Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pihkatapin hakkuutapa on jaksollisen yläharvennusta. Joidenkin mielestä jk-hakkuista olisi selvempää käyttää termiä poimintahakkuu.
”Peltojen aitaus koetaan Paliskuntain yhdistyksen raportin mukaan parhaimmaksi vaihtoehdoksi.”
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.226560
Tähänkö ollaan menossa myös metsänhoidossa – taimikoiden ympärille aidat?
Jean S, kiitos paljon linkistä monsu.net! Ehkä kaikkien aikojen paras esitys jatkuvasta kasvatuksesta Prof. Timo Pukkalalta (kiitos Timo!); kannattaa lukea ajatuksen kanssa. Ismo Tuormaan kirjoittama juttu Ympäristö-lehdessä kannattaa myös lukea. Siinä toimittaja käyttää yläharvennuksesta termiä ’ylispuuhakkuu’, mutta ei anneta sen häiritä. Pukkala käyttää esitelmässään jk-hakkuista termiä yläharvennus, mikä minusta kuvaa homman luonnetta aika hyvin: aina pyritään poistamaan ensisijaisesti suurimmat puut ja muita vain jos tarpeen. Pukkalan esitelmässä on mm. havainnollisia taulukoita, joista näkyy poistettujen puutavaralajien määrät ja korjuukustannukset.
Tuormaan artikkelissa prof. Olli Tahvonen kritisoi käytettyjä malleja, jotka eivät kuvaa vielä tarpeeksi hyvin jk-metsien kehitystä sekä taimikoiden syntyä ja alkukehitystä. (Tähän saakka kasvu- ja tuotostutkimus on askarrellut pääasiassa tasaikäisten puustojen kanssa, joten ottaa aikansa ennen kuin tämä puute korjautuu.) Taloustarkastelut kehittyvät myös, mutta päälinja on selkeä: jos haluaa maksimoida oman taloustuloksensa eikä puuntuotoksensa, kannattaa jk-menetelmä ottaa mukaan palettiin sille sopivilla kohteilla. Huom. myös Pukkala kehottaa uudistamaan vanhan tasaikäisen metsän avohakkuin. Menetelmässä on kuitenkin tarkoitus pidentää avohakkuiden väliä vähintään 100 vuoteen.
”Yläharvennus sopii hyvin hoidettuihin männiköihin ja kuusikoihin, joissa lisävaltapuut ovat elinvoimaisia. Sitä suositellaan toisen tai kolmannen kasvatushakkuun harvennustavaksi.” Noin tuolla Luken sivuilla luki. Tuollaisessa metsässä ei ole paljon allejääneitä yksilöitä, kun ensiharvennuskin on jo tehty, ja yläharvennus on käytännössä päävaltapuiden poistoa lisävaltapuiden hyväksi.
Olisiko tämän kaupan pelastanut mhy:n osallistuminen valvojana?
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.226473
Tuolla edellä puhuttiin yläharvennuksesta puiden kokojakaumaa tasaavana menetelmänä, joka ei sopisi jk-menetelmään siirtymiseen. Itse ajattelisin, että ensimmäinen jk-kokeilu sujuisi oikein hyvin tekemällä ensin yläharvennus ja katsomalla, alkaako taimettumista tapahtua.
Miten te muut ymmärrätte yläharvennuksen? Minä ymmärrän sen kirjaimellisesti: metsiköstä poistetaan suurimpia puita. Alaharvennuksessa pienimpiä puita ja jk:ssa puita kaikista läpimittaluokista, kuitenkin painottaen poimintaa suurimpiin puihin, jotta pieniä säilyy riittävä määrä (pieniä puita on aina enemmän kuin suuria puita).
Tuossa tapahtumassa varmaan selkenisi ktmike:
Ennakkoilmoittautuminen:
https://tapahtumat.metsakeskus.fi/Default.aspx?tabid=420&id=6897
Ärsyttävää noissa digipalveluissa on se, että jokaisella päätoimijalla näyttäisi olevan oma ohjelmisto! No tämä on sitä sitouttamista: kun lähdet asiakkaaksi, saat käyttöön hienonnäköiset digipalvelut.
”Liikaa” on suhteellinen käsite. Puhutaan alueellisista kestävistä hakkuista, ja tällöin tarkoitetaan useimmiten sitä hakkuutasoa, jolla hakkuita voidaan tehdä yhtä suurina myös tulevaisuudessa. Nyt kestävä hakkuutaso olisikin ilmeisesti se taso, jolla hiilivarasto pysyy mahdollisimman suurena lähimmän 20 vuoden aikana, mutta niin, että samalla hiilinielu pysyy vähintään 20 milj. tn tasolla. Tämä taso olisi ilmeisesti hieman pienempi kuin hallituksen tavoittelema n. 80 milj. m3.
