Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ihan ok tavoite Etelä-Suomeen se 1-2, mutta karumpaan Pohjois-Suomeen liian suuri, sinne riittäisi 0,5 – 1.
Uusimmassa Jahti-lehdestä on metsästäjille toimintaohjeita (nro 1/2018 s. 36-39). Jo otsikko kertoo selvästi mitä pitää tehdä: ”Vasajahti suosii kannan kasvua.” Jatkoa seuraa: ”Kun Lounais-Suomessa painitaan runsaan valkohäntäpeurakannan ongelmien kanssa, toivotaan muualla maassa kannan kasvavan metsästettävään vahvuuteen.” Tasapuolisuuden vuoksi pitää muuallekin Suomeen saada kaurisongelmia.
Kiitos Planter, jälleen hyvä linkki: selkeä esitys VMI:n suorittamisesta. Erityisesti mieltä lämmitti, kun esityksen tekijät olivat viitanneet tutkimukseeni (2001, Moose damage…)!
Onhan se aika vakava tilanne, kun kaikista männyntaimikoista 1/10 vioittuu laatua alentavasti hirvien takia. Lisämenetystä tulee siitä, kun juurikääpäalueilla joudutaan kikkailemaan puulajivalinnan kanssa – sen sijaan että tehtäisiin selkeä vaihto pois kuusesta lehtipuulle.
2016 kartassa otsikolla ”VMI:n reaaliaikainen tuhoseuranta” (vihreitä pompuloita) näkyy Satakunnassa selkeä tuhokeskittymä.
Kysyin verottajalta miten poistoihin suhtaudutaan auton todellisten kulujen laskennassa metsätalouden verotuksessa, siis normaalitilanteessa, jossa ajoneuvo ei kuulu kalustoon. Vastauksessa sanottiin, että tässäkin tilanteessa 25 % voisi olla maksimipoisto vuosittaisesta menojäännöksestä (ja pienempää prosenttia voi käyttää, jos haluaa). Olennaista on, että poistot lasketaan kulloisestakin käyvästä arvosta. Esimerkiksi, jos nyt 2017 keksittäisiin alkaa laskea todellisia autokuluja, poistoa ei siis lasketa auton vuoden 2010 hankintahinnasta lähtien, vaan sen nykyisestä käyvästä arvosta.
Verottajalla ei ilmeisesti ole vielä olemassa poiston käytöstä selkeää ohjeistusta, joten tilanne voi tältä osin tulevaisuudessa muuttua. Nyt voi tällaisen laskelman varmaankin omalta osaltaan tehdä ja hyvässä uskossa veroilmoitukseensa laittaa. Jos ajokilometrejä ei ole kovin runsaasti, todelliset kulut voivat monella nousta paljonkin korkeammiksi kuin yhtenäistämisohjeen 24 snt/km. Poistoja ei tarvitse tehdä joka vuosi, jos on sellainen tilanne, että ei ole puukauppatuloja eikä alijäämähyvityksen käyttömahdollisuutta.
Jovain: kyllä jossain määrin voi pitää paikkansa. Suurin muutos hakkuukäytännöissä tosin tapahtui jo 1950- ja 1960-luvuilla, kun harsinnoista siirryttiin tasaikäiskasvatukseen. Verotuksen siirtymäajalla avohakkuupinta-alat olivat liki 200 000 hehtaaria ja ovat sen jälkeen olleet hieman pienemmät.
Taimikko ei ole kummankaan yleisen myyrälajimme suosikkielinympäristö, vaan metsämyyrä viihtyy varttuneessa metsässä ja peltomyyrä avoimemmilla ruohoisilla alueilla. Kun myyräkanta on korkealla, kummatkin joutuvat etsimään elinpiiriä myös taimikoista. Tämä ilmiö eli myyräkannan rajut vaihtelut voidaan ehkä estää rauhoittamalla myyränsyöjät, koska petouhkan alla ”myyrät rajoittavat liikkumistaan ja jopa runsaiden ravintolaikkujen käyttöä” (suora lainaus).
