Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos taimia katsotaan, niin jatkuvassa mallissa ne kasvavat huonommissa oloissa kuin jaksollisessa: on valon, ravinteiden ja veden puutetta.
Vaikea ennustettava kaiken kaikkiaan. Kerrotaan että Grönlannin mannerjään ja pohjoisnavan sulaminen tuottavat makeaa vettä ja se aiheuttaa esteen veden kierrolle. Nämä jäät palautuisivat varmaan aikanaan kylmemmän jakson aikana. Paljon riippuisi kuitenkin siitä mitä muualla tapahtuu – esimerkiksi kuinka paljon lämmintä ilmaa virtaisi etelämpää kohti pohjoista. Ken elää se näkee…
Jovain, kuinka se jaksottainen taimikko tähän pomppas? Tietysti pitää verrata optimoitua jatkuvaa optimoituun jaksolliseen. Yksittäisiä metsiköitä kiertoajan mittaisena aikana (jos jatkuvassa metsikössä riittää jatkuvuutta), tai kokonaisia optimoituja metsätiloja samana ajanhetkenä. Käytännössä hyvin harva tila tai metsikkö on jatkuvasti kasvun optimissa. Tulee siirtymävaiheita, epäonnistumisia uudistamisessa ja tuhoja.
NATOn ydinasedoktriinista paremmin tietävät voivat kommentoida mutta luulisin että käytön kynnys on korkealla. Kenen ydinaseet olisi edes mahdollista tulla Pohjoismaiden tai Baltian avuksi – Britannian vai Yhdysvaltojen? Ranskan laissa lukee että ydinaseita ei voida käyttää kuin omaksi suojaksi.
Kiitos Häkkiselle tuosta viitteestä. Metsätalouden perusparadigma on siis vähintään noin 75 vuoden ikäinen. Tapani Tasasen kirjassa käsitellään metsäpolitiikka 1870-luvulle saakka. Minulla ei ole tietoa eepoksista jotka käsittäisivät ajanjakson 1870 – 1948 (harsintajulkilausuma). Onko muilla?
Pukkalasta (metsien hiilinieluketju) tulee mieleen kysymys: onko jaksollisen mallin optimaalinen kehitysluokkajakauma se johon jatkuva kasvattaja pyrkii metsikkötasolla. Kukin puu ikään kuin vastaa yhtä metsikkökuviota tilatasolla. Jos pääsee siihen, millaisiin vuosikasvuihin on mahdollista päästä?
Metsäntutkijat ja metsäammattilaiset ovat tienneet tuon kasvuteorian ja puhuneet tavoiteltavasta kehitysluokkajakaumasta – ainakin niin kauan kuin itselläni on metsäasioista muistia eli 1970-luvulta. Tutkija Juha Lappi on kirjoittanut Metsätieteen Aikakauskirjassa siitä, että kasvusta ei voida päätellä kuinka paljon metsää voi kullakin hetkellä hakata. Metsäsuunnittelussa asiaa on käsitelty niin että omistaja on saanut kertoa haluaako hän maksimoida hakkuutuloja, puuston määrää vai kasvua tulevana 10-vuotiskautena. Lisäksi pitääkö metsätilan puuston määrä olla kauden lopussa sama vai suurempi jos sillä on merkitystä.
Taho joka on ollut pimennossa ovat yleismedian toimittajat ja lukijat. Suuri yleisö ei ymmärrä, että metsien kasvun ja hiilivaraston maksimointi ei ole mahdollista yhtä aikaa, ja nuo kaksi polkua johtavat aivan erilaiseen tulevaisuudenkuvaan. He eivät myöskään huomioi sitä mitä EU meiltä haluaa.
Ilmastopaneelikin varmaan ymmärtää tämän, mutta joutuu viran puolesta ehdottamaan hakkuiden maltillistamista. No, nyt ei tarvitse kiistellä vähään aikaan, kun ne vähenevät ja nähdään karut seuraukset metsäteollisuudelle ja kansantaloudelle. Muut kuin puumarkkinat kannattaisi nyt käynnistää, kun niille olisi melko varma tilaus metsänomistajien joukossa.
Metaaniin palataan vielä, kun tarkastellaan ennallistamissuunnitelman toteutusta.
Stefan Ramstorf on fysikaalisen meritieteen professori Potsdamin yliopistossa Saksassa. Helsinkiin ja Itämeren rannalle hänet toi Nordic Tipping Week -työpaja, jossa tutkijat keskustelivat Atlantin merivirtojen hidastumisen vaikutuksista Pohjoismaihin.
Ramstorfin mukaan viimeisin tieto on, että AMOC-virrat voivat keikahtaa pysähtymisen tielle jo tämän vuosisadan puolivälissä. Pysähtyminen on vuosikymmenien prosessi, mutta kun se on alkanut, sitä ei voi estää. Vaikutukset alkavat tuntua jo matkalla.
Paras keino torjua riskiä on lopettaa ilmaston lisälämmittäminen niin pian kuin mahdollista. Seuraavaksi sitä yritetään 10. marraskuuta alkavassa YK:n ilmastohuippukokouksessa Brasiliassa. Suomi neuvottelee osana EU:ta.
Aktivistit olivat tuossa Stansviksin norokorvessa ilmeisesti oikeassa, mikäli alueella on lakikohde joka kuuluu säästää. Joissakin muissa tilanteissa ero laillisen ja laittoman välillä ei ole aivan selvä. Esimerkiksi HCV-kohteissa tai Kemijärven yhteismetsän hakkuusuunnitelmassa, joka saattaa olla suojelunarvoista vanhaa metsää.
