Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Onhan tuo virhe hirvien kokonaismäärässä toki oleellinen, jos se on noin suuri. Tärkeimmät kantaa koskevat ratkaisut tehdään kuitenkin hirvitalousalueilla eikä valtakunnallisesti. Kantoja vaan pitää alentaa niin kauan että haitat on saatu kaikkialla siedettävälle tasolle – myös siellä, missä hirvien kesä- ja talvilaidunalueiden välillä on suuri ero vahingoissa.
Ei tuo valtakunnallinen luku hirvien kokonaismäärälle ole niin oleellinen. Tärkeintä olisi että jokaisella hirvitalousalueella kunnioitettaisiin sidosryhmien tahtoa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.232643
Juuri näin: tukipolitiikalla ja veropolitiikalla voidaan vääristää helposti kilpailua. Metsätaloutta ei saisi rasittaa uusilla veroilla, vaan entisiäkin pitäisi poistaa. Esimerkiksi epäonnistunut metsälahjavähennys toisi runsaasti lisää puuta markkinoille, jos se korjattaisiin koskemaan kaikkia metsänomistajia. Uusi metsälaki on ehkä hitusen liian vapaamielinen, mutta se on auttanut metsärauhaa: nyt jos meillä olisi entinen laki, paine ympäristöväeltä olisi paljon kovempi. Jos metsiään laiminlyövät jäävät pieneen vähemmistöön, asia ok mutta jos ilmiö laajenee suureksi, ainahan lakia voidaan muuttaa. Uudistamisen laiminlyöntejä tapahtuu muuten yhtä lailla tasaikäistalouden puolella, ja kun valvonta on ohutta, näistä ei jää helposti kiinni.
Viimeisimmässä Metsänomistajat-lehdessä oli kuva moton mittalaitteelta; kuvateksti kertoi että samasta rungosta tehtiin kahden eri ostajan mitoilla tukkeja, Jet-puulle ja Multian sahalle.
Samaisessa lehdessä oli MTK:n kenttäpäällikön Pauli Rintalan kirjoitus puun hintatilastoista. Olemme täällä jo ehtineet kaipailla erillistä tilastoa runkohinnoille. Rintala kirjoittaa: ”runkohintoja onkin kirjattu tukin hinnaksi ja kuitupuut on jätetty kokonaan kirjaamatta”. Kun näin tehdään, saadaan tukin hintatilasto näyttämään todellista pienempää ja kohoava hintataso ei näy tilastoista! Jos tällaista kikkailua tehdään laajemminkin, mhy:n valtakirjakaupoistaan kokoama tilasto alueeltaan on luotettavampi kuin esim. Metsälehden näyttämä tilasto. Luvut ovat tietenkin keskihintoja, ja yksittäiset leimikot vaihtelevat tästä alas tai ylös jonkin verran, mutta tilasto kertoo kuitenkin melko luotettavasti sen mitä puusta tällä hetkellä saa.
Hyvä avaus Timpalta. Aika lailla samoilla linjoilla olen. Siirtymäaikana kohti aidosti puhtaita ja uusiutuvia energianlähteitä joudumme turvautumaan polttamiseen. Helsingissäkin investoidaan kivihiiltä korvaavaan bioenergiaan, mutta samalla myös uusiin ratkaisuihin kuten energian varastointiin. Biomassasta saadaan myös liikennepolttoaineita; kehitystyö näyttää olevan melko tuloksellista sillä puolella juuri nyt. Juuri äsken kuulimme Ruotsissa tehdystä läpimurrosta tällä alalla, ja varmaan pian tulee tuotteita myyntiin.
Bioenergiassa on se huono puoli, että sähköntuotannossa se ei vielä ole kilpailukykyistä paitsi mahdollisesti yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa. Sähköön tarvitaan tuulta ja aurinkoa, mutta sähköä voidaan tuottaa ja käyttää hajautetusti pienissäkin yksiköissä ja paikallisissa sähköverkoissa. Esimerkiksi yhdellä kylällä voi tulevaisuudessa olla oma sähköverkko, jolloin vältytään maksamasta kalliita siirtomaksuja.
Jos on hyvä neuvottelija, voi toki saada hyvän yksikköhinnan hyvälle leimikolle ilman mhy:n apua. Neuvotteluasema ei ole tasainen, vaan etu on ostajan puolella. Kilpailutuksen voi tehdä myös itse vaikka kuutio.fi-palvelun kautta. Hakkuu on osattava myös valvoa, niin että se luvattu hyvä katkonta myös toteutuu. Keskiverto puun myyjä kaipaa puukauppaan tuekseen ammattihenkilön apua, ja sitä palvelua saa esimerkiksi mhy:stä.
Yleinen linja taitaa olla se, että hyvät katkojat kuten sahafirmat pärjäävät hyvin mhy:n kilpailutuksissa ja sellufirmat heikommin. Kokonaisuudessaan valtakirjakauppa varmaan pienentää leimikoiden hintahaitaria, kun heikoilla tarjouksilla ei pärjää kilpailutuksissa.
En onnistunut laittamaan kuvaa mhy:n valtakirjakauppojen puunhinnoista, joten niitä voi itse kukin katsella oman mhy:n sivuilta, esim. https://www.mhy.fi/keski-suomi (jäsenet: myös jäsenverkko Reppu) ja kaikkia hintoja Metsälehden tai Maaseudun tulevaisuuden nettisivuilta. Runkohinta on ollut maalis-huhtikuussa Keski-Suomessa pyöristettynä: mänty 56 e/m3 ja kuusi 55 e/m3. Koivukuitu on ollut vain vähän eli 0,50 – 2,50 havuja jäljessä, koivutukki 11,50 – 18,50 jäljessä motilta.
