Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mahtaisiko hirvikärpäsiin tehota sama vahva deet-pohjainen suihke jota käytetään punkkeihin.
käpysonni voi miettiä asiaa siltä kannalta miltä metsämme todennäköisesti näyttivät ennen ihmisen tuloa. Siitä saa viitteitä katsomalla miltä Venäjän ja Kanadan hoitamattomat metsät näyttävät nyt. Vanhat runsaslahopuustoiset peitteiset metsät hallitsevat maisemakuvaa. Luonnonmetsä uudistuu koko ajan häiriöiden kautta, mikä pitää lehtipuut ja kukkakasvit mukana. Eivät ne katoa ilman metsänhoitoa metsäekosysteemeistämme.
Nostokoukku: Vielä sen verran, että ovatko mehtäukon ja minun pakinat mielestäsi proosaa, lyriikkaa vai draamaa?
Nyt on hankala. Jos katsoo vaikka jk-ketjua, niin draamaahan se sisältää. Proosaksi sutkaukset ovat liian lyhyitä. Lyriikaksi liian realistisia? Vastaisin edelleen saman kuin aiemmin: tekstit ovat pakinoita. Minipituisia, mutta niissä on ilmaistu paljon asiaa lyhyissä lauseissa. Jos joku toinen keksii paremman tekstilajin niille, kertokaa.
Kolmas erityislahjakas kirjoittaja on Tolopainen, jonka aamusaarnat ovat valitettavasti loppuneet tai tauolla.
Nostokoukku ja mehtäukko ovat tämän palstan pakinoitsijat. 😅 Olivatkohan he jo kouluaikaan hyviä ainekirjoituksessa?
Tavallaan se on hyväkin, että ei ole tutkittu jokaista neliötä. Tulee sitten eteen mukavia yllätyksiä, kuten kääväkkäät avohakkuulla tai lahokaviosammalet kaupungissa. Toisaalta vastaavasti monen eliön populaation heikkeneminen tai jopa sukupuutto on tekeillä, mutta tapahtuu viiveellä ja hitaasti, meidän huomaamatta, kun seurannat eivät kata kaikkea.
Kaikkia arvioituja lajeja ei ole Punaisessa kirjassa jaettu ryhmiin sillä perusteella, onko korkea ikä tai luonnontilaisuus niille tärkeä elinympäristökriteeri. Eli lisämääreen vanhat metsät olisi voinut ”ansaita” useampikin laji kuin sen nyt on saanut, erityisesti LC-luokassa. Siinä kun metsän ikään/luonnontilaisuuteen ei oteta lainkaan kantaa eli lajit eivät saa lisämäärettä mukaansa. LC-luokasta jää siis luokittamatta lajeja vanhoihin/luonnontilaisiin metsiin, jos ne eivät ole uhanalaisia. Tämä selittää ainakin osaltaan lajien pientä määrää ko. luokassa.
Lajien uhanalaisuuden luokitteluopas kertoo (linkin julkaisu s. 64):
”Elinympäristöluokitus on pääsääntöisesti samanlainen kuin edellisessä arvioinnissa, mutta jonkin verran muutoksia on tehty aiemmin todettujen muutostarpeiden vuoksi sekä yhteyden vahvistamiseksi luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin kanssa. Erikseen kysytään lajin ensisijaista elinympäristöä ja muita elinympäristöjä. Ensisijainen elinympäristö, eli lajin pääasiallinen elinympäristö (vain yksi) merkitään kaikille luokkien LC–CR lajeille ja mahdollisuuksien mukaan myös luokille RE ja DD.
Kohtaan muut elinympäristöt merkitään lajeille luokissa NT–CR ja RE niiden käyttämät muut eli toissijaiset elinympäristöt, tarpeen mukaan yksi tai useampia elinympäristöluokkia. Mikäli mahdollista, ne merkitään tärkeysjärjestyksessä eli tärkein ensin ja vähiten tärkeä viimeisenä. Lajille merkitään elinympäristöluokista oleelliset, sen sijaan marginaalisia ja/tai mahdollisia elinympäristöjä ei merkitä. Elinvoimaisten lajien (LC) ensisijaista elinympäristöä tarvitaan uhanalaisuusindeksien laskennassa ja jotta voidaan laskea kuinka suuri osuus tietyn elinympäristötyypin (metsät, suot, jne.) lajeista on uhanalaisia.
[toim. kursivointi]
Ajan säästämiseksi riittää, kun LC-lajien elinympäristö merkitään elinympäristöluokkien ylimmällä tasolla (metsät, suot jne.), mutta resurssien salliessa on suositeltavaa kirjata elinympäristö tarkemmallakin tasolla. Luokkaan NA kuuluvien lajien osalta elinympäristöluokkien merkitseminen on vapaaehtoista.
Elinympäristöluokille on tehty lyhyet, erilliset kuvaukset, jotka löytyvät mm. arviointityökalun yhteydestä. Elinympäristöluokitus on esitetty liitteessä 3.”
https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=16401
Kuten aiemmin totesin: jos haluaisi tutkia metsän iän tai luonnontilaisuuden vaikutusta lajien määrään, pitäisi tehdä jostain luontotyypistä (vaikka mustikkatyypin kangasmetsästä) kattava lajiluettelo metsikön iän tai luonnontilaisuuden mukaan.
Pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsälajit ovat sopeutuneet häiriöihin, joten metsän ikä ei ehkä ole niille olennaisen tärkeä kriteeri. Metsän korkea ikä tarkoittaa meillä kuitenkin yleensä samalla korkeaa luonnontilaisuuden astetta. Kaikkein harvinaisimpia luontotyyppejä meillä voivat olla luonnontilaisen kaltaiset mutta nuoret metsät. Tätä voidaan käyttää hyväksi metsien luonnonhoidossa: kun vanhojen metsien suojelu on kallista, lisätään metsiin sen sijaan luonnontilaisen metsän ominaispiirteitä ja vanhoja puuyksilöitä.
Lisämääreen saaneiden lajien määrän avulla voidaan ainakin hahmottaa sitä, kuinka suurta määrää uhanalaisia voidaan auttaa, kun parannetaan suojelua kussakin lisämääreluokassa.
No ei se nyt niinkään mene että avohakkuita saa moittia mutta jk:ta ei. Prkl.
Muutamaan kertaan jo kysytty, mutta Jovain ei ole kertonut miten se hoitomuotojen yhdistely käytännössä tapahtuu. Samalla metsäkuviolla vai samalla metsätilalla, yhtä aikaa vai peräkkäin?
Jk-menetelmän siirtymävaihe jaksollisesta voisi olla yksi yhdistelyn muoto? Sitten kun tehdään jossain vaiheessa katkaisuhoito jk-metsikölle niin onko se yhdistelyä, jos käytetään hyväksi alikasvokset?
