Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Em. YLE-linkistä. Tehtävä: Yhdistä kuvan 9.A käyrät 1–4 käsitteisiin A–D. Vastausta ei tarvitse perustella. A: biomassa, B: nettohiilensidonta, C: lajimäärä, D: hajoavan aineksen määrä. Hyvässä vastauksessa biomassa = 2, nettohiilensidonta = 1, lajimäärä = 4, hajoavan aineksen määrä = 3.
Halme: ”Hyvän vastauksen piirteet kuvaavat paremmin aukkohakkuun uudistumista kuin metsäpalon jälkeistä tilannetta.” Metsäpalon jälkeen ei biomassa (käyrä 2) aloita nollasta ja avohakkuunkin jälkeen alueella on aina jonkin verran hajoavaa ainesta (käyrä 3).
Huomioidaan kuitenkin: y-akseli on suhteellinen. Nyt voidaan ajatella että se kuvaa ajallista kehitystä jostakin alkupisteestä eli metsäpalosta tai avohakkuusta lähtien. Aloituspiste ei ole välttämättä nolla ja se on kullakin muuttujalla omansa. Jos tämä olisi kerrottu kokelaille, tehtävä olisi ollut järkevämpi.
Lajimäärä (käyrä 4) näyttää olevan korkeimmillaan keski-ikäisissä metsissä. En tiedä mihin lähteeseen oppikirjan tekijä on tämän perustanut. Voisiko olla ennemminkin niin, että lajimäärä olisi korkeimmillaan sukkession alussa ja lopussa ja notkahtaisi siinä välillä metsän sulkeutuessa?
Edellä mainittu Ilmatieteen laitoksen juttu on siis tämä:
Insect herbivory caused plant stress emissions increases the negative radiative forcing of aerosols.
Aerosolien tuotanto näkyy tutkimuksen mukaan nousevan, kun puilla on stressiä. Tutkimustieto on parasta herbivorian eli eläintuhojen osalta. Tutkimuksen kuvassa 2 näkyy että yhdisteitä syntyy kesäaikaan, kun puut yhteyttävät. (Talvisin suurin hiukkaslähde ovat ihmisen toiminnot.) Jos vaikka hirvi tai mäntypistiäisen toukka napostelee neulasia, tulee stressireaktio. Kuvassa 4 näkyy pohjoisen havumetsän yhteytyksestä johtuva (?) perustason aerosolituotanto ja stressin lisäävä vaikutus siihen: mitä kovempi stressi, sitä enemmän aerosoleja.
Ihmisen kannalta puiden stressin lisääntyminen ja kasvun aleneminen ei ole useimmiten toivottavaa, mutta stressin huomioiminen voi parantaa ilmastoennusteiden osuvuutta, joten sikäli tutkimus on hyödyllinen. Luonnonmetsissähän esimerkiksi hyönteistuhot saavat monesti riehua vapaasti laajoillakin alueilla (Venäjä ja Kanada). Vuosittain niitä on miljoonilla hehtaareilla.
*
Toinen julkaisu joka on synteesi useasta tutkimuksesta:
Impact of insect herbivory on plant stress volatile emissions from trees: A synthesis of quantitative measurements and recommendations for future research
Tieto puiden stressistä ja haihtuvista yhdisteistä ei näemmä ole uusi, mutta ilmiön hyväksikäyttö ilmastomalleissa on. Tässä tutkimuksessa (linkki) selitetään hiukan tarkemmin sitä, miksi ja milloin aerosoleja metsässä syntyy.
Luku 3. Introduction to biogenic emissions models. Yhdisteiden tuotanto riippuu toisaalta yhteyttämisnopeudesta, toisaalta kasvien stressistä, ja näihin vaikuttavat osin eri ympäristömuuttujat. Yhteyttämistä selittävät valo, vesi, lämpötila ja hiilidioksidin konsentraatio. Stressiä aiheuttavat esim. eläinperäiset tuhonaiheuttajat.
Noissa ensimmäisen jutun mallituskuvissa (kuva 4) ei näy eroa talousmetsän ja luonnonmetsän välillä tuotannossa. Tieto tarkentuu tältä osin vielä. Luultavasti yhteyttäminen ja stressi kompensoivat jossain määrin toisiaan, kun talousmetsässä yhteytys on kiivaampaa ja luonnonmetsässä puolestaan on enemmän metsätuhoja eli stressiä.
Sitä ei varmaan vielä tiedetä kovin hyvin mikä on erilaisten tuhonaiheuttajien ilmastollinen nettovaikutus, kun ne toisaalta vähentävät puiden kasvua, toisaalta lisäävät hiukkasia.
Laitan vielä uudemman kerran tähän Ranen löytämän tiedeuutisen koska se meni monelta ohi ja on merkittävä. Luulin että on uusi mutta onkin vuodelta 2022.
Hyönteisten hyökkäykset puihin lisäävät pilviä ja viilentävät ilmastoa
Hyönteisten hyökkäysten aiheuttama stressi lisää puiden erittämiä kaasumaisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat ilmakehässä muodostuviin hiukkasiin, pilviin ja ilmakehän kykyyn heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen.
http://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutinen/4uYXtzmMAh7tYrvJdSNjCG
Seppo Vuokko on merkittävä mielipidevaikuttaja. Se on tullut todistetuksi.
Liito-oravan elinympäristövaatimukseksi ei ole muistaakseni väitetty ikimetsiä, vaan metsiä joissa on riittävä peitteisyys liikkumista varten, lehtipuustoa ruokailuun, kuusia näkösuojapuiksi ja pesimäpaikkoja.
Wikipedia:
”Liito-orava viihtyy varttuneessa kuusivaltaisessa sekametsässä. Yksilö elää koko elämänsä samalla elinpiirillä, joka on uroksella noin 60 hehtaaria ja naaraalla viisi. Liito-oravan pääravintoa ovat kesällä lehtipuiden lehdet ja talvella norkot.
Liito-orava käyttää pesänään yleisimmin haavassa olevaa koloa, joskus tavallisen oravan tekemää risupesää.”
Taiteilijan näkemys ikimetsästä. Nåjaa…
Juttelin eilen Markku Kulmalan kanssa hänen esitelmänsä jälkeen Oodissa. Hän kertoi että päästömittauksia etenkin aerosolihiukkasista tarvitaan lisää ennen kuin tiedetään sanoa mitään varmaa erilaisten metsien ilmastovaikutuksista. Hän mainitsi että pieneen kokoon mahtuva mittaustekniikka mahdollistaa nyt laajemmat mittaukset, eli Smear -asema on onnistuttu kutistamaan minikokoiseksi. Hiukkasvaikutus vahvistaa merkittävästi metsien hiilinielujen vaikutusta ilmastonmuutokseen, koska hiukkaset lisäävät pilviä, jotka vähentävät suoraa auringon valoa maapallon pinnalla ja hajasäteily ilmeisesti myös tehostaa yhteyttämistä.
