Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Piti käydä tutkimassa Viron karttaa, kun IS kirjoitti että yksi tie kulkee osin Venäjän puolella. Olin hyvin kauan sitten mukana järjestämässä kurssia kansainvälisille metsäopiskelijoille Järvseljassa, mutta kartan mukaan se on noin 50 km pohjoisempana eli ei oltu tuolla seudulla kuitenkaan.
Sitten aloin tutkailla hakkuutapoja Venäjän puolella Google Mapsista. Katsokaa esim. paikkakunta nimeltään Molodi ja siitä noin 2,5 km itään. Kartalla näkyy harvennusta joka on pohjois-eteläsuuntaisia tiheitä viivoja, useita 100 m matkalla. Onko tehty tiheää kaistalehakkuuta? Näkyy myös enemmän meikäläisen kaltaisia uudistusaloja maanmuokkauksineen. Viron puolella näkyy neliömäisiä hakkuualoja, joita ei ole muotoiltu maaston mukaan vaan vedetty viivottimella. Esimerkiksi jos katsoo kurssipaikkamme Järvselja jahiloss itäpuolelta kohdasta Haavametsa.
Samaa mieltä: muovista pitää päästä mahdollisimman pitkälle eroon esimerkiksi pakkaamisessa. Mikromuovia kuitenkin tulee kaikkialle, ellei sitä lopuksi polteta. On jo löydetty muovia syöviä bakteereita, mutta niiden saaminen laajaan käyttöön voi viedä aikaa. Muovin alhaisesta kierrätysasteesta ollaan meillä huolissaan ja sitten toisaalta tuodaan Italiasta jätteitä poltettavaksi, onko järkeä?
Vesien suodatukseen uusi happamuutta vähentävä menetelmä. Ei valitettavasti poista liuennutta humusta tämäkään.
isaskarin havainnosta tulee mieleen tämä forest.fi-artikkeli:
Joo, kysymyksiä herää. Esimerkiksi se miksi kaatolupia annetaan noin vähän jos suotuisan kannan viitearvo on vajaat kolmesataa ja susia on nyt lähes kaksinkertainen määrä. Periaatteessa susi ei lisäänny yhtä nopeaa tahtia kuin saaliseläimensä joten voisi ajatella että 600 suden kannan entisellään pitävä kaatojen määrä olisi tuo noin 10 % eli 60 lupaa? Jos nämä kohdistaisi rohkeisiin yksilöihin, saataisiin ihmisarkuutta kannassa lisättyä ja häiriöitä ja haittoja paikallisväestölle vähennettyä. Tämä määrä ei kuitenkaan tuo ratkaisua hirvenmetsästykseen koiran kanssa.
MTK:
Suomen viitearvo 273 poikkeaa merkittävästi Ruotsin vastaavasta, eikä perustu samoihin tieteellisiin perusteisiin. Ruotsissa viitearvo on 170.
MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen katsoo, että viitearvon määrittely kahden populaation malliin perustuvalla Luken viitearvolaskurilla johtaa ylikorkeaan lopputulokseen. Määrittelyn lähtökohtana tulee olla se, että Suomessa on vain yksi susipopulaatio. Geenivaihto Venäjän kanssa tulee myös huomioida.
Maa- ja metsätalousministeriön on nyt varmistettava, että osin ongelmallisin perustein määritetty viitearvo ei hankaloita määrällisesti riittävän ja alueellisesti kattavan kiintiömetsästyksen aloittamista ja toteuttamista eikä yksittäisten vahinko- ja turvallisuusperusteisten poikkeuslupien saamista, painottaa MTK:n juristi Anna-Rosa Asikainen.
https://www.mtk.fi/-/susi-suojelutaso-25
käpysonnin perusajatus on hyvä eli menot tulojen mukaan. Vaikeudet alkavat siinä kohtaa kun aletaan tehdä leikkauslistoja, kun leikkauksen kohteena on aina joku ihminen. Helpoimpia kohteita ovat varmaan sellaiset jotka olisi mukava saada mutta ei aivan välttämättömiä kuten Länsirata Turkuun. Sillekin löytyy perusteluja kuten se että kaksoisraide välillä Espoo-Lohja ja Turku-Salo mahdollistavat lisää paikallisliikennettä ja lisäävät alueiden elinvoimaa. Vanhalla etelämpänä olevalla rantaradalla tarvitaan kuitenkin myös korjauksia ja sen varrella elinvoima vastaavasti kuihtuisi.
Joo, toivotaan että tämä hillitsi vähän sabotaasien yrittäjiä.
Mielenkiintoinen tieto energiamarkkinoilta: Euroopan maat ovat ostaneet miljardeilla Venäjältä peräisin olevaa nesteytettyä maakaasua. Kuinkas näin pääsi käymään, kun lng-hankinnat aloitettiin nimenomaan jotta riippuvuus Venäjän putkikaasusta loppuisi.
Matti Kärkkäinen Metsälehti 10.10.25: ”Taustalla vaikuttaa kummittelevan ajatus ettei metsänomistaja omistakaan maaperän hiiltä…” Sehän se ja sama ajatus sanoo ettei hän omista myöskään metsiensä kasvua, vaan sitä pitää jättää hiilinieluksi sen verran kuin virkamiehet ja poliitikot ovat päättäneet.
Ravinneasiaan sen verran että ravinteet voi ja kannattaa palauttaa suolle puutuhkana. Silloin turvetta ei tarvitse hajottaa ravinteiden saamikseksi.
