Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
AdBlue olisi ilmeisesti sopiva sellaisenaan kantokäsittelyyn (30-prosenttinen liuos).
”Jatkuvankasvatuksen metsissä kasvavat puut ei kasva tasaisesti vaan lustojen leveysvaihtelu on tasaikäisesti kasvatettua puuta suurempaa.” Mistäköhän tämä voisi johtua ja miten ilmiötä voisi estää? Luston paksuus kasvaa puun kasvutilan lisääntymisen johdosta. Voisi ajatella, että jk-mallissa kasvutila lisääntyy tasaisesti eikä hyppäyksittäin, koska harvennuksia tehdään useammin kuin tasaikäismallissa. Tarkoittaako lainattu lause siis sitä, että harvennusreaktio nähdään jk-puun poikkileikkauksessa useammin? Tämä ei välttämättä tarkoita sitä että puuaineen laatu olisi heikompaa. Tasaikäismallissa harvennusreaktio tulee harvemmin mutta voimakkaampana, mikä aiheuttaa puun laadun äkillisen muutoksen tietyissä kohdissa. Ei välttämättä kovin hyvä puun käytön kannalta. Asia vaatisi ehkä lisätutkimuksia, ellei niitä ole jo tehtykin?
http://riistahavainnot.fi/hirvielaimet/ajankohtaista
Kun katsoo hirvitalousalueittaisia käppyröitä, huomaa että 2000 – 2005 välillä hirvikannat laskivat, mutta sen jälkeen ei enää juurikaan. Monella alueella Etelä-Suomessa hirvikantatavoite on jo nyt asetettu kolmeen tai sen alle, ja se on monella alueella saavutettukin, pois lukien muutamat alueet Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla.
Pistää miettimään, pitäisikö kantatavoitetta edelleen alentaa, jos hirvieläinkolarit ovat nopeassa kasvussa. Ensin pitäisi nähdä erillinen tilasto siitä, mikä on metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen osuus kolareista. Valkohäntäähän on jo yhtä paljon kuin hirveä ja se pakkautuu pienelle alueelle lounaisessa Suomessa.
Tämä on olennainen kysymys: ”Entäs sitten se tavoitekanta? Mikä estää sen asettamisen alle 2 elukkaa per 1000 ha? Ei siihen kerralla tarvitse sitten päästä, mutta olis edes oikean suuntainen tavoite.”
Vastaus: metsästäjillä on (vielä toistaiseksi) enemmän valtaa kuin ns. sidosryhmillä, kun tavoitekannoista päätetään.
Reijo Vesterinen kirjoittaa MT:ssä 13.4.2018: ”Hirvivahinkojen korvausjärjestelmästä luopumista metsänomistajat tuskin kannattavat. Metsästäjille se saattaisi sopia. Samalla nimittäin luovuttaisiin pyyntilupamaksuista, esimerkkinä metsäkauris.”
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.231269
Kohtalaisen kalliiksi tulee hirvenlihan hankinta pakastimeen. Ainakin minulle sopii, että luovutaan tuhojen korvausjärjestelmästä ja alennetaan vastaavalla summalla kaatolupamaksuja, JOS samaan aikaan metsästäjät sitoutuvat alentamaan alueellaan hirvieläinkannan tasoa sidosryhmien haluamalle tasolle (hirvi ja valkohäntäpeura).
En muista onko tässä ketjussa jo uutisoitu Metsästäjä-lehden kirjoitus (jota Heikki Smolander ansiokkaasti kommentoi, Metsälehti nro 6, 29.3.2018), jossa ehdotetaan ruotsalaistutkimukseen vedoten että hirvivahingot taimille vähentyisivät jos hirville jätettäisiin taimikoihin enemmän rehua. Ajatuksena on siis se, että hirvituhoihin vaikuttaa hirvikannan lisäksi rehun määrä per hirvi. Tämähän on sinänsä totta, että kun hirvikanta on noussut ja samaan aikaan avohakkuiden määrä on pysynyt ennallaan ja niitä on uudistettu hirvituhojen estämiseksi enenevästi kuuselle, rehun määrä per hirvi on tietenkin vähentynyt.
Metsänomistajat haluavat valita kasvatettavat puulajit ja niiden tiheyden ’itsekkäästi’ metsänhoidollisin ja monimuotoisuusperustein eikä hirvitaloudellisin perustein. Merkille pantavaa on myös se, että artikkeli on Metsästäjä-lehdessä, Suomen julkisen riistakonsernin tiedotuslehdessä eikä Jahti-lehdessä, jota julkaisee Metsästäjäliitto.
Artikkeli verkossa:
https://www.lehtiluukku.fi/lehti/metsastaja/_read/02-2018/174686.html
