Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Onko tietoa kuinka paljon Norjan öljy ja kaasu voi korvata vajetta Euroopassa, jos Venäjän tuonti jää pakotteiden vuoksi pois?
Lainaus Donner-Amnellilta (linkki talousketjussa).
Metsävarojen niukkuus mainitaan: ”Jo nykyisellään metsien teollisen käytön fyysiset rajat ovat maailmanlaajuisesti katsoen hyvin lähellä. Jatkossa muutkin alat kuten kemian- ja terästeollisuus käyttäisivät mielellään paljon puuta tuotantonsa fossiiliriippuvuuden vähentämiseksi. Metsien tuntuva lisäkäyttö jalostukseen voisi kuitenkin tulla kyseeseen vain, jos pystyttäisiin merkittävästi vähentämään lihan ja bioenergian tuotantoon käytettyä metsäpinta-alaa. Siihen asti metsien vähyys ja niiden muiden käyttömuotojen tärkeys tarkoittavat sitä, että puunjalostuksen siirtymän täytyy hyvin pitkälle perustua nykyisen raaka-ainevolyymin jalostuksen monipuolistamiselle ja arvon nostolle. Myös metsien käytön hyväksyttävyys edellyttää tätä.”
Liha ja bioenergia mainitaan ehkä siksi että suuri osa maapallon pinta-alasta on nyt rehun tuotannossa ja laitumina, ja suuri osa metsien kasvusta käytetään lämmitykseen ja ruuan valmistukseen.
Näkemys metsien käytön rajojen lähestymisestä haastaa jonkin verran sitä ajatusta, että jos hakkuita Suomesta vähennettäisiin, ne siirtyisivät muualle. Mihin ne siirtyisivät, jos vajaakäytössä olevia metsävaroja ei ole kovin paljon helposti saavutettavissa eli kunnollisen infrastruktuurin äärellä? Uudet plantaasimetsät (metsittäminen) olisivat yksi vaihtoehto ainakin sellun ja kartongin tuotannossa. Laadukas sahatavara tarvitsee todennäköisesti järeämpää hitaammin kasvanutta puuta, jota haettaisiin ehkä sademetsistä. Tosin meillä hiilineutraaliuteen tarvittava maltillinen hakkuiden vähentämisen määrä 10 – 15 milj. kuutiometriä ei olisi kovin merkittävä kysynnän muutos globaalisti. Meillä hakkuiden vähentämisen vastapainoksi olisi huolehdittava hyvästä metsänhoidosta ja lisäkasvua tuottavista toimista, ettei jouduttaisi pitkällä aikavälillä alenevien kasvujen ja metsävarojen kierteeseen.
Jakob Donner-Amnell pohtii biotalouden kestävyyssiirtymää.
Susikeskustelu jatkuu… toimivia ratkaisuja ei ole tarjoiltu, saivartelua lähinnä.
En tiedä miten Kanadassa käsitellään maaperän päästöt jos mitenkään. Soita on kyllä jonkin verran mutta niitä ei ole juurikaan ojitettu metsätalouden tarpeisiin, jolloin suon maaperää ei tarvitse raportoida. Noista kartoista mitä netistä löytyy näkyy että talouskäytössä olevat metsät sijoittuvat pääosin turvemaiden eteläpuolelle, eli turvemaat ovat pohjoisella metsänrajalla, esimerkiksi Hudsonin lahden ympäristössä Ontariossa. Vähäiset ojitukset on kai lähinnä turvetuotantoalueita. En tiedä olisiko lisäksi karpalon kasvatusta.
”One-third of global peatlands are in Canada’s <b>arctic and subarctic areas and boreal regions</b> spread over 1.1 million square kilometers (about 12% of Canada’s land area). They store about 150 billion tonnes of carbon, about 25% of the world’s peatland carbon.”
Aleksi Lehikoinen, Aino Juslén. (2025). Hömötiaisen ja muiden lajien uhanalaisuusarvioinnista. Metsätieteen aikakauskirja artikkeli 25003.
Riikka Otsamo, Lauri Männistö, Katri Himanen, Saija Huuskonen, Jari Miina, Minna Luoto, Raito Paananen. (2025). Metsänomistajien kokemuksia lehtikuusen, tervalepän ja tammen viljelystä. Metsätieteen aikakauskirja artikkeli 24024.
Tapani Lahti. (2025). Häviääkö hömötiainen Suomesta? Metsätieteen aikakauskirja artikkeli 24023.
Keskustelu Hesarissa jatkuu… aina näissä toistuu se kommentti, että ei susiuhka ole merkittävä suhteessa metsästyskoirien muihin tilastoituihin kuolinsyihin. Oleellinen asia tässä on kuitenkin metsästäjien halukkuus pitää koiria ja yleensäkään metsästää, jos koiria ei voi enää käyttää.
”Hirvieläinten kantoja on pakko säädellä monestakin syystä. Idea mahdollisimman vähäisestä puuttumisesta ja luonnollisesta petojen ja kasvinsyöjien määrien suhteesta on periaatteessa hyvä, mutta ei nyt toimisi luonnossamme.
Hirvi- ja petoeläinten ravintotilanne ei meillä kai vaihtele kovin paljon, vaan on lähes aina tasaisen hyvä. Lumen määrä talvisin vaikuttaa kyllä ravinnon hankintaan. Hirven talvisin suosimien männyntaimikoiden määrä on alentunut etelässä, kun metsänuudistamisessa on hirvituhojen vuoksi pitkään suosittu kuusta. Aivan viime vuosina tämä suuntaus on ehkä kääntynyt ja puulajivalinta tehdään terveeltä pohjalta kasvupaikan mukaan, kun kuusenkin kasvatuksen riskit tunnistetaan.
Metsästäjäliiton jäsenkyselyn mukaan jäsenistön luottamus on heikko petoasioissa sekä viranomaisiin että Luonnonvarakeskukseen. Iso osa vastaajista kokee petotilanteen haittaavan metsästystä. Lisätietoja kyselyn tuloksista on Metsästäjäliiton sivuilla kohdassa uutiset.
Petojen aiheuttamia koiravahinkoja on ollut vuosittain ilmeisesti aika tasaisesti (?) 30 – 50 kappaletta vuosittain. Metsästystapahtumassa tapetaan eniten ajossa haukkuvia ajokoiria ja hirvikoiria, pihoissa puolestaan siellä haukkuvia suomenpystykorvia.
Susien määrää pyritään nostamaan. Joskus lähitulevaisuudessa voitaisiin siis olla tilanteessa, jossa niitä olisi ”nykyistä selvästi enemmän”. Jos vaikka suden ns. suotuisan suojelun kannan tasoksi määriteltäisiin kaksinkertainen nykyiseen verrattuna, niin jos meillä nyt on 250 – 300, niin niitä haluttaisiin olevan noin 500 – 600 yksilöä.”
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011269437.html
