Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset

mehtäukko jälleen oikeilla jäljillä. Turvemaalla turvallinen vaihtoehto on puutuhka, siinä on kaikki tarvittava paitsi typpi. Booria voi myös olla tarpeen lisätä erikseen, mutta tarkka tarve selviäisi neulasanalyysillä, ellei puiden ulkoasu eli pensastuminen jo paljasta sitä. Typpeä tulee noin 2 kg/ha vuodessa hehtaarille laskeumasta ja kasvupaikat ovat sen vuoksi yleisesti rehevöitymässä. Siispä kovin runsas typpilisäys ei välttämättä ole eduksi, vaan ohjeiden mukainen. Riskinä jatkuvassa tai liian runsaassa lannoittelussa on ravinteiden huuhtoutuminen vesistöön, jos maaperä ja puut eivät ehdi pidättää kaikkea lisäystä. Kunnolliset suojavyöhykkeet ja ojitusalueiden pintavalutuskentät, kaivukatkot yms kattavasti käyttöön. Toinen mieleen tuleva riski on kovin nuoren metsän lannoituksessa liian leveät lustot ja oksat, vanhemmassa puustossa ei tätä riskiä liene. Luston paksuuden kovin suuri vaihtelu puun elinkaaren aikana ei liene toivottava ominaisuus sahapuussa.

Samu Mäkelä tylyttää Satu Hassin mielipiteessä (HS):

Juupas ja eipäs !

Tämä metsäkeskustelu on vahvasti tunteiden ja oman poliittisen ankkuripaikan värittämää. Objektiivista ja asiallista keskustelua haittaa yksiselitteisten tieteellisten tutkimustulosten puuttuminen ja puhdas poliittinen lobbaus.

Viime kädessä on kuitenkin kyse tahtotilasta ja asenteesta. Jos tavoitteena on suomalaisen metsäluonnon, vesistöjen pelastaminen ja ilmasto-ongelmiin puuttuminen, on meillä jo tarpeeksi tietoa miten tulisi toimia.

Jos puhumme metsätaloudesta, tulisi myös muistaa että kyse ei vain ole rahasta eikä työpaikoista. Kyse on myös luonnon moninaisuudesta. Kun puolustamme sitä, puolustamme myös ihmistä. Taloudenpito kun on mahdollisimman suuren nettohyödyn saamista mahdollisimman monelle uhrattuihiin resursseihin nähtynä.

Jos ajattelemme mitä resursseja nykyinen metsätalous vie suhteessa nykyisiin hyötyihin, niin ensin tulee mieleen kansalaisten pienentyneet mahdollisuudet nauttia puhtaasta ja monipuolisesta luonnosta. Syyt tähän ovat kaikkien tiedossa. Toiseksi, metsiä on uhrattu vanhakantaisen ”bulkkiteollisuuden” tarpeisiin ja on menetetty mahdollisuus löytää parempia käyttötarkoituksia niille samoin kuin metsäteollisuuden tuhoamille muille luontoarvoille. Kolmanneksi, metsäteollisuuden sokea tukeminen on omalta osaltaan estänyt maaseudun alueellista kehittymistä kun ei ole satsattu resursseja muuhun mahdolliseen maaseudun kehittämiseen.

Neljäs asia mikä puhuu metsätaloutta vastaan on sen tuottojen putoaminen harvojen ja valittujen taskuihin sekä oman toiminnan aiheuttamien kustannusten maksattaminen tavallisilla veronmaksajilla. Näitä ovat esim. hiilinielujen ja -varastojen vähenemisestä aiheutuvat rikkomukset kansainvälisiä sopimuksia kohtaan ja niistä tulevat sakkomaksut jotka johtavat verotuksen nousuu.

Kaikesta huolimatta on metsäteollisuudelle vahva asema ja siihen moni yhä uskoo. Näin ollen on maasta vaikea löytää objektiivista tahtoa alaan liittyvien ongelmien selvittämiseen.

AJ:

Siitä aika pitkälle samaa mieltä, että metsätalouden haitallisia ulkoisvaikutuksia tulee hillitä, ja niin jo laajasti tehdäänkin. Eri mieltä siitä, että metsätalous ja metsäteollisuus hyödyttäisi vain harvoja. Niiden tuoma hyvä jakautuu laajalle yhteiskunnassamme. Nettoviennistä alan osuus on ollut vajaa viidennes. Nyt sen suhdanne on heikkenemässä ja Suomen jo valmiiksi huono taloustilanne saa siitä lisäiskun.

Syrjäseutujen tiestö pidetään kunnossa pääosin metsänomistajien tiemaksuilla. Luontoon pääsee virkistäytymään ja harrastamaan pohjoismaisen erikoisuuden eli jokamiehenoikeuden nojalla. Jonkin verran luontomatkailun edellytyksiä on heikennetty muuttamalla maisemia väliaikaisesti. Toisaalta olisiko parempi, jos kaikkialla olisi harventamatonta pusikkoa ja tiheää kuusikkoa ilman aukkoja ja lehtipuita? Vesien pilaantuminen ei ole yksin metsätalouden syytä, mutta asiaa pyritään alalla hoitamaan ja monimuotoisuutta lisäämään, eli metsäala ei ole välinpitämätön ulkoisvaikutustensa suhteen. Sertifikaattejakin on jo kolme eri tasoista metsänomistajien valittavana.

Verotulot yrityksiltä ja palkansaajilta sekä muut epäsuorat metsätalouden kerrannaisvaikutukset ovat miljardiluokkaa vuosittain eli paljon suuremmat kuin EU:n mahdolliset sakkomaksut puuttuvista hiilinieluista. Valtio lupasi ne metsänomistajilta kysymättä EU-pottiin, eli ei omista niitä ilman korvausta.

Yhden jalostetun puukuutiometrin kerrannaisvaikutuksiksi on laskettu 200 euroa. Metsäalan työlliset käyttävät palveluja haja-asutusalueilla ja tehdaspaikkakunnilla. Metsänomistajien kantorahatuloja tuloutuu kuntiin metsäeränä huomattava summa vuosittain.

Ei ole kyse pelkästään rahasta, mutta on kyse myös siitä.

Valtio ei osallistu ymmärtääkseni meillä päin tieyksiköihin suojelualueiden tai viranomaisten käytössä olevien venepaikkojen (reitti saariin) osalta. Ei ole ollut kansallispuistoonkaan vaellusta toistaiseksi, ainoastaan jotain marjanpoimijoita syksyisin. Puistoon menijät käyttävät puiston parkkipaikkoja ja vaellusreittejä.

Minulla ei ole ollut mitään virkaa. Tästä voinemme olla samaa mieltä. 🙂Palkkatyössä pääosin 1986 – 2011, jonka jälkeen metsätuloja ja apuraha. Jos vertaa lääketieteeseen, olen metsäalan yleisbesserwisseri, en erikoislääkäri. Pois lukien talous ja tekniikka.

Koulutus auttaa etsimään tietoa ja jakamaan sitä eri tasoilla. Tiedeviestinnän ohella yritän tehdä faktantarkistusta. Joskus perille pääsy on hankalaa (vaatii erikoisasiantuntijuutta), ja lisäksi tieteellinen tieto muuttuu jatkuvasti, joten maali voi siirtyä pelin ollessa kesken.

Aika kovaksi käy peli EU:ssa, kun jo kolmas maa hännystelee Venäjää eli Slovakian ja Unkarin lisäksi Tšekki. Näille maille pitäisi antaa keppiä ja porkkanaa. Porkkana olisi esimerkiksi maakaasu ja keppi tukien jäädyttäminen. Jos ei meno muutu niin ulos yhteisöstä? Kiinakin kauppaboikottiin niin pitkälle kuin mahdollista.