Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Olisiko 0,95 euroa per loukku hinta verkkokaupasta tilattuna?
Hyvä aloitus, ”palstan älykkö”. Olen kuitenkin eri mieltä eri lajien tasa-arvoisuudesta. Kotoperäiset lajit ovat kehittyneet rinta rinnan ja sopeutuneet elämään samassa ekosysteemissä, mutta muilla mantereilla kehittyneet, ihmisen luontoon päästämät lajit (kuten kanadanmajava, piisami, supi) voivat uuteen ympäristöön päästessään aiheuttaa arvaamatonta vahinkoa. Puun takaa mainitsi nilviäislajin mäntyankeroinen, joka voi levitä metsiimme pakkausmateriaaleista ja tuhota männiköitä Suomessakin. Minkki kuuluu myös tähän ryhmään, mutta on poikkeus siinä mielessä, että sen voidaan ajatella asettuneen vesikon jättämään ekolokeroon.
Osa eliölajeista on ns. avainlajeja, joilla on keskimääräistä suurempi vaikutus ravintoketjussa. Meillä tällainen on esimerkiksi kettu.
Olen tällä hetkellä evp eli freelancer. Olen mukana sekä käytännöllisestä (myyrätuhojen estäminen) että akateemisesta (tieteen edistäminen) mielenkiinnosta.
On olemassa joitakin empiirisiä havaintoja sekä talousmetsistä että luonnonmetsistä siitä, että myös pohjoinen havuekosysteemi, ei pelkästään lauhkean vyöhykkeen, voi suotuisissa oloissa olla yllättävän vakaa. Ravintoketjussa ei ole täällä niin monta jäsentä, mutta jos alku- eli kotoperäisten petojen yksilömäärä on riittävä, tulosta syntyy. Esimerkkinä vaikka Varsinais-Suomi, missä on korkein kettukanta ja vähiten myyrätuhoja Suomessa. Huolimatta maatalousvaltaisesta maankäyttörakenteesta.
Suosisin molempia strategioita, eli sekä useamman puulajin metsikkökuvioita maapohjan sen salliessa, että väliin lehtipuukuvioita. Hyvä että molemmat tulivat esille. Ideana olisi juuri se että havupuun joutuessa tuhon kohteeksi kuviolle jää edes jotain kasvatettavaa.
Lehtipuukuvio ei pysäytä maannousemaa kokonaan, koska se leviää myös itiöistä ilmateitse. Samoin leviävät hyönteiset, lentämällä useamman sadan metrin matkan.
Tuo Cohenin näkemys biisissään ”Everybody knows” on kovin kyyninen. Jos tuolle linjalle menee, ajattelee, ettei pysty vaikuttamaan, eikä siis tarvitse tehdä mitään.
Tämän aloituksen tarkoitus on kai tuoda esiin kylmää tilastofaktaa. Se on pakko olla pohjana jotta tiedetään missä mennään. Ei kai sitä voida pitää syyttelynä?
Entä omaan napaan tuijottelu? Demokratiassa kukin tuijottaa enempi vähempi omaan napaan, ja päätökset tehdään sen mukaan mitä enemmistö on mieltä. Kuitenkin vastapuolenkin näkemys huomioiden.
Minun näkemykseni mukaan maanomistajilla on nyt määräänsä ja kärsimäänsä vahinkoon nähden liian pieni äänivalta hirvikannan määräytymisessä.
Ureaahan käytetään jo jossain määrin metsätaloudessa: kantojen käsittelyyn kesähakkuissa juurikääpäsienen tartunnan estämiseen. Ihmisperäinen ureakin voisi olla vaihtoehto, jos sen tuotteistaminen pysyttäisiin tekemään kannattavasti.
Erikoispuumarkkinassa olisi mhy-kentälle tehostamisen paikka.
