Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset

Metsätalouden huono julkikuva ei koskaan korjaudu alan oman viestinnän avulla, jos suuret yleismediat toistavat sitä viestiä, että metsäala aiheuttaa suuria vesistö- ja luontohaittoja, ja ahneuksissaan hakataankin liikaa. Kannattaisiko uhrata vähän palstatilaa siihenkin, mitä haittojen vähentämiseksi pitäisi tehdä, mitä jo tehdään ja ovatko toimet tehokkaita. YLE kyllä kirjoitti, että jatkuvaa kasvatusta tehdään turvemailla, mutta siihenkin valittiin avohakkuista syyttävä eikä peitteisyyteen kannustava näkökulma.

Satu Hassin mielipiteessä kommentti TA:lle, samat vanhat kritiikit edelleen…

AJ:

Ei tässä tarvitse olla uskomusten varassa, vaan parantaa seurantaa ja raportointia, jos luottamusta asioiden hoitoon ei ole. Esimerkiksi yksityismetsien osalta osittain suojellut alueet voitaisiin merkitä Metsäkeskuksen ylläpitämään metsaan-metsätietojärjestelmään, josta tieto välittyisi hakkuita suunnitteleville.

Vesistöjen suojakaistoja yms. ohjeita ei ihan kaikki omistajat noudata, mutta suurin osa noudattaa. Sertifikaattien kattavuus on 90 prosentin luokkaa, eli pieniä parannuksia ja laajalla pinta-alalla on kupletin juoni. Muistaakseni Hukkajoen varsi ei kuulunut sertifikaatteihin. Sertifikaatteja ei kannata väheksyä, kun niitä on tosiaan jo kolme vaatimustasoltaan erilaista. Teollisuus haluaisi lisää FSC-sertifioitua puuta, koska sitä menisi hyvin kaupaksi.

Yhden puusepän todistus on samaa luokkaa käyttöarvoltaan kuin kolme fantapulloa suovesiä. Kannattaa mieluummin uskoa sahojen asiakkaita. Yhden höttöisyyteen liittyvä huolen muistan. Kuusentaimien hivenen liian nopea kasvu alussa aiheuttaa sen, että tyvitukin keskelle jää leveämpien lustojen alue.

Järeän puun määrästä on tietoa valtakunnan metsien inventoinnissa – katso esim. forest-sivuston tilasto: Järeän puuston määrä 1951-2019. Tietenkin jos jatkuvapeitteinen tukkiin painottuva yläharvennus yleistyy paljon, järeän puun määrä voi alkaa vähentyä.

Puiden geenipohjan kapenemisesta jalostuksen vuoksi ei ole todisteita. Ne eivät ole viljelykasvien kaltaisia vaan edelleen hyvin monimuotoisia. Puut vaihtavat tuulipölytteisinä lajeina aina geenejä jalostetun ja villin populaation kesken, ja siitepölyä voi kulkeutua kauempaakin tuulten mukana.

Metsien omistajille tulee kertoa: tehdään jo oikeita asioita, mutta pitää tehdä vielä enemmän ja kattavammin. Jos keskitytään vain keskustelemaan siitä mikä on pielessä, kehittämisnäkökulma jää sivuosaan.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011534122.html

Toinen näkökulma Eagle-aluksen aiheuttaman merikaapeliturman oikeudenkäyntiin: on saatu ennakkotapaus YK:n merioikeusyleissopimukseen kansainvälisistä tulkinnoista.
– Tästä logiikasta seuraa, että mitkä tahansa infrastruktuurin kohteet, jotka sijaitsevat valtionrajojen ulkopuolella, ovat suojattomia. Ikään kuin ei kenenkään omia, ja se koskee myös Nord Streamia.

http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000011545632.html

Aika huono sopimus.

Ruotsissa kokeillaan ehkä karkotehajuja sisältävän mehiläisvahan yhdistämistä aurausviittoihin hirvien ohjaamisessa pois tieltä silloin kun niiden kulkureitit osuvat teiden lähelle. ”Ehkä” siksi kun uutinen on Facebookista ja voi olla valeuutinen.

Mietin olisiko tuo sovellettavissa taimikoiden karkotteisiin, niin että sekoitetaan Trico mehiläisvahaan ja viedään pötkylät taimikkoon. Vahassa haju säilyisi pitempään kuin taimissa. Vai oppiiko hirvi heti että tämä on huijaus ja jatkaa taimien syöntiä? Karhut rikkovat karkotteet etsiessään mehiläispesiä?

No voisi ajatella että jos kuusikko on hirvien pelossa perustettu pykälällä liian karuun kohteeseen, niin sen yhden kiertoajan voisi pelastaa lannoittamalla. Sama koskee kuusen jk-alikasvoksia männiköissä.

Kyllä, todennäköisesti suurimmat ennallistamisen pinta-alat koskevat soita ja suometsiä, joihin palautetaan luontainen vesitalous. Myös virtavesiä, joissa parannetaan kalojen ym. elinoloja. Kangasmetsiäkin voidaan ennallistaa, eli sinne voidaan luoda jokin luonnontuho, kuten trombimyrsky tai metsäpalo.

Helsingin yliopistolla on tiedotteessaan esimerkkinä asiaan liittyvä eli metsien ennallistamisen riski: ennallistetaan metsää luonnonmukaisemmaksi ja lisätään ehkä samalla pienjyrsijöiden populaatioita.

– Tällaisten ekosysteemien pienten, monilajisten nisäkäsyhdyskuntien tasapaino voi horjua metsän hakkuun seurauksena siten, että jäljelle jää vain muutamia lajeja. Jos vanhaa metsää pyritään ennallistamaan, joidenkin lajien paluu voi viedä jopa sata vuotta. Tänä aikana alueen saattavat vallata metsämyyrät, joiden kantama myyräkuumevirus voi aiheuttaa ihmiselle vakavankin taudin, Ecke huomauttaa. Yhtenä toimenpiteenä metsään voidaan ripustaa pönttöjä pöllöjen määrän lisäämiseksi.

– Saalistajia houkuttelevilla rakenteilla voimme hillitä metsämyyrän ja muiden tartuntoja levittävien lajien runsastumista, kunnes luonnollinen tasapaino palautuu.

*

Tämä ennallistamisen riski jäänee meidän ekosysteemeissä onneksi pieneksi. Vaikka laskettaisiin yhteen kaikki pöllölajit ja niiden talvivarastotkin, niiden saalistusteho jää jälkeen nisäkäspedoista. Mitä nisäkäslajeja metsän hakkuu karkottaa?

http://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luonnonsuojelu/tutkijat-kehottavat-huomioimaan-elainten-levittamien-tautien-riskin-ennallistamishankkeissa

Tutkimuksen tiivistelmässä oleva politiikkasuositus on kuitenkin täyttä asiaa:

”In light of rising restoration needs and activities, we outline six critical considerations when examining impacts of zoonotic diseases from ecosystem restoration: (1) assessment of zoonotic disease targets; (2) time lag between restoration and recovery; (3) integration of trophic rewilding; (4) robust study designs; (5) controlling for confounding and modifying drivers; and (6) stakeholder engagement and co-creation with communities.”