Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos haluaa nopeampaa toimintaa, työt voi tilata muualta.
Google-haun mukaan taimien mukana oleva kemiallinen torjunta-aine suojaa niitä täiltä vähintään istutusvuonna, mutta sitten teho heikkenee. Myrkyttömän mekaanisen conniflex-suojan luvataan säilyvän hieman pitempään, mutta onko käsiteltyjä taimia saatavilla yleisesti? Kylvetyillä taimilla ei ole muuta suojaa kuin muokkaus.
Mulla sama mietintä käynnissä kuin käpysonnilla. Mikä vaihtoehto olisi paras pienelle tiekunnalle: käteiskassa, omat yrityspankkitunnukset tiekunnan tilille, liittyminen isompaan tiekuntaan vai tuo käpysonnin ehdotus että yksi osakas toimii pankkina. Ainut tulo on että tilille tulee satunnaisia tien vuokria rallitallilta, ei ole tarvinnut periä osakkailta maksuja, ja laskuja tulee vuosittain vähän.
No ei oo kyllä miun päästä eikä olettamuksia.
Puustoa metsässä = rahaa sijoitettuna. Valkosen Sauli kertoi Tapio Haarlaan tekemällä videolla, että molemmissa metsänkasvatusmalleissa on esimerkkimetsikössä puuta keskimäärin sama 150 kuutiometriä hehtaarilla: avomallissa välillä 0 – 300 ja jk-mallissa välillä 100 – 200 m3.
Talousmielessä avohakkaaja voi kuitenkin peitota liian nuukan jatkuvan kasvattajan, joka ei sijoita metsänhoitoon eikä kasvun kohentamiseen. Jos kuitenkin ojitetun suonsa tuhkalla lannoittaisi, se olisi hyvä sijoitus hiilinieluihin.
Ajatus vaihtelusta kasvattamisen ja uudistamisen välillä on peräisin Silva ry:n äskettäisestä seminaarista. Periaate on tunnettu aiemminkin ja on kai mainittu jk-oppikirjoissa ja ohjeissa. Perkon metsä on koko ajan ihannemitoissa ja -asennossa, jolloin tällainen vuorottelu ei ole tarpeen?
Päätehakkuun hetkellä jaksollinen kasvattaja saa muhkean tilin, josta hän sijoittaa ehkä 10 prosenttia takaisin metsäänsä; uudistamiseen ja tulevan kasvun parantamiseen (siemen, maanmuokkaus, taimikonhoidot). 90 prosenttia vapautuu sijoitettavaksi muualle. Jatkuvalla kasvattajalla on koko ajan tasaisesti pääomaa kiinni metsänsä puissa, mutta hänkin saa ajoittain sijoitettua muualle. Sidotun pääoman tuotto metsässä voi mennä suunnilleen samoihin lukemiin, kun katsotaan kiertoajan yli.
Jk:ssakin on kausia, jolloin on keskityttävä enemmän uudistumiseen eikä kasvuun eli hakattava harvemmaksi. Menetelmien ero on aste-ero ja on pienenemässä, kun jaksollisessa mallissa lisätään peitteisen metsän elementtejä. Suurin osa aukoista on jo muutenkin pieniä ja haittoja voidaan edelleen pienentää vaikkapa muotoilemalla niitä paremmin maisemaan sulautuviksi.
Suhteelliset kasvut ovat mittausten perusteella yksittäisissä puissa ja jk-metsiköissä hyviä. Lahjomaton totuus paljastuu viimeistään kun nähdään pitkällä aikavälillä menetelmien tuottama puukuutioiden ja eurojen määrä. Vertailulaskelmien mukaan keskimäärin menetelmien taloudellinen ero ei ole kovin suuri – silloin kun kumpikin menetelmä onnistuu hyvin. Eroja syntyy silloin, kun metsikössä on ongelmia. Yksittäisissä tapauksissa talous voi mennä kummin päin vain. Kirjaltajalle maistuu myös kuivuuden ja valoympäristön muutoksen stressaama kuusi metsikön sisällä.
Tuoreet hakkuutähteet houkuttelevat tukkimiehentäin paikalle, etenkin jos alueella on valmiina vahva kanta aiemmista hakkuista. Kaikissa uudistamisissa on omat riskinsä, mutta männyllä suosin itse konekylvöä. Täi löytää kai yhtä lailla istutetut ja kylvötaimet, mutta kylvötaimilta puuttuu torjunta-aineen suoja.
Metsänhoidon suosituksia voi lueskella. Tämä kevät lienee ollut hyvä uudistamiselle kaikilla tavoilla, kun vedestä ei ollut pulaa.
Päivän hyvä uutinen (YLE) kertoo että Kiinan kokonaispäästöt ovat ehkä kääntyneet laskuun. Syynä se että tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto kasvaa nopeaa tahtia. Asia on merkittävä kun maapallon kokonaispäästöistä noin kolmannes tulee Kiinasta. Venäjä on asukaslukuunsa verrattuna melko iso päästelijä. Intian päästöt ovat olleet noususuunnassa. Afrikassakin oletettavasti nousevat ellei maanosa sitten onnistu mahdottomassa, eli loikkaa suoraan agraariyhteiskunnasta vihreään talouteen – ilman fossiilipössyttelyvaihetta.
Miksiköhän suositeltiin männyn istutusta eikä kylvöä… onko ehkä kohteessa ennakoitu kova heinittyminen vai onko alue niin kivinen ettei äestys onnistu? Männyn konekylvö (äestys) ja rehevämpien kohtien täydennys kuusta istuttamalla on myös vaihtoehto jos se kohteessa onnistuu. Muokatulle alueelle tulee kyllä luontaisiakin taimia täydennykseksi.
Viitaten Metsäuutisten juttuun tuoreesta hiiliseminaarista: aiemmat laskentaperusteet, jotka tuottivat turvemaaperälle huomattavasti pienemmät päästöt, sallivat tosiaan 80 milj. m3:n suuruiset poistumat ja metsiin jäi vielä 20 milj. m3 nielut. Aiemmin nähtiin suurempiakin lukuja. Tällöin poliitikot sitten lupasivat EU-neuvotteluissa (Ville Niinistön johdolla), että tällaiseen nielun tasoon me pystymme. Sen jälkeen päästöjen laskentaperusteet sitten muuttuivat ja niiden pohjalta EU-vertailutasot jonkin verran pienenivät.
Puun käyttö on ollut korkealla tasolla hyvästä hinnasta johtuen, joten nielutavoitteista jäätiin jälkeen. Hiilineutraalius 2035 näyttää lipuvan saavuttamattomiin, jos puu käy entiseen malliin kaupaksi. Linjaukset ilmastoasioista pitäisi tehdä EU:n tasolla, miten tästä mennään eteenpäin: säästelläänkö metsiä, perustetaanko uusia metsiä ja satsataanko teknisiin hiilinieluihin.
