Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Itse käytin raivatessa valkoista kuitukankaista maalarinhaalaria. Väitetään että valkoinen houkuttelee vähemmän myös hirvikärpäsiä ja kankaassa näkee mahdolliset punkit ryömimässä.
Ahvenanmaalla on puoltoa mutta myös vastustusta, vaikka voimalat rakennettaisiin merelle eikä maalle. Siirtoyhteydet mantereelle Suomeen ilmeisesti tulisi vahvistaa ennen kuin hankkeet voidaan toteuttaa. Fingrid ei toimi Ahvenanmaalla.
Olisiko tuosta Nostokoukku pääteltävissä kestävä hakkuutaso, ja olisiko se sellainen jossa ylihakkuita ei tehtäisi? Ylihakkuilla tarkoitan siis liian aikaisia suhteessa kasvupaikan ja puuston tuotoskykyyn. Joku voi määritellä uudistamisajankohdan talousperusteella, ja päätyä siksi aikaisempaan päätehakkuuseen kuin puuntuotoksen maksimoija.
Vaihtoehto A. Alennetaan vuotuisia hakkuiden tasoja 10-15 milj. m3. Käytännössä tämä toteutuisi esimerkiksi niin että metsänomistaja saisi rahaa hiilimarkkinoilta. Pidennetään hieman kiertoaikoja ja nostetaan kasvatustiheyksiä, mutta huolehditaan kuitenkin hyvin taimikonhoidoista. Teollisuus sopeutuisi puun tarjontaan, hiilinieluja säästyisi ja loppuisi parkuminen niistä. Saavutettaisiin sopuisasti hiilineutraalius ja voitaisiin kehuskella sillä ilmastokokouksissa. Vihreän siirtymän investointeja ryöppyäisi koskena maahamme.
Mahdollinen ikärakenteen vanhenemisen aiheuttama kasvutappio ja metsätuhot näkyisivät merkittävässä määrin vasta monta hallituskautta myöhemmin. Keskipitkällä aikavälillä voisi käydä ihan hyvinkin, eli niin kuin Ilmastopaneeli arvaa: puustot kasvavat entistä enemmän mutta metsätuhot eivät yleisty. Riskit ovat kuitenkin tässä vaihtoehdossa hieman suuremmat kuin vaihtoehdossa B.
Vaihtoehto B. Metsät pidetään parhaassa kasvussa ja nuorekkaina. Teollisuus saa tarvitsemansa puut. Hakkuutasot ovat suunnilleen kestävästi ylläpidettävän tason mukaiset. Tason laskennassa huomioidaan, että osa metsämaasta on osittain tai kokonaan metsätalouden ulkopuolella.
Kumman vaihtoehdon valitsisitte?
Osa teistä siis uskoo että jos Venäjän annetaan hotkaista Ukraina, niin se pysähtyy siihen. Tässä on kaksi ongelmaa. 1. Lopputuloksen epäreiluus Ukrainaa kohtaan. 2. Venäjä innostuu jatkamaan valloitusretkiään.
Turpeen upotti varmaan eniten päästökauppa ja Ilmastosopimus, eikä niinkään yksittäinen hallituskokoonpano.
Iltalehdellä jatkojuttu hakkuista; kujanjuoksu jatkuu. Odotellaan Sofian selityksiä…
Ainakin vihreiden kanta avohakkuisiin kaipaa täsmennystä: ovatko ne aina tuomittavia vai joskus hyväksyttävissä kun syy on painava. Vihreille ok syy voi olla esimerkiksi metsätuho eli on haluttu pelastaa puun hakkuuarvo ja/tai noudattaa metsätuholakia.
Olisi hyvä saada myyjältä lausuma leimikosta millainen se oli ja kuinka paljon oli tuhoista johtuvaa raakkia. Ympäröivä metsä on edelleen inventoitavissa, eli onko alueella havaittavissa laajasti tuhoja ja siten kohonnut tuhoriski.
MaasTullin jutun mukaan tieto tuhoista tuli mhy:ltä.
Vaikka historiallisen kehityksen tuottama ekosysteemin hiilivarasto menisi tuossa suhteessa 60/40, meidän tulee silti kyetä kuvaamaan uskottavasti nykyinen vuotuinen syöte maaperään ja poistuma sen varastosta. Voi olla että poistuma eli hajotus on sen verran hitaampaa maan alla että varastoa kertyy. Hakkuissa poistumaa tulee nimenomaan maanpäälliseen hiileen ellei kantoja nosteta.
http://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/metsatuhot/metsatuhonaiheuttajat
Eipä näy listassa kuusen taimien tyviä ’nokeuttavaa’ mustakoroa (Neonectria fuckeliana). Männyn tuholaisia voi listasta bongailla ja koroja aiheuttavat ovat yleensä sienitauteja.
En ole juuri nyt itse osakemarkkinoilla ja jos sinne lähden niin hankin indeksirahastoja. Yksittäisiin yrityksiin sijoittaminen olisi paljon mielenkiintoisempaa, mutta siinä onnistuminen vaatii niin paljon vaivaa että en jaksa.
Seuraava sijoituskohde voi itsellä olla loma-asuntoja, itselle kotimaassa omaan kesäkäyttöön ja lisäksi yksi tai kaksi kohdetta etelämpänä talvikäyttöön (kesällä vuokrattuna). Ilmastonmuutos ja lentämisen tulevaisuus kuitenkin mietityttää; maariskejä on sekä tropiikissa että Välimerellä.
Portugalissa luultavasti keskimääräistä vähemmän riskejä, mutta se alkaa olla jo kallis kohde, samoin muuten hyvät alueet Kroatia ja Kreikka. Välimerellä edelleen suht edullisia maita olisivat nopeasti kehittyvät Montenegro ja Albania. Kreikan länsirannikko on maisemiltaan hieno eikä niin kasvitonta kuin saaristot mantereen etelä- ja itäpuolella. Esimerkiksi Lefkas – saari jonne pääsee siltaa pitkin.
