Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Korvaushakemusten määrän aleneminen on hyvä suunta; jatketaan tällä tiellä. Onko sitten petokorvaushakemusten ja hirvikorvaushakemusten välillä vain negatiivinen korrelaatio, vai onko peräti todellinen syy-seuraussuhde, eli enemmän petoja tarkoittaa vähemmän hirvituhoja?
Jos ravintoresursseja säätämällä saadaan ohjattua hirvien käyttäytymistä metsäalueella pienistä taimikoista varttuneempiin, sitä voi toki kokeilla. Kuten Ammatti Raivooja esitti: jätetään taimikkoon murkinaa siinä vaiheessa jossa pääpuulaji mänty ei enää kärsi syönnistä. Vähintään taimen pääranka on hirvien ulottumattomissa ja syönti kohdistuu sivuoksiin.
Koivulla tämä taktiikka ei auta, kun koivun taimia katkotaan jälkikasvulle. Koivulla ja muilla lehtipuilla ei ole tulevaisuutta, jos hirviä on liikaa. Uusia puulajeja haluttaisiin kokeilla ilmaston muuttuessa, jotta viljeltävä puulajivalikoimamme olisi monipuolisempi. Kanadasta ja Yhdysvalloista tiedetään että vaahtera maistuu hirville, samoin pihdat. Oletettavasti myös tammen ja douglaskuusen kanssa voi tulla ongelmia?
No Tricoa läträämällä saisi lehtipuut säilymään tai aitaamalla koko taimikko sähköpaimenella. Halvemmaksi tulee jos alennetaan vain hirvikantaa ja vhp-kantaa edelleen. Tricon levityskustannus verovähennyksiin auttaisi hiukan, mutta koivun kasvatuksesta saatava korvaus ei silti taida riittää kattamaan lisäkuluja mäntyyn ja kuuseen nähden.
Jatkuva peitteisyys säästää maaperän hiilen ja ravinteet, joita avohakkuu ja raju muokkaus huuhtovat pois
Perkolla kuten muillakin usein ovat väitelauseet sellaisia, että niissä on siteeksi totta, mutta ajatus lähtee silti väärään suuntaan. Moni vetoaa avohakkuita vastustaessaan siihen, että kun runkopuu viedään pois, saman runkopuumäärän palautuminen vie aikaa muutaman vuosikymmenen. Tätä ajattelua voidaan nimittää vaikka halkoliiterihypoteesiksi: avohakkuu pienentää metsän hiilimäärää pysyvästi tai vähintään hyvin pitkäksi aikaa.
Ei pitäisi kuitenkaan osaoptimoida yhtä metsikköä, vaan metsätilaa, metsäaluetta, koko Suomea tai jopa koko maapalloa. Tämä tuo lisävaikeuden vertailuihin: mitä alueellista mittakaavaa ja mitä aikajaksoa tarkastellaan, vaikuttaa suuresti johtopäätöksiin. Ajankohtainen esimerkki on poliitikkojen päättämättömyys hakkuiden ja hiilinielujen suhteen. Jos ei tiedetä mitä pitää tehdä, on parempi olla tekemättä mitään.
Palatakseni Perkon väitteeseen, sehän on käsitelty ja pyöritelty moneen kertaan ja valmista ei ole tullut. Peitteisessä metsässä hiilen määrä vaihtelee vähemmän kuin aukotetussa metsässä. Kivennäismaan aukosta tulee enemmän päästöjä vesistöön kuin harvennushakkuusta. Turvemaalla tilanne voi mennä toisin päin, koska avohakkuun jälkeen veden pinta monesti nousee, ja pääsääntöisesti silloin kaikki päästöt vähenevät.
Luultavasti Suomen sotien jälkeistä puustopääoman 1 mrd kuutiometrin kasvua eikä vuotuisen kasvun kaksinkertaistumista ei olisi nähty, jos ei olisi alettu avohakata. Tuosta määrästä on jonkin verran päätynyt myös kivennäismaiden maaperään. Vastaavasti turvemailta on hävitetty suuri määrä hiiltä ojittamalla, joten turvemaiden tähänastinen hiilitase on huono, mutta se voi parantua.
”Suomen metsäkeskus (turvapostipalvelu@metsakeskus.fi) on lähettänyt sinulle viestin, joka voi edellyttää vastaustasi määräajassa. Painamalla Lue viesti -painiketta siirryt suojattuun palveluun, jossa voit lukea viestin turvallisesti.”
Huijausviesti?
*
Päivi Räsänen kävi jenkeissä moittimassa sananvapauden tilaa Suomessa. Vaikea nähdä mitään hyvää siinä että magaväki käytti häntä hyväkseen. Sananvapauden tila on heillä itsellään huolestuttavammissa kantimissa kuin meillä: siellä voi saada syytteen ja korvausvaatimukset niskaan jos arvostelee Trumpia.
Ok kiitos. Jos menisi kolme, tulisi kalliimmaksi kuin maalämpö. Tosin tässä on huomioitava maalämmön korkeampi alun investointikulu ja huoltokulut, jotka varmaan tasoittavat tilanteen ostoklapeihin verrattuna.
Omalla työllä omasta metsästä tehdyt puut tulevat sen verran halvemmaksi, että pienen palkankin saa työlle – varsinkin jos puita ei tarvitse hyvin kaukaa hakea.
Toimittaja Karppinen lämmittää talon ja veden ekologisesti puilla. Hieno homma.
Paljonko sinun taloudessasi maksaa vesi plus lämpö tänään? Arvioin suuntaa antavasti että itsellä maalämpötalossa tänään noin 10 euron luokkaa sis. kaikki kulut. Tänään on kello 22 mennessä kulutettu noin 60 kwh. Kulutuslukema tammikuulle on 50 kwh per päivä ja pelkän energian hinta 7,8 snt/kWh eli 3,90 euroa plus verot plus siirto yhteensä noin 8 euroa. (Muokattu klo 22.)
No jos omilla puilla lämmittämällä säästäisikin mukavat noin 300 euroa kuussa pakkasilla (10 euroa x 30 päivää), niin vieraalta hankituilla puilla ei kai säästäisi yhtään, vaan päinvastoin maksaisi enemmän.
Ei radion nopea uutinen kertonut tuosta Gla kovin tarkasti, mutta pääjuonne jutussa oli juurikin vertailu muihin EU-maihin. En osaa sanoa kenen kynästä ja kuinka osaava oli vertailu, mutta ei se kovin vakuuttavalta kuulostanut. Mainittiin kyllä, että suojelualueiden luokittelut poikkeavat niin paljon eri maissa, että ihan suoraan ei voida pinta-aloja ja prosentteja verrata.
Vähän epäreilu syytös tuossa uutisessa, kun ensinnäkin ennallistamissuunnitelma on vasta tekeillä, ja toiseksi metsät ennallistuvat tavallaan jo nyt, kun niiden ominaispiirteitä palautetaan lähemmäs luonnontilaa. Käsite luontotyyppien uhanalaisuus liittyy tähän problematiikkaan.
Toinen mistä Suomi aina ruoskii itseään on luontostrategian puuttuminen. Jotain siinä hiertää – ehkä omaisuuden suoja ja korvauskysymykset, kun se ei valmistu. Ehkä julkinen valta ei halua uusia velvoitteita, joihin kuluisi verovaroja. Mielestäni riittää aivan mainiosti että meillä on biodiversiteettistrategia, jota jo toteutetaan käytännössä. Se mitä oikeasti tapahtuu on kuitenkin loppupeleissä tärkeämpää kuin strategiapaperit mapeissa.
Jos lasketaan mukaan hiljainen suojelu (korvauksetta), metsien osalta ollaan luultavasti jo täytetty kirkkaasti kaikki pinta-alatavoitteet. Laadullista parantamista ja joidenkin arvokkaiden luontotyyppien lisäsuojelua tarvitaan, mutta nämä eivät välttämättä tulisi kalliiksi – varsinkin jos saataisiin luontoarvomarkkinan kautta lisärahoitusta. Ennallistaminen kohtuullisessa määrin täydentää toimet.
Mikko Tiirola Facebookissa mm. datakeskusten sijoittelusta ja sähkön hintavyöhykkeistä.
”Pitkät vähätuuliset pakkasjaksot ovat muuttuvassakin ilmastossa meidän leveysasteillamme mahdollisia kuten kuluva talvi on osoittanut. Ukrainalaiset kokevat paraikaa sähköinfraan tehtävien iskujen karmeat vaikutukset. Tuntuu, että huoltovarmuus kysymyksiä hyökkäyssotaa käyvän Venäjän naapurissa ei oteta sähkön varaan rakentuvassa Suomessa riittävän vakavasti. Sähköistymisen huumassa luonnonsuojeluliitto, ilmastopaneeli ja vihervasemmiston poliitikot ovat vaatineet puun energiakäyttöä verolle vähentääkseen uusiutuvan puun käyttämistä energiantuotannossa ja edistääkseen polttoon perustumattoman sähkön tuotantoa. Nämä esitykset ovat vastuuttomia.
Uusiutuvan sähköntuotannon investoinnit painottuvat pohjoiseen ja läntiseen Suomeen, mutta kulutus eteläisimpään Suomeen. Kansalaiset vastustavat tuulivoimarakentamista väkirikkaan etelän kunnissa. Siksi valtion omistamalla kantaverkkoyhtiöllä (Fingrid) on noin viiden miljardin euron investointisuunnitelmat rakentaa 3800 kilometriä uusia johtokäytäviä läpi metsäisen Suomen seuraavalla kymmenvuotiskaudella. Tästä metsäkadosta ei tunnu olevan huolissaan kuin maitaan pakkolunastuksiin menettävät maanomistajat etujärjestöineen.
Ruotsissa sähkön hinnoittelu sisältää neliportaisen alueellisen porrastuksen. Sähkö on halvempaa pohjoisessa, missä tuotantoa on enemmän ja kalliimpaa etelässä, jossa pääosa kulutuksesta on. Tällä ruotsalaiset pyrkivät välttämään uusien siirtoyhteyksien tarvetta. Meillä hinnoittelualueita ei ole eikä niitä ole edes esitetty. Siksikö, että sähkön siirrolla tehdään businesta, eikä siirron tuotosta tarvitse edes maksaa maanomistajille ja siksikö että edes ympäristöjärjestöjä eikä vihreitä kiinnosta tämä metsäkato?
Pidän erikoisena, että ei edes sähkösyöppöjen datakeskusten sijoittelun suhteen yhteiskunnallista keskustelua ole käyty. Ylivoimainen enemmistö Suomeen suunnitteilla ja rakenteilla olevista 45 datakeskushankkeista on aivan eteläisimmässä Suomessa. Ruotsissa kaikki datakeskushankkeet ovat pohjoisessa. Olisi kohtuullista, että hallitus, joka on luvannut datakeskushankkeille sähköveroluokan korotuksen vuoksi kymmenien miljoonien investointitukia, rajaisi tuet eteläisimmän Suomen väkirikkaiden maakuntien ulkopuolelle. Tässä olisi konkreettiselle oppositiopolitiikalle vetonaulaa, vai mitä Antti Kurvinen?
Sähkön käytön arvioidaan lisääntyvän seuravan kymmenen vuoden aikana jopa puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Datakeskusinvestointien lisäksi kemian ja terästeollisuuden prosessit siirtyvät fossiilisista polttoaineista sähköön, kaukolämmön tuotannossa puun poltosta siirrytään lämpöpumppuihin ja sähkökattiloihin ja liikenteessä sähköautoihin.
Uusiutuvaa sähköntuotantoa ja sen siirtokapasiteettia tarvitaan kyllä lisää, mutta tolkkua se vaatisi. Poliittinen ohjaus haittavaikutusten hillitsemiseksi on vihreän siirtymän nimeen vannovassa yhteiskunnassa jäänyt aivan liian vähäiseksi. Sille olisi poliittista tilausta, vai mitä Olga Oinas-Panuma. Siitä kiittäisi niin huoltovarmuus, valtiontalous kuin ympäristö ja se olisi myös aluepoliittisesti oikeudenmukaisempaa.”
