Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
”mahdollisesti syntyvän taimikon odottelu esitetty 15 vuotta” Ei mene se odotteluaika ihan täysin hukkaan, koska tuona aikana metsikköön jätetyt puut kasvavat. Joitakin isoja puita pitää jättää siemenpuiksi, mutta pääosin jätetty puusto olisi alemman latvuskerroksen puita kokoluokassa 15-20 cm, jossa arvokasvu on suurta. Lisäksi kuitupuukoon puita. Olen toki samaa mieltä tuosta, että uudistuminen ja korjuuvauriot ovat jk-menetelmän suurimmat haasteet. Oma pohdiskeluni on aika lailla teoreettista, kun en ole päässyt menetelmää kokeilemaan kuin yhden metsikön verran.
Korkojen ollessa alhaalla 2-3 prosentin reaalikorko olisi ihan ok. Tämänkään saaminen voi kyllä osoittautua haasteelliseksi, ellei puun hinta nouse inflaation tahdissa.
”miten käytännössä on mahdollista harjoittaa jatkuvaa kasvatusta ilman omaa metsä- tai maatalouskonekalustoa tai omaa metsuria”
Ihan samalla lailla kuin normaalia systeemiä: myymällä puuta. Useimmista puuta ostavista organisaatioista löytyy asiansa osaavia ostohenkilöitä ja urakoitsijoita. Jos eivät osaa niin pikku hiljaa oppivat; alan pioneerit joutuvat koekaniineiksi kuten aina. Sitten on myös olemassa nimeltä mainitsemattomia alan suunnittelupalveluja myyviä yrityksiä, jos haluaa varman päälle pelata.
Taneli viittaa slangisanallaan oligopoliin jossa, jos oikein muistan, ostajia on vähän ja myyjiä paljon.
Kannattaa katsoa ettei tarvitse katua. Kymppitonnien tienesti vaikuttaa jo opintotukiin. Alv-velvollisuuden raja ylittyy myös. Raivaustyö ei ole konsultointia etkä ole eläkeläinen. Tässä on monta kohtaa, jossa voi päätyä veromätkyihin ja muihin huonoihin taloudellisiin seurauksiin. Varminta ehkä olisi tehdä palkkatyötä esim. mhy:lle muutamia viikkoja plus kilometrikorvaukset ja työvälinekorvaukset (?). Verovähennyksiin raivaussahaa ei tällä tavoin kylläkään taida saada.
Viimeisimmässä Metsälehdessä puuntuottaja Matti Kärkkäinen antaa neuvoja lumituhojen välttämiseen. Lyhykäisyydessään neuvo taimikoihin oli: vaaroilla ja muilla korkeilla paikoilla kuusi perustetaan alusta alkaen normaalia harvempaan asentoon ja mänty aluksi tiheään asentoon. Männyn taimiin tulee näin ohuet oksat, jotka karsiutuvat myöhemmin helposti pois, mikä tukee männyn laatukasvatusta muutenkin.
Jos osaat laskea taksat oikein, sukulaisten ja tuttujen kautta voi hyvinkin löytyä helpoiten ensimmäiset urakat, joita voi käyttää sitten referensseinä. Työkohteita voisi löytyä esimerkiksi kotipaikan ympäristöstä katselemalla ja suoraan maanomistajia lähestymällä. Taimikot löytyy Google Mapsista tai Paikkatietoikkunan ilmakuvista – jälkimmäiset ovat joskus jopa ajantasaisemmat. Istutushommia löytyy ehkä aluksi helpoiten paikallisen mhy:n kautta, ellet tunne kovin paljon metsänomistajia. He ehkä voisivat jelpata myös taksojen laskennassa jos ilmoitat olevasi halukas ottamaan heiltä urakoita. Yritysmuotona olisi varmaankin toiminimi.
Johdatusta jk-metsään.
Tuohon edelliseen opinnäytetyöhön huomioita. 1. Kirjoituksessa sanotaan, että metsäkeskuksen määritelmän mukaan jk-metsästä tulee löytyä latvuskerroksia enemmän kuin kaksi. Tuon metsänkäyttöilmoituksessa käytetyn määritelmän mukaan siis kaksijaksoisen metsän hakkuu ei olisi erirakenteista metsänkasvatusta, ja ko. hakkuu olisi merkittävä ylispuuhakkuuksi. 2. Puun hyvästä laadusta ei yleensä saa lisätuloa, vaikka kirjoituksessa toiveikkaasti puhutaan hitaasti kasvaneista veneenrakennuspuista. 3. Kirjoituksessa sanotaan, että männikkö uudistettaisiin useimmiten perinteisin menetelmin, mutta kyllä männikössäkin voi yrittää jk-kasvatusta, kuten mm. Timo Pukkala videossaan on havainnollistanut. Riippumatta valtapuulajista, tärkeintä on jättää jäljelle riittävästi isoja, siementä tuottavia puita. Hakkuu olisi tehtävä kuusikossa mieluiten talvella ja männikössä kesällä. 4. Lopuksi oikein hyvä huomio, ts. se että jk-metsä tuottaa vähemmän kuitupuuta kuin perinteinen malli: ”Suurempi eri-ikäisrakenteisen metsän osuus tasapainotilaan tähdäten tarkoittaisi, että metsätalouden tarjoama ainespuu ei täysin kohtaisi metsäteollisuuden puuntarvetta.”
Prof. Pukkalalla on hyviä, hieman teoreettisempia johdatuksia jk-metsään.
http://www.uef.fi/web/forest/timo-pukkala
Jos epäröi jk-kasvatuksen kokeiluun lähtemistä, niin usein voi ainakin tehdä uudistuskypsään metsikköön kiertoaikaa jatkavan ja taloustulosta kohentavan yläharvennuksen. Jos tämän tuloksena sattuisi sitten tulemaan selkeää alikasvosta, edellytyksiä myös jk-metsään saattaisi olla. Tavoitteena ei siis ole harsujen, vuosikymmeniä vanhojen alikasvostaimien käyttö, vaan uusien taimien esiin houkuttelu. Kärsivällisyyttähän taimien odottelu vaatii, ja siksi en uskokaan, että jk-menetelmä saavuttaa kovin suurta suosiota.
PS. Kun nyt selkis, että kaksijaksoinen ei ole jk-metsä, ainakin minulle jk ja erirakenteinen malli tarkoittavat käytännöllisesti katsoen samaa. Tähän täytyy palata jos joku osaa määritellä termit paremmin!
Jovainille ja muillekin suosittelen luettavaksi Timo Pukkalan ja Sauli Valkosen kirjoittamia kirjoja, niin käsitteet selkenevät. Minullekin selkis vasta viime aikoina, että jk ei ole sama kuin erirakenteiskasvatus. Olisiko niin että erirakenteiskasvatus on laajempi käsite eli kattaa muun muassa kaksijaksoisen metsän.
Menee jo sivuun otsikosta, mutta: kuusen taimien menestymistä alikasvoksena saa lisättyä, kun jättää jk-metsään harvennuksissa runsaasti valopuita, koivua ja mäntyä. Männyn uudistaminen vaatii tosiaan kuuseen verrattuna harvempaa metsää, ja koivun ynnä muiden lehtipuiden uudistuminen vielä harvempaa, eli pieniä tai isoja aukkoja.
MaalaisSeppo, aiheellisia kysymyksiä. Käsittääkseni aivan oikeaoppinen jk ei käytä keinollista uudistamista, mutta miksi käsittelyn pitäisi olla oikeaoppista jos se on toimivaa? Eihän mikään kasvun ennustaminen ole eksaktia tiedettä, mutta olettaisin että jalostuksen tuomaa kasvunlisäystä kyllä saa jos taimien kasvutilasta huolehtii taimikonhoidoin. ”Oppi-isämme” prof. emeritus Erkki Lähde on kyllä aina korostanut sitä, että metsässä ei pidä tehdä kannattamattomia hoitotoimenpiteitä.
Aktiivisesti hoidettu jk-metsä ei tietenkään ole halpa, kun hoitotoimenpiteissä ei säästetä muuten kuin siinä, että osa uudistamiskuluista jää pois: maanmuokkausta ei pääsääntöisesti käytetä ja metsänviljelymateriaalia kuluu vähemmän kun käytetään alikasvosta hyväksi. Tämä olisi eräänlainen sekastrategia ja huojentaisi mieltä, kun tietää, että ainakaan geneettisesti metsää ei ole pilattu.
