Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Osatotuus on edelleen osatotuus, jonka pohjalta ei pidä tehdä politiikkaa, vaan päätettävää asiaa pitää katsella monelta kantilta. Ei Suomen metsien sopiva hakkuiden määrä ratkea yhden muuttujan eli korvausvaikutuksen pohjalta.
Samaan tapaan metsien ilmastovaikutus ei parane sillä että luovutaan nyt avohakkuista. Mikä siinä onkaan että tämä asia on niin vaikea maallikoiden ymmärtää – siis se että avohakattu alue pinkaisee muutamassa vuodessa hyvään kasvuun ja edellisen puusukupolven edelle. Se ei jää rasittamaan hiilitasetta pysyvänä vajeena. Sen sijaan jos nyt siirrytään laajasti avohakkuuttomaan malliin tai jos vähennetään hakkuita olennaisesti ja pysyvästi, synnytetään kasvun vajetta eikä saada tulevina vuosikymmeninä metsistä sitä hyvinvointia mikä olisi mahdollista saada.
On liian aikaista yrittää ennakoida mitä Venäjä tekee sodan jälkeen. Mikäli se katsoo tarpeelliseksi korjata talouttaan, se pyrkii palauttamaan taloussuhteita, ja siihen kuvioon ei sovi Nato-maiden testaaminen. Vai ajatteleeko että kauppaa länteen ei tarvita lainkaan: Putin on kyllä painottanut, että riippuvuus lännestä on loppu nyt.
Trump vaikuttaa olevan jo kyllästynyt Putinin venkoiluun, joten talouspakotteita voi olla tulossa. Länsi yksin ei varmaan kykene painostamaan Venäjää riittävästi että sota loppuisi, vaan avuksi tarvitaan vähintään Kiina ja Intia, joten ne pitäisi ottaa mukaan neuvotteluihin. Jos ne siirtyvät pysyvästi Venäjän leiriin, sitten ollaan todella erilaisessa, vaarallisemmassa maailmassa.
EverCover, avohakkuuton puutavara. YLE:n jutusta saa käsityksen, että toimittajakin on nielaissut hiilinieluargumentin pureskelematta.
1. kommentti, julkaistu, koskien hiilinieluja.
”Kun väitetään, että avohakkuut aiheuttivat hiilinielujen romahduksen, mennään heikoille jäille, ellei peräti pulahdeta avantoon. Avohakkuuton puutavara on ihan hyvä juttu markkinoilla, mutta markkinoinnin argumenttien on oltava kestäviä. Vuotuinen hiilinielu riippuu valtaosin vuotuisesta hakkuumäärästä. Viimeaikainen romahdus johtui suurelta osin myös maaperälaskennan muutoksista. Kumpikaan romahduksen syy ei siis liittynyt erityisesti avohakkuisiin.
Jatkuvan kasvatuksen metsässä hiilivarasto vaihtelee ja maisema muuttuu vähemmän kuin avohakkuuta käyttävässä jaksollisessa mallissa. Kummallakin on oma käyttöalueensa, joten vastaus ei ole joko tai vaan sekä että.
Kasvusta ja tuotoksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Luonnonvarakeskuksen julkaisu vuodelta 2022: ”Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: Synteesiraportti”. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Erityisesti sivun 44 kuva 9, josta näkyy että puuntuotos jää jatkuvassa kasvatuksessa selvästi jälkeen jaksollisesta, monesti siis myös tukkipuun tuotos. Kannattavuus on tapauskohtainen asia, ja siinä menetelmät voivat olla molemmat riittävää tasoa.”
2. kommentti, julkaistu, koskien vesistöpäästöjä.
”Asiasta on tutkimusta jonkin verran, mutta ei vielä tarpeeksi. MetsäVesi-hankkeen raportista voi lukea, että suurimmat vesistöongelmat johtuvat maa- ja metsätalouden turvemaiden ojituksista. Ongelmana ei niinkään metsäalueilla ravinnepäästöt, koska puut pidättävät ravinteita kasvuunsa, vaan turpeen hajoamisen jatkuvat humuspäästöt ja kunnostusojitusten väliaikaiset kiintoainepäästöt. Avohakkuualueilta tulee myös vastaavia päästöjä, mutta yleensä huomattavasti vähemmän per hehtaari. Tässä pitää muistaa suhteutus: ravinteiden osalta maatalous, ilmalaskeuma ja luonnonhuuhtoumat ovat merkittävämpiä osioita kuin metsänhoito.”
Muita yleisön kommentteja:
– Avohakkuu on ekosysteemin ja hiilinielun täystuho.
– Kun sellun ja graafisen paperin kysyntä vähenee, alkaa metsän käsittelyllä ollakin yhtäkkiä väliä. Korkean jalostusarvon puusepän tuotteet vaativat koko tuotantoketjun eettisyyttä. Muuten asiakas ei ole valmis maksamaan pyydettyä hintaa. Lisäksi EU:n hiilivarantoihin liittyvä sääntely tekee lopulta suomessakin avohakkuista historiaa. Kenties kriittisimpienkin metsänomistajien mieli muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun avohakkuiden loputtua Suomen järvet alkavat vähitellen kirkastua humuksen ja muun kiintoaineen vähetessä vesistöissä.
– Luontainen uudistus toimii hyvin avohakkuillakin. Lisäksi siinä syntyy laadukasta taimiainesta verrattuna istutettuihin voimakkaasti jalostettuihin pensasmaisiin nuoriin taimiin, jotka ei koskaan tule tuottamaan laadukasta puuainesta. Joillekkin tahoille tämä on bisnes, mutta sillä on tuhottu Suomen metsien vuosituhantinen kasvupaikoilleen jalostunut perimä.
Vuokko- ym. pohdinta sopisi paremmin tänne kuin vesistöketjuun.
Myyrät ja pedot jatkavat yhteiseloaan meistä tutkijoista riippumatta ja alan tietämystä kertyy hiljalleen. Punkit leviävät kohti pohjoista, mutta suuren yleisön tietotaso niistä on noussut ja niitä osataan torjua. Kehitteillä oleva borrelioosirokote voi poistaa tautiriskin, mutta koko väestön rokottaminen punkkitauteja (ml. tbe) vastaan tulee kalliiksi.
Ilahduttavaa on, että riistantutkijat mainitsevat metsäkanalintujen ja kotoperäisten petojen kehittyneen yhdessä ja sopeutuneen toisiinsa. Huomioiden kuitenkin sen, että ihminen on paljon muuttanut ravintoketjuja ja elinympäristöjä ja sitä myöten lajien välistä kilpailutilannetta. Esimerkiksi peltomyyrille on talousmetsämaisemassa paljon sopivaa elinympäristöä. Ei kettuja, mäyriä ja näätiä tarvitsisi hävittää yhettömiin, vaan hyödyntää niiden tarjoamat ekosysteemipalvelut. On esimerkiksi väitetty että pedot pitävät saaliseläintensä populaatiot terveempinä. Olisi hienoa jos myös metsästäjäkunnassa leviäisi ajattelumalli, jossa monimuotoinen ravintoketju ml. pedot on terveen metsäekosysteemin merkki.
Jotkut arvelevat, että metsissä on kaikki hyvin, ja merkkejä ekosysteemin toiminnan yskimisestä saati romahduksesta ei ole. Tämä ei tarkoita, etteikö tuo kehitys voisi olla meneillään – me emme vain havaitse heikkoja signaaleja vielä. Sellaisia voisivat olla yksittäisten puiden kuolemiset ja metsien kasvun tasaantuminen, mikäli se ei selity sää- ja ikätekijöillä tai ojitustilanteella tms. Varmin valinta olisi toteuttaa määrätietoisesti biodiversiteettistrategiaa meidän metsien turvaamiseksi.
Suomen Sieniseura Facebookissa on sienimaallikolle vähän masentavaa seurattavaa, mutta sivistävää. ”Yksi Suomen viidestä leppärouskulajista tässä: vyöleppärousku Lactarius fennoscandicus. Tämä on kuusen laji kuten kuusenleppärouskukin, josta eroon sitä ei kaikki tutkijat katso erotettavankaan.” Eli kun hädin tuskin oppii tunnistamaan leppärouskun, niitä onkin todellisuudessa ainakin neljä ellei viisi!
Joo kaikkea mielenkiintoista historiassa tapahtunut. Jossain väitettiin, että Ranska olisi antanut Venäjälle luvan miehittää Suomen (Ruotsi-Suomen aikaan) painostaakseen Ruotsia yhteiseen rintamaan Englantia vastaan, tai jotain sinne päin. Sitten myöhemmin olimme pakotettuja Saksan aseveljiksi (2. ms), kun muitakaan ei Venäjää vastaan avuksi tullut. Pienet reuna-alueet ovat olleet aina pelinappuloita isommisssa peleissä.
Onko Venäjältä kysytty: miksi se katsoi että sopimusta ja lupausta Ukrainan suvereniteetistä ei enää tarvinnut kunnioittaa? Siis se Venäjän, Iso-Britannian ja USA:n takaus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
