Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Toinen häirikköryhmä, jota työpaikoilla siedetään liian pitkään, ovat erilaiset työpaikkakiusaajat, kuten naisten ahdistelijat. Vasta äskettäin olemme saaneet lukea Lauri Törhösen edesottamuksista ja myöskään Panu Rajala ei esimiesasemassa ollessaan nähnyt mitään tai jos näki, ei reagoinut. Vaikenemisen laki on ollut vahva, melkein kuin Italian mafialla.
Kansanedustaja Järvinen lienee tarkoittanut kehotuksensa oikeasti työkyvyttömille, ei kaikille työttömille. Telkkarissa joku (en muista kuka) sanoi, että noin kolmasosa työttömistä on helposti työllistyviä, kolmasosa hyvin tukitoimin mahdollisia työllistyviä ja loppu kolmasosa melko toivottomia tapauksia. Tuosta viimeisestä kolmanneksesta osa varmasti kuuluisi ja olisi eettinen teko päästää eläkkeelle.
Kiitos linkistä! Metsäradio 31.1.2018. ”Metsänomistaja ja metsäsijoittaja Timo Kujala tekee metsissään pääsääntöisesti yläharvennushakkuita ja välttää päätehakkuita. Tämä on Kujalan mukaan tällä hetkellä voimakkaasti kasvava hakkuumuoto, varsinkin suurmetsänomistajien ja metsäsijoittajien piirissä. Yläharvennushakkuissa poistetaan isoja arvokkaita puita, jolloin hakkuutulot kasvavat ja hoitokulut pienenevät. Samalla voidaan säilyttää metsän monimuotoisuutta ja virkistysarvoja, ja metsät sitovat edelleen myös hiiltä.”
Hyviä puolia myös… Sienirihmastot säilyvät, kun maata ei muokata. Maaperän hiilivaroja säästyy. Yläharvennuskohteiden hakkuissa saadaan noin 60 % tukkia, hakkuissa Suomessa keskimäärin nykyisin noin 40 % tukkia ja 60 % kuitua.
Metsän uudistuminen on kysymysmerkki, ja lisäksi se miten lehtipuita saadaan uudistettua. Ehkä ainakin isommilta tiloilta löytyy kohteita molempiin systeemeihin ja tietyllä metsäkuviollakin voidaan vaihdella systeemien välillä eri ajankohtina, riippuen vaikka metsänomistajan rahantarpeesta.
PS. En oo valittanu yllläpidolle Rane2 viesteistäs, vaikka kyllä välillä nyppii, kun heittelet niitä linkkejä ilman minkäänlaista vihjettä sisällöstä.
Monitavoitteisia metsänomistajia on paljon ja heillä erilaisia painotuksia. Minäkin uskon, että joukko monimuotoistuu ja mukaan tulee myös lisää ammattimaisia sijoittajia. Heidänkin intressissään on se, että metsätalous on kestävää, kotimaassa yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja ulkomaan markkinoiden hyväksymää.
Näin tulee metsänhoidosta monimuotoisempaa ja saadaan kokemuksia eri vaihtoehdoista. Kärjistäen: ”Hyvät päätökset syntyvät kokemuksesta, ja kokemus huonoista päätöksistä.”
On hyvä huomata, että kestävyyden määritelmä vaihtelee eri maissa; esimerkiksi Venäjän metsistä iso osa on FSC-sertifioitua, vaikka uudistamiset ja harvennukset tulevat heikosti hoidettua (kuten Juha Aaltoila huomauttaa uusimmassa Aarre-lehdessä).
Näköjään on iso osa ilmastokeskustelusta mennyt sivu suun. 🙂 Risto Isomäki harmittelee sitä, miten keskustelu hiilinieluista riistäytyi käsistä ja kestämättömät yleistykset levisivät sosiaalisessa mediassa:
https://www.aarrelehti.fi/kolumnit/artikkeli-1.225186
Kolme kohtaa tekstissä kiinnittää erityistä huomiota.
1. Esimerkiksi 30 senttiä paksujen mäntyjen lahoamista koskeva mallinnus saikin äkkiä edustaa kaikenkokoisia ja -lajisia puita. (Jos näin lasketaan, oletetaan puuston pysyvän hiilivarastona pitempään, kun todellisuudessa alkaakin pienten puiden itseharveneminen ja lahoaminen. Näin päädytään ehkä tekemään tarvetta vähemmän harvennushakkuita, mistä seuraa ikäviä vaikutuksia: hiilivarasto ei säily odotetun suuruisena, puuston järeyskehitys hidastuu ja metsänomistajan tilipussi ohenee. Mutta toisaalta: monimuotoisuus kasvaa!)
2. Eräät ympäristöjärjestöt olivat pelänneet metsänomistajien aikaistavan päätehakkuitaan hallituksen biotaloustavoitteiden takia. (Näin ei tehdä, koska tukkipuu on niin paljon arvokkaampaa kuin kuitupuu.)
3. Biotaloustavoitteiden toteuttamiseksi metsistä aletaan pian hakata isojen puiden alla kasvavaa pienikokoista puustoa. (Kyllä, harvennushakkuiden määrä kasvaa. Haittaaks se?)
