Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mikä oli se asiallinen kysymys jonka yhteydessä meni häntä koipien väliin?
Olen ihan PIHALLA tästä keskustelusta.
Taidanpa taas toistaa itseäni, mutta sen uhallakin: luonnonvarojen käyttö ei ole kestävällä uralla. Taustaksi voipi lukea vaikka Maaseudun Tulevaisuuden Metsänomistaja-numeron yliön 25.9., kirjoittajina Husu-Kallio ja Peltonen.
Suurimpia ongelmia ovat ruuan riittävyys kasvavalle väestölle sekä energian käytön välttämätön siirtyminen uusiutuviin lähteisiin. Molempien tavoitteiden toteutumiselle tulee isoja esteitä jos ilmastonmuutos toteutuu ennustetusti: eteläisemmillä leveysasteilla suuria viljelyalueita alkaa kärsiä kuivuudesta. Jo nyt vesi alkaa olla luonnonvarana paikoin yhtä arvokas kuin öljy. Vesivoiman saanti vähenee jos kuivuus yleistyy. Aavikoituminen vähentää energiaksi käytettävän biomassan kasvua.
Meillä muutos on aluksi hyödyllinen, mutta pitkässä juoksussa kestämätön.
Tasanteet kehityksessä voivat johtua luonnonprosesseista, esimerkiksi pilvisyyden muutoksista, tai siitä miten kasvillisuus kiihdyttää kasvuaan lisääntyvän hiilidioksidin myötä, tai siitä että meriin on sitoutunut viime vuosikymmeninä paljon hiilidioksidia. Meren kyky sitomiseen alkaa ilmeisesti saturoitua eli lopahtaa, joten edessä voi olla kiihtyvän hiilidioksidin nousun aika. Kehityksessä voi olla myös hyppäyksiä, eli harpataan nopeasti eteenpäin eikä suoraa viivaa pitkin.
Mälkönen, Eino (toim.). Metsämaa ja sen hoito. Metsäkustannus.
Tuosta pääsee alkuun. Jos haluaa pitemmälle, pitää turvautua yliopiston oppikirjoihin. Katso esim. Helsingin yliopiston kurssivaatimuksia maatalouden ja metsätalouden aloilta.
Vessi on agronomi, joten on luonnollista että hänellä on enemmän tietoa maasta kuin peruspuuntuottajalla. Nimimerkkitapaamisessa selvisi että hän uudistaa kaikki rehevät maat kuusen jälkeen koivulle, ja lannoittaa KAIKKI entiset kaski- ja peltomaat boorilannoitteella. Molemmat menettelyt ovat maanhoitoa.
Hyvää keskustelua täällä. Pysyy asiassa ja on asiaa.
Aivan ratkaiseva tekijä tässä uudistamistapayhtälössä on teollisuuden kyky innovoida tuotteita, jotka käyvät kaupaksi, jolloin ostajilla on puustamaksukykyä. Jos sitä ei ole, metsänviljely ja muu rahallinen panostus metsänhoitoon vähenee.
Kuuntelin Tapiolan metsäpäivillä metsänhoitopäällikkö Juho Rantalaa Metsä Groupista. Hän kertoi lukuja (korjatkaa jos muistan ne väärin). Taimikonhoito paransi kiertoajan nettotuottoa 40 prosenttia. Metsän vuotuinen nettotuotto on keskimäärin 120 euroa/ha vuodessa, mutta tämä luku sisältää myös ne heikot taimikot. Vaihteluväli on aika hurja: 80 eurosta lähes 500 euroon!
Tuo maininta karusta männyn pohjasta muokkausta tarvitsemattomana pitää paikkansa. Jos on hyvät siemenpuut. Samoin syntyy rehevälle maalle aina jonkinlainen sekataimikko, jos muokkaus on perusteellinen ja siemenpuita löytyy. Aikaa tosin kuluu ja lopputulos on aukkoinen ja ryhmittäinen.
Ajatus, että pienaukko kannattaa tehdä paikkaan, joka osoittaa taimettumisherkkyyttä jo olemassa olevien taimien muodossa, oli myös hyvä neuvo. Pienaukkojen verkosto on todennäköisesti altis tuulituholle ja hirvituholle kuten täällä on todettu. Summa summarum, ei kovin houkutteleva uudistamistapa kaiken kaikkiaan.
