Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 25,631 - 25,640 (kaikkiaan 28,724)
  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    ”Hakkoo paikkoosa niikö Piätalon Kallen uuni”. Luulen, että jk löytää oman pienen lokeronsa luontaisesti harvoista ja erirakenteisista metsikkökuvioista (mm. kalliot ja jotkut suot) ja lisäksi alueista, jotka halutaan pitää peitteisinä maisemallisista tai muista syistä (vesiensuojelu, turvevarojen suojelu).

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kuusi uudistuu tyypillisesti sekä koivun että männyn alle, mutta ei silti ole varsinaisesti pioneeripuulaji, vaan niitä ovat aukkoihin tulevat valopuut mänty, koivu ja muut lehtipuut. Jos ”mäntymaalle” jk-metsään tunkee liikaa kuusta, se on poistettava taimikonhoidossa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Mainituissa tapauksissa oli kyse elokuvaohjaajasta ja opettajasta jotka käyttivät valta-asemaansa hyväksi. Aika mahdoton tilanne sanoa mitään vastaan, jos kurssien suorittamiset ja työt riippuvat häiritsijästä. Todisteiden hankkiminen on nykyään helpompaa kun on kännykät, joten toivotaan että tilanne muuttuu.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos taimikkoa ei synny, voidaan jk-metsikkö uudistaa normaalein menetelmin sitten 15 vuoden päästä. Neuvonnassa on tärkeää korostaa, mitkä riskit ovat ja että hommassa ei ole takuuta taimikosta. Tämä vastuunvapautus voitaisiin haluttaessa laittaa vaikka hakkuusopimukseen.

    On totta, että luonto ei poista yläharvennuksena niin nuoria havupuita kuin jk-hakkuissa tehdään, vaan vasta todella paljon vanhempia puita. Kun puuvanhus kuolee alueelta jonne ei ole iskenyt mikään metsätuho, syntyy pienialainen aukko johon uusia taimia alkaa syntyä. Puhutaan aukkodynamiikasta, engl. kielessä ”gap dynamics”. Voidaan ajatella, että erikokoiset aukot muodostavat jatkumon, joka alkaa yhden puun aukosta ja suurenee pienaukkojen ja harvennusten kautta avohakkuiksi.

    Jos aihe kiinnostaa, kannattaa kuunnella Studia Generalia torstaina 8.3.2018 klo 17.00-19.00. Huom! Paikka: Helsingin Yliopiston päärakennus, Pieni juhlasali (Fabianinkatu 33, 4. kerros). Puhumassa ’Suomalainen aarniometsä’ -kirjan kirjoittaja Timo Kuuluvainen. Näkyy myös verkossa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Toinen häirikköryhmä, jota työpaikoilla siedetään liian pitkään, ovat erilaiset työpaikkakiusaajat, kuten naisten ahdistelijat. Vasta äskettäin olemme saaneet lukea Lauri Törhösen edesottamuksista ja myöskään Panu Rajala ei esimiesasemassa ollessaan nähnyt mitään tai jos näki, ei reagoinut. Vaikenemisen laki on ollut vahva, melkein kuin Italian mafialla.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kansanedustaja Järvinen lienee tarkoittanut kehotuksensa oikeasti työkyvyttömille, ei kaikille työttömille. Telkkarissa joku (en muista kuka) sanoi, että noin kolmasosa työttömistä on helposti työllistyviä, kolmasosa hyvin tukitoimin mahdollisia työllistyviä ja loppu kolmasosa melko toivottomia tapauksia. Tuosta viimeisestä kolmanneksesta osa varmasti kuuluisi ja olisi eettinen teko päästää eläkkeelle.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jossain väitettiin että Suomessa autojen keski-ikä olisi 12 vuotta. Jos tuo tulkitaan kirjaimellisesti, yli 12 vuotta käytössä olleita pitää olla paljon enemmän kuin jees hv väittää.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Puukilta hyvä yhteenveto. Jk-menetelmä ei ole suinkaan aina paras vaihtoehto. Metsäneuvojan ja/tai metsänomistajan olisi nähtävä kukin päätöksentekotilanne: mitkä ovat mahdolliset toimintavaihtoehdot ja miten ne toteuttavat metsänomistajan tavoitteita.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Pienemmilläkin kuusentaimilla pärjää, jos heinittyminen ei ole ongelma. Jos arvelee kastikkaa, vattua ja horsmaa tulevan riesaksi asti, sitten isot laakeahkot mättäät ovat parhaita – heinä ei pääse kaatumaan taimien päälle.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kiitos linkistä! Metsäradio 31.1.2018. ”Metsänomistaja ja metsäsijoittaja Timo Kujala tekee metsissään pääsääntöisesti yläharvennushakkuita ja välttää päätehakkuita. Tämä on Kujalan mukaan tällä hetkellä voimakkaasti kasvava hakkuumuoto, varsinkin suurmetsänomistajien ja metsäsijoittajien piirissä. Yläharvennushakkuissa poistetaan isoja arvokkaita puita, jolloin hakkuutulot kasvavat ja hoitokulut pienenevät. Samalla voidaan säilyttää metsän monimuotoisuutta ja virkistysarvoja, ja metsät sitovat edelleen myös hiiltä.”

    Hyviä puolia myös… Sienirihmastot säilyvät, kun maata ei muokata. Maaperän hiilivaroja säästyy. Yläharvennuskohteiden hakkuissa saadaan  noin 60 % tukkia, hakkuissa Suomessa keskimäärin nykyisin noin 40 % tukkia ja 60 % kuitua.

    Metsän uudistuminen on kysymysmerkki, ja lisäksi se miten lehtipuita saadaan uudistettua. Ehkä ainakin isommilta tiloilta löytyy kohteita molempiin systeemeihin ja tietyllä metsäkuviollakin voidaan vaihdella systeemien välillä eri ajankohtina, riippuen vaikka metsänomistajan rahantarpeesta.

    PS. En oo valittanu yllläpidolle Rane2 viesteistäs, vaikka kyllä välillä nyppii, kun heittelet niitä linkkejä ilman minkäänlaista vihjettä sisällöstä.

Esillä 10 vastausta, 25,631 - 25,640 (kaikkiaan 28,724)