Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuo testamentin toive ’yhteiseksi’ ei kai velvoita jälkipolvea mitenkään?
Pari spv-vinkkiä vielä, omasta kokemuksesta. 1. Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä vielä kun on järki päässä, jotta omaisuuden hoito menee tutulle luottohenkilölle eikä yleiselle edunvalvojalle. (Ihan jokaisella kannattaisi ja jo nuorena: eihän sitä tiedä mikä sairaus tai onnettomuus voi sattua ja muuttuu kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan.)
2. Ainakin aiemmin metsän laskennallinen tuotto on vaikuttanut metsää omistavan kansalaisen kunnallisiin hoitomaksuihin. Yksityisellä puolella hoitomaksu on ollut vähintään 1,5 kertainen, mutta sotehan laittaa tämänkin uusiksi. Jää nähtäväksi.
Lakiasiat tuntuvat alussa vaikeilta, mutta kun saman asian kuulee tai lukee muutaman kerran, jo alkaa valjeta. Ei kannata luovuttaa. Kursseja, kirjoja ja kuukkelia, niin siitä se lähtee. Jos sp-vaihdoksen tekee luovuttajan eläessä, tila siirtyy nuoremmalle omistajalle (kuin perintönä), mikä yleensä tarkoittaa suurempaa omatoimisuutta ja aktiivisuutta metsänhoidossa ja hakkuissa. Oma talous ja kansantalous hyötyvät.
Nyt vasta löysin Tomi Salon mielipidekirjoituksen, kun jees h-v kertoi missä se on – kiitos! (En lue paperilehteä.)
Kyllä Salo mielestäni esittää perusteltua kritiikkiä, ja mhy-kenttä varmaan joutuu jotenkin tuohon vastaamaan. Kuten tälläkin palstalla on jo valitettu, mhy:n tekemä puukaupan kilpailutus ei näytä hyvältä, koska toiminnan ylle lankeaa epäilys epäreilusta kilpailutilanteesta, ja sanotaanhan sitä, että tärkeämpää kuin miten asia on, on se miltä se näyttää.
Ei kuitenkaan oikein tunnu järkevältä, että mhy ei osalllistuisi puukaupan tarjouskilpailuun lainkaan, ja saisi tilauksia vain, jos mo ei halua kilpailuttaa vaan tilaa suoraan mhy:n korjuupalvelun. Pitäisikö jatkossa toimia niin, että jos metsänomistaja haluaa tarjouksen myös korjuupalvelulta, se tehtäisiin ensin, ja vasta sitten pyydettäisiin tarjoukset muilta?
Katkontatietojen käyttö närästää myös, kun tarjoajat eivät pääse tarkistamaan että tiedot ovat oikein. Tästä päästäisiin eroon, kun siirryttäisiin rungonosahinnoitteluun tai runkohintoihin.
Tomi Salon lausunto Metsäteollisuus ry: ”Metsäteollisuus jakaa sahojen huolen puumarkkinoiden heikosta joustokyvystä sopeutua lopputuotemarkkinoiden muutoksiin.” Justiinsa joo. Ehkä pitää siltä osin paikkansa, että tukkipuun hinta ei seuraile hyvin lopputuotteen hinnanmuodostusta, mutta ei kyllä seuraile kuitupuunkaan hinta. Myymmekö siis jatkossakin kuitupuun liian halvalla ja tukin liian kalliilla?
”metsästyksellä ei ole tähänkään mennessä saatu kettukantaa hävitettyä” RKTL:n 1990-luvun alussa aloittaman ja Luken jatkaman 28 vuotta jatkuneen riistakolmioseurannan mukaan ketun lumijälki-indeksi on valtakunnassa keskimäärin puolittunut. Toki vieraslajit ovat tulleet siihen rinnalle.
Timpalta haluaisin kysyä, milloin muistisi mukaan kettukanta oli runsaimmillaan? Jos ennen sotia 1930-luvulla olivat vähissä, niin milloin niitä on ollut eniten? Sotien jälkeenhän kerrotaan olleen metsäkanoja paljon, mutta oliko samaan aikaan paljon myös kettuja ja näätiä?
Arvostan RR näkökulmaasi, että markkinat hoitavat ja vahvimmat jäävät markkinoille. Metsänhoitoyhdistystoiminnalla on kuitenkin myös muita tavoitteita. Se on ollut kanava toteuttaa valtion metsäpolitiikkaa neuvonnan ja tukien suuntaamisen avulla. Tässä keskusjohtoisuudessa on hyviä ja huonoja puolia: tutkimus- ja kehitystoiminnan tulokset ovat siirtyneet sitä kautta tehokkasti käytäntöön, mikä on auttanut koko elinkeinoa, mutta yksityistaloudellinen näkökulma on jäänyt kansantaloudellisen varjoon. Hyvä että ei enää jää, ja että isäntä on päätöksentekijä omassa metsässään.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.222700
Esko Eelan mielipidekirjoitukseen sisältyy mielenkiintoinen yksityiskohta, eli tieto että riistanhoitoyhdistyksiä oltaisiin lopettamassa. Siis jonkinlaista ”riistakonsernin” uudelleenjärjestelyä tekeillä.
Ei ole nyt aikaa noin hitaaseen matkantekoon, kun pitää pyydystellä myyriä, ja menin lupaamaan tyttärelle matkan ylioppilaslahjaksi. Makselen niitä hiilivelkoja sitten käyttämällä autossa biopolttoainetta, asumalla maalämpötalossa sekä koettamalla pysyä mahdollisimman paljon kotimaassa jatkossa. Nuorempi lapsi saa kyllä myös toivoa matkakohteen.
