Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
jos jokainen metsähehtaari palaa ja tai kaatuu tuulessa 200 vuoden välein
Käsitys luonnonmetsien sukkessiosta on ollut edellä esitetty, mutta kuva on muuttunut ja monipuolistunut tutkimuksen myötä. Minullekin opetettiin 1980-luvulla metsäopinnoissa tuo AR:n edellä kertoma malli: ensin avoalueelle tulevat valoa vaativat pioneeripuulajit eli lehtipuut ja mänty ja niiden jälkeen rehevämmille kasvupaikoille kuusi.
Nykyään häiriö- eli uudistumisdynamiikat jaetaan (yksinkertaistaen) kolmeen: puukohtainen/pienaukko, kohortti ja iso aukko. Kohortti eli tasaikäinen ikäluokka syntyy esimerkiksi hyvänä siemenvuonna tai metsäpalon jälkeen. Lisävaihtelua tulee siitä, että luonnonmetsissä alueelle jää aina paljon puuta joko elävänä tai kuolleena. Osa uudistumisesta tulee puiden elinkaaresta ja osa erilaisista enemmän ja vähemmän satunnaisista tuhoista (sääolot, myrskyt, hyönteiset, metsäpalot…).
Käsityksen päivitys on sikäli tärkeä, että sen johdosta myös jatkuva kasvatus voidaan nähdä luonnonmukaisena metsänkäsittelyn mallina.
Mites jos lehtipuulle ei ole pääpuulajina markkinoita, mitäs sitten tehdään? Toisaalta tyvilahot (männyn ja kuusen) ja muut tuhonaiheuttajat leviävät kohti pohjoista ja niitä vastaan suositellaan sekametsiä. Etelärannikolla tulevat jalopuut avuksi, niitähän esimerkiksi Innoforin Marcus Walsh voi hyödyntää Porvoossa.
En usko että metsien kasvun dynamiikasta kannattaa kiistellä. Käytetään eri käsitteitä mutta päädytään samaan. Jos metsistä ei oteta poistumaa hakkaamalla, sinne tulee poistumaa itseharvenemisen ja metsätuhojen muodossa. Metsä kun ei ole halkoliiteri, vaan elävä ja uudistuva eliöyhteisö.
Kritiikki alkaa olla tiedeyhteisön puolelta jo niin äänekästä, että virkamiehetkin jo kuulevat. Petteri Orpokin ihmetteli jossain vaalitentissä hiililaskentojen epävarmuuksia… Heitin linkin em. Metsälehden artikkeliin Hesarin mielipiteeseen.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011131649.html
Kurki ei ilmeisesti lukenut Ruotsin englanninkielistä inventaarioraporttia vaikka yllytin aiemmin ja laitoin sivunumerotkin esille? Yritän lukea myöhemmin ajatuksella, juuri nyt en ehdi.
Lahopuun lisäyksen osalta voitaisiin käyttää indikaattorilajeja. Ollaan määrissä ja laadussa kuitenkin vielä pitkällä takamatkalla verrattuna luonnonmetsiin, joten tässä kohtaa ei pidä alkaa lepsuilla.
Metsä-Suomi -sarjassa avohakkuukeskustelu. Mukana Antti Asikainen, Marcus Walsh ja Metsä-Groupilta edustajana Tiina Laine, metsänhoitopäällikkö.
Tuo ilmaisu on Suomen metsien osalta hiukan hämärä. Olisi hyvä tietää tarkemmin, miten latvuksen ja rungon massa tai näiden suhde eroaa poistumassa ja kasvussa.
Karikekertymä on Asikaisen mukaan tärkeä hiilinielun komponentti. Tämä kasvun, karikkeen ja maaperän ”pyhä kolminaisuus” on maallikoille joskus liian vaikea rasti ja keskustelu menee mahdottomaksi.
Tuli mieleen mitä Lauri Mehtätalo sanoi Tiedekulman esitelmässä: kun puu vanhenee eli suurenee, ylläpitohengityksen määrä suhteessa yhteytyksen määrään suurenee mikä aiheuttaa kasvun alenemisen.
Eikös me Kurki jo kertaalleen selvitetty nämä kertoimet?
käpysonnin linkissä Antti Asikaiselta hyvä kirjoitus, johon voi viitata kun tarvitsee selittää maallikoille hiilinieluasioita. Tässä kiinnostaisi ennuste: milloin turvekankaiden turpeen hajoaminen oikein mahtaa loppua, eli milloin niidenkin maaperän päästö on etupäässä karikkeiden hajotusta kuten nyt kivennäismailla on?
Aivan oivallinen mielipide ilmastolaista Hyytiälän johtajan kynästä Hesarissa:
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011131649.html
Olisi järkevää, että seurataan ensisijaisesti varmoja hiilinielujen mittareita eli esimerkiksi teknisiä nieluja, puurakenteita ja puuston määrää.
Todennettu oikeaan suuntaan kulkeminen riittäisi sekä ilmasto- että luontokatoasioissa. Tavoitteisiin pääsemisen nopeus riippuu sitten siitä, miten isot askeleet kulloinkin saavat kansalaisten tuen.
Warren Buffet -oraakkeli osasi ennustaa Trumpin turbulenssin. Hän keräsi vuoden ajan käteiskassaa jota on nyt luokkaa 300 miljardia. Buffetin neuvo: ole pelokas kun muut ovat ahneita, ja ole ahne, kun muut ovat pelokkaita. Tarkoittaisi tänä päivänä, että osta pörssistä osakkeita.
Hesarissa kuitenkin talousasiantuntija varoittaa, että jos uskot taantuman juuri nyt tulevan, älä osta osakkeita vaan korkosijoituksia. Metsä on verrattavissa korkosijoitukseen: matala mutta melko varma tuotto. Sitten on vaihtoehtona matalakuluiset indeksirahastot, jotka ovat lähtökohtaisesti paremmin hajautetut kuin mihin piensijoittaja kykenee. Kai niitäkin saa juuri nyt halvemmalla kuten osakkeitakin.
Kaksi skenaariota Hesarin mukaan:
1. Kauppasota liennytetään diileillä. Diili osoittaisi, että Trump on valmis neuvottelemaan ja myös hyväksymään kauppasopimuksia. Pörssit toipuisivat ja muut maat hakisivat neuvotteluihinsa asemia Vietnamin tekemistä myönnytyksistä. (Vietnam esimerkkinä diilin tekijästä.)
2. Eskalaatio. Tavaravirrat vaihtavat suuntia, esimerkiksi Kiinan on etsittävä Yhdysvaltojen tilalle uusia markkinoita mm. Euroopasta. Lisäksi tulleista kärsivät maat voivat ryhtyä tukemaan omaa teollisuuttaan.
http://www.hs.fi/visio/art-2000011151425.html
Riippuu puuston rakenteesta ja puuston määrästä lähtötilanteessa sekä metsätuhoista miten homma kehittyy. Onko metsä nuorta vai vanhaa ja onko ylitiheää vai harvaa? Minkälaisiin metsiin hakkuiden väheneminen tai lisääminen kohdistuisi? Ovatko metsien pitempään ja tiheämpänä kasvattaminen huonoja neuvoja hiilinielujen kasvattamiseen? Itse käyttäisin hiukan varoen molempia.
