntia per hehtaari itseltä kuluu minkäkinlaisen taimikon raivaukseen. Aluksi enemmän ja kokemuksen karttuessa vähemmän, joten palkkataso voi pikku hiljaa nousta. Kannattaa aloittaa helpoista kohteista.
Metsäpalot meillä ja muualla ovat myös kaksi eri asiaa. Kanadassa osa niistä on elävän puuston lähes kokonaan tappavia uudistavia paloja. Meillä suuri osa luonnontilaisen metsän paloista olisi kevyitä männiköitä kuusista puhdistavia pintakuloja.
Ei ole tietenkään täsmällistä sanoa, että avohakkuu vastaa metsäpaloa mutta voidaan sanoa, että avohakkuu matkii luonnonmetsien isoja häiriöitä (palot, hyönteistuhot, myrskyt). Nykyään vielä enemmän kuin aiemmin, kun kaikille uudistusaloille jää enemmän puustoa.
Metsäuutisissa oli juttua kiertoajan pidentämisestä. Mitä pienempi tuottovaatimus, sitä pitempi kiertoaika tulee valituksi. Eli jos käydään hiilimarkkinoilla kauppaa nieluista, eri metsänomistajilta saa nieluja eri hinnoilla. Yhden CO2-ekv. tonnin hinta on tällä hetkellä noin 80 euroa. Tuolla hinnalla aika monikin metsänomistaja saattaisi myydä metsien kasvua, jos tuon korvauksen siis saisi yhdestä puukuutiometristä.
https://www.metsalehti.fi/artikkelit/tuottavuus-kasvuun-milloin-hakataan/#d22ca7cc
Kyllä. Riskeihin voi varautua monella tavalla. Nykyisin suositellaan yhdeksi varautumiskeinoksi sekametsiä. Esimerkiksi Timpan mailla sellaista edustaa mänty-kuusi -sekataimikko. Mahdollinen olisi myös kuusen viljelytiheyden alentaminen ja koivun salliminen seassa viimeistään siinä vaiheessa kun ne eivät enää pääse pilaamaan kuusen latvoja. Varhaishoidossa lehtipuun jättäminen havupuun taimikkoon on vielä riski. En noudattaisi sitä ohjetta kuin ainoastaan silloin jos taimikkoon uhkaa jäädä muuten iso aukko.
