Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minulla ei ole ollut mitään virkaa. Tästä voinemme olla samaa mieltä. 🙂Palkkatyössä pääosin 1986 – 2011, jonka jälkeen metsätuloja ja apuraha. Jos vertaa lääketieteeseen, olen metsäalan yleisbesserwisseri, en erikoislääkäri. Pois lukien talous ja tekniikka.
Koulutus auttaa etsimään tietoa ja jakamaan sitä eri tasoilla. Tiedeviestinnän ohella yritän tehdä faktantarkistusta. Joskus perille pääsy on hankalaa (vaatii erikoisasiantuntijuutta), ja lisäksi tieteellinen tieto muuttuu jatkuvasti, joten maali voi siirtyä pelin ollessa kesken.
Aika kovaksi käy peli EU:ssa, kun jo kolmas maa hännystelee Venäjää eli Slovakian ja Unkarin lisäksi Tšekki. Näille maille pitäisi antaa keppiä ja porkkanaa. Porkkana olisi esimerkiksi maakaasu ja keppi tukien jäädyttäminen. Jos ei meno muutu niin ulos yhteisöstä? Kiinakin kauppaboikottiin niin pitkälle kuin mahdollista.
Ero on siinä että koulutetulla on enemmän teoriaosaamista. Puhuisin myös oppineisuudesta: koulutus auttaa alkuun, mutta oppiminen jatkuu koko elämän. Tällä palstalla esiintyy paljon käytännön oppineisuutta. Ei mene läpi juuri mitkään löysät väitteet, vaan ne tulevat hetimiten korjatuiksi.
Kyllä puiden ostajilla on omavalvonta sekä korjuussa että kuljetuksessa, ja korjaavat huomattavat vauriot tiessä. Lisäksi on mhy:n valvonta valtakirjakaupoissa. Nämäkään eivät välttämättä riitä: jos mökkiläiset kokevat että tien kunto on operaatioissa heikentynyt (tullut vaikka matalia raiteita tai tärinäraitoja), niin maksumieheksi joudun sitten minä. Yhdessä hoidettava tie, jolle ei mielestäni ole sovittu tiettyä laatutasoa (ei ole tiekunnan). Yleensä on eduksi jos tietä käytetään, koska muuten se heinittyy umpeen.
Hyvä huomio Kurki. Ehkä tulokset vielä tarkentuvat, jos tuo 31 alueen verkosto on edelleen seurannassa.
Nimimerkki SM kirjoittaa Satu Hassin mielipiteessä: Objektiivista ja asiallista keskustelua haittaa yksiselitteisten tieteellisten tutkimustulosten puuttuminen ja puhdas poliittinen lobbaus.
Kurki ja minä olemme yrittäneet tuoda esiin viimeisimmät tutkimustulokset liittyen vesistöjen pilaantumiseen. Suuri yleisö ei joko ymmärrä numeroita tai ei usko MetsäVesi -laskelmia. Se ei mene jakeluun, että metsätalouden osuus on osa pilaantumisesta. Eivät myöskään usko että pilaantumista voidaan ehkäistä alan ohjeita soveltamalla.
Mikä siis neuvoksi? Turvemaiden käytössä tarvitaan” systeemistä” muutosta. Pitää hankkia näyttöjä, että ongelmiin on havahduttu ja ne ovat hoidossa. Esimerkkejä. 1. Ohutturpeiset turvekankaat voidaan hoitaa samaan tapaan kuin kivennäismaan kangasmetsät. 2. Rehevissä paksuturpeisissa turvekorvissa kannattaa harkita jatkuvapeitteistä mallia. 3. Turvemailla pitää saada kattavasti käyttöön hyvät vesiensuojelun rakenteet muokkausten ja kunnostusojitusten yhteydessä tai ennallistamalla. 4. Maatalouden turvemailla ja entisillä turvetuotantoalueilla pitää myös miettiä ja toteuttaa samat asiat, eli viljelykäytännöt (esim. onko mahdollista siirtyä viljasta nurmeen), käytöstä poistuneiden palstojen jälkikäyttö (ml. ennallistaminen tai metsitys), hyvät vesiensuojelun rakenteet, kipsi jne.
BSAG:lla on hanke, jossa parhaita käytäntöjä yritetään jakaa kentälle.
Satu Hassi ottaa kantaa metsäkeskusteluun.
”Maatalouden päästöt eivät 2000-luvulla ole juuri vähentyneet. Niistä vähän yli puolet tulee turvepohjaisten peltojen maaperästä. Metsien ja metsämaan hiilitase on kehittynyt väärään suuntaan: nielu on muuttunut päästölähteeksi. Tämä on melkein mitätöinyt muilla toimialoilla tehdyt päästövähennykset. Kyse ei ole väistämättömyydestä vaan valinnasta. Tutkijat ovat jo vuosien ajan esittäneet keinoja, joilla maaperän päästöjä voidaan vähentää ja metsien hiilinielua kohentaa.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011534122.html
Keskustelu velloo tavalliseen tapaan kaikkialla muualla kuin otsikossa eli turvemaiden käsittelyssä. Muun muassa puun poltosta väitellään.
AJ:
Puun markkinahakkuut -tilasto näyttää puun käytön eri tarkoituksiin. Turpeen käyttö polttoaineena on vähentynyt ja sitä korvaavan puun poltto noussut. Suurin osa puun poltosta on sahausjätteen ja sellunteon jäteliemen polttoa. Metsähakkeeksi kerätty pieniläpimittainen puu ja hakkuutähde olisi hajonnut luonnossakin nopeasti. Polttopuuta kuluu paljon myös kotitalouksissa.
Metsätaloudessa kuten maataloudessakin on kyllä havahduttu turvemaiden käytön päästöihin ilmaan ja vesistöön. Luultavasti ennallistaminen tulee avuksi sekä pelloilla että metsissä. Esimerkiksi käytöstä poistuneet turvepellot olisi tärkeää kartoittaa, ja sen jälkeen ennallistaa tai metsittää ne.
Ravinne-, humus- ja kiintoainepäästöjen osalta tehokkainta on päästön synnyn ehkäisy alkulähteellä, missä viljely- ja metsänhoitomenetelmien kohteen mukainen valinta on tärkeää. Niissä rehevissä suometsissä, joissa jatkuva kasvatus toimii, sitä kannattaa käyttää. Jatkuvapeitteisellä menetelmällä voidaan saavuttaa parempi vesienhallinta ja pienemmät päästöt. Metsäasiantuntijat eivät ehkä uskalla yleisesti suositella sitä, koska pelkäävät riskejä kuten tuulituhoja ja korjuuvaurioita. Suunnittelua ja toteutusta voitaisiin parantaa laajempien valuma-aluekohtaisten hankkeiden avulla. Metka-ohjelmasta näihin voi saada rahallista tukea.
Teknistä ajattelua tarvitaan ekologisen rinnalle, jotta löytyy oikeat ratkaisut oikeaan paikkaan. Esimerkiksi kovasti agitoitu hakkuiden vähentäminen on siinä mielessä huono keino ilmastopäästöjen vähentämiseen, että se on yhteiskunnalle kallis tulonmenetyksinä ja pitkään sovellettuna näivettää metsien kasvun. Olisi tutkijoilta ja edunvalvojilta aika vastuutonta olla kertomatta tätä. EU:n tulisi ottaa tämän tilalle kestävä biotalouspolitiikka.
*
Hiililaskennan käyttö EU-maiden keskinäisessä vertailussa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on ongelmallista. Kasvihuonekaasujen inventaario on alun perin tarkoitettu kunkin maan oman edistymisen kuvaamiseen. Eri maiden päästöluokat ovat erilaiset ja arvioiden epävarmuus vaihtelee paljon päästölajista toiseen. Hankalimpien joukossa ovat maa- ja metsätalouden turvemaaperän päästöt, jotka ovat Suomessa merkittävä osio.
Toinen ongelmallinen asia on EU:n ilmastopolitiikka itsessään, ja sen olennainen osio metsien hiilinieluvaatimukset. Niihin pääseminen vaatii EU-mailta hakkuiden pitämistä pysyvästi kasvua alempana. Lyhyellä aikavälillä voidaan metsiä toki säästää ja saavuttaa hiilineutraalius 2035 tai 2050. Tämä hoituisi esimerkiksi hiilimarkkinoiden kautta. Hakkuumäärät alenevat myös sillä, että siirretään tiukkaan ja osittaiseen suojeluun lisää pinta-alaa. Jäljelle jäävällä talousmetsän pinta-alalla kannattaisi kuitenkin jatkaa metsänhoitoa niin, että metsien kasvu säilyy hyvällä tasolla. Tämä edellyttäisi pitkällä aikavälillä metsien nollanielua, eli että poistumat ovat yhtä suuret kuin kasvu. Tämä ajatus ei sovi yhteen nykyisen EU:n ilmastopolitiikan kanssa.
Parempia hiilinielukeinoja löytyy. Turvepeltojen päästöjä pystytään alentamaan mm. välttämällä tarpeetonta kuivatusta, siirtymällä pelloista nurmiin, kehittämällä viljelymenetelmiä ja ennallistamalla runsaspäästöisiä peltoja. Turvemaametsien päästöjä pystytään hillitsemään samoin vesienhallinnalla ja tuhkalannoitus lisää niiden kasvua. Puutuotteita, puurakenteita ja puuta sisältäviä komposiittimateriaaleja voidaan käyttää enemmän rakentamisessa, jolloin hiiltä sitoutetaan pysyvästi ns. puutuotteiden hiilinieluun, joka on osa kokonaishiilinielua metsien ohella.
Ennallistamisen tavoite on lähentyä luonnontilaa, ei jotain tiettyä vuotta menneisyydessä.
Mahdollista puuston määrää pitää verrata luonnonmetsiin, eli pitää mennä aikaan ennen ihmisen tuloa tai ainakin ennen kaskeamisen alkua. Suomessa on ollut paljon puisevia metsiä, kun laajoja metsätuhojakaan ei Pohjoismaissa ole luontaisesti samalla lailla kuin Kanadassa tai Venäjällä.
Mikä on järkevä metsäpolitiikka pitkällä aikavälillä Euroopassa? Itse antaisin talousmetsien hoidon jatkua sellaisena kuin se nyt on, koska hiilivarastointipolitiikka tulee taloudelle hyvin kalliiksi ja näivettää metsien kasvun. Sen sijaan paukkuja kannattaisi laittaa parempaan metsänhoitoon ja uusien talousmetsien perustamiseen Euroopassa.
