Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Uudistamisen yrittämisen ja hakkuissa jäävien puustopääomien tarkempi valvonta ei olisi pahitteeksi.
Näiden lisäksi on kolmas ongelma: hirvituhoalueet joissa on tehty uudistamistoimet, mutta jotka ovat silti jääneet pysyvästi vajaatuottoisiksi. Miten näiden syntyä saataisiin ehkäistyä?
Rannikkoalueiden asukkaat raportoivat Facebookissa havupuiden uudistumisongelmista runsaan kauriskannan alueilla. Ongelma jota ei ehkä ole vielä tarpeeksi tutkittu ja tunnistettu.
Tapion raportti SORKKA-hankkeen tuloksista ehkä antaa vastauksia:
Sorkkaeläinten vaikutus metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta.
Auttaisiko Metsäkeskuksen aineistot löytämään tuhokohteita. Tässä on erikseen riskialueet ja hakkuuilmoitukset sekä hirvituhot kartoilla. Metsätuhohakkuut > Perustiedot maakunta > vasemman laidan valikon suurennuslasilla paikkakunta > yläreunan valikosta haluttu tuholaji ja aikaväli. Huom. Aikavälin valinnassa olisi kuukausivalitsimen sijaan parempi olla vuosivalitsin. Karttaa olisi myös hyvä päästä zoomaamaan sisään ja ulos.
Tein raportin jossa valitsin alueeksi Keski-Suomen, aikaväliksi 1.9.2021 – 1.3.2025, pääpuulajiksi kuusen ja tuholajiksi hyönteiset. Sain osumia ympäri maakuntaa ja hakkuiden pinta-alaksi 193 ha. Ei vielä isosti, mutta raporttirajapinta näyttää toisaalla että hyönteistuhohakkuiden määrä on noususuunnassa valtakunnallisesti.
https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/metsatietoaineistot/metsatuhot
Jos otetaan mukaan tarkasteluun myös jatkuvan kasvatuksen riskit, metsälain muutos ei enää näytä yhtä houkuttelevalta. Jos tiukennetaan sääntöjä jaksollisessa, niitä tulisi tiukentaa myös jatkuvassa. Käytännössä jatkuvaa menetelmää käyttävät soveltavat ilmeisesti suurempia puustopääomia kuin mitä laki sallisi, joten ehkä laki on liian lepsu.
Ihan vinkkinä. Jos luovuttaisiin hiilinieluihin nojaavasta hiilineutraaliustavoitteesta, metsien käyttöä ei tarvitsisi yrittää ohjata tiettyyn muottiin. Riittäisi että saataisiin suojeluasiat kuntoon kustannustehokkaasti, niin sen jälkeen talousmetsissä saisi toimia metsätaloudellisin perustein.
Jos hiilinielupolitiikka jää voimaan, nieluja saa markkinoilta yksinkertaisesti maksamalla niistä. Kuka kaivaa kuvetta? On helppo vaatia että toinen käyttää omaisuuttaan minun mieleni mukaan, mutta vaikeampi maksaa siitä. Metsien alenevan käytön maksamme me kaikki yhdessä, mutta sen hahmottaminen ei suurelta yleisöltä onnistu: hakkuiden alentamista pidetään ongelmattomana ja helppona ratkaisuna.
Jos Metkan ehdoissa on korjattavaa, korjataan. Raivauksen parhaista ajankohdista ei näytä tulevan selvyyttä, joten ei kannata ehkä hätiköidä. Väliraivauksia voi tehdä ilman tukea.
En poistaisi Metkaa vaan päinvastoin lisäisin määrärahaa ainakin suometsien hoidon suunnitteluun. Tuhkalannoitus on kannattavaa ilman tukeakin. Taimikoiden hoidon tuen voisi rajoittaa alle 8 metriin ja kahteen kertaan.
Suometsien hoito on tarvittavan tietomäärän kannalta haasteellinen työlaji. Kaukokartoitus ja tekoäly hoitaisi kenties tämänkin tehtävän, jos sille antaisi aineiston: puuston määrä, suon valuma-alue ja topografia sekä veden pinnan taso (näkyy ojista otetuista kuvista). Tekoäly kertoisi miten kohteessa kannattaa hakata ja tarvitseeko ojia avata.
Suhtauduin aiemmin epäillen siihen, että jalostus lisäisi oleellisesti kirjanpainaja-alttiutta ja suhtaudun edelleen. Klooni on eri asia kuin normaali metsänviljelyaineisto, koska kloonin kaikki yksiköt ovat kaikki samaa geneettistä koodia. Tuulipölytteisillä puulajeillamme viljellyt populaatiot sekoittuvat aina villin kannan kanssa, joten ainakaan luontaisen uudistumisen kautta ei synny heikentyneitä taimia.
Viljelykuusikko tai luontainen kuusikko altistuvat molemmat samalla lailla kuoriaisille, jos niitä heikentää jokin tekijä kuten kuivuus. Tasaikäisen talousmetsän metsikön kaikki puut ovat ehkä kaikki kuoriaisille kooltaan sopivia. Eri-ikäinen on tässä kohtaa paremmassa asemassa, paitsi jos paikalle tulee myös tähtikirjaaja. Ainakin männyllä nopea kasvu yhdistyy parempaan vastustuskykyyn – esimerkiksi hirviä vastaan.
Uhanalaisten lajien kannalta yksi metsäluontotyyppi on erityisen tärkeä eli lehto jossa elää yli 40 prosenttia suojelun kannalta tärkeistä metsälajeista. Lisäksi pienialaisista tyypeistä tärkeitä ovat harjut ja paahderinteet. Avohakkuita löytyy yleensä aina riittävä määrä maisematasolta, joten niitä lisäämällä ei monimuotoisuus lisäänny.
Sitä en tiedä onko Ruotsin tilanne toisenlainen: voisiko paikoin olla jo pulaa hirvilaitumista? Ruotsin kielen taitoiset voivat lukea ja raportoida.
”Taimikonhoidon perusteet ovat tuttuja: taimikonhoidon ansiosta tukkipuun osuus kasvaa, uudishakkuut aikaistuvat ja hukkapuun osuus vähenee. Myös jatkuvassa kasvatuksessa luontaisesti syntyneet taimiryhmät kannattaisi perata.
– Jos et tee taimikonhoitoa, menetät jopa kolmanneksen tulevista hakkuutuloista, laskee Markku Remes, joka toimii metsänhoidon johtavana asiantuntijana Metsäkeskuksessa.
Yhden viitasaarelaisessa kuusikossa tehdyn mallinnuksen mukaan uudishakkuussa oli tukkipuun määrässä sadan kuution ero sen mukaan oliko taimikonhoidot jätetty kokonaan tekemättä tai oliko ne tehty suositusten mukaan. Tällä hetkellä se tarkoittaisi keskimäärin noin 7000 euron eroa pelkästään yhdellä hehtaarilla.”
Myös hiilineutraaliusväitteet ovat usein viherpesua, eikä siihen välttämättä ole optimaalista pyrkiä yhden yrityksen tai kunnan tasolla. Päästöjen vähennykset pitäisi kohdistaa sinne missä ne toteutuvat kustannustehokkaasti. Sama koskee EU:n tasoa: vaikka me olisimme olevinaan hiilineutraali maanosa, käyttämämme keinot ja mittarit eivät välttämättä ole koko maapallon kannalta järkevimmät.
Hiilikompensaatio voi olla myös viherpesua tai ei riippuen toteutuksesta.
Elokapina on aivan oikealla asialla, mutta toimintaperiaatteita voisi kirkastaa ts. sanoutua irti vahingonteosta ja lakien rikkomisesta.
Eikö olisi aika saada vanhojen metsien suojelu kuntoon – vaikka sitten Metsä Groupin ja Luonnonperintösäätiön kaltaisten toimijoiden avustamana niin HCV-alueista voitaisiin ehkä luopua. Neuvottelut käytiin FSC:n kanssa asiasta ja diili toimeksi?
Entä raakkujokien ylileveät suojakaistat: noudattavatko raakkualueilla toimivat puun ostajat niitä nyt?
