Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei minulla ainakaan ole tietoa lepän levittämistä taudeista. Ennen vanhaan luultiin, että punkit vaanivat lepän lehdillä, mutta eivät ne niin ylös kiipeä.
Kyllä varmaan olisi mahdollista jättää taimikonhoidoissa enemmän leppää sekapuuksi. Sen voisi kerätä myöhemmin pois korkealaatuiseksi takkapuuksi. Jos käsissä on alue jossa koivu-leppä sekametsä on päässyt jo isoksi, riittää kun sen harventelee niin alle syntyy kuusen taimikko. Toimii myös tyvilahon vaivaamilla alueilla seuraavan puusukupolven pioneerilajina, energiametsänä ja myös savimaan parantajana. Pyy kiittää myös lepän lisäämisestä.
Muisti pelaa pätkittäin. Tästä on varmasti keskusteltu ennenkin, mutta ratkaisua en muistanut, ennen kuin kirjoitin MT:hen Tomi Salon mielipiteeseen kommentin. Näinhän se meni: jos metsänomistaja haluaa hänen leimikkoansa kilpailutettaessa tarjouksen myös mhy:n korjuupalvelulta, se tehtäisiin ja luovutettaisiin ensin puun myyjälle, ja vasta sitten pyydettäisiin tarjoukset muilta ostajaehdokkailta. Tämä menettely on varmasti mahdollista toteuttaa myös Kuutiossa.
Kyllä, polven yli voi kannattaa hypätä. Muistaa kuitenkin, että omaisuuden tuotto voi vaikuttaa opintotukien saantiin. Joissakin tapauksissa voi kannattaa odottaa niin kauan, että jälkipolvi ehtii suorittaa opintonsa loppuun.
Tuo testamentin toive ’yhteiseksi’ ei kai velvoita jälkipolvea mitenkään?
Pari spv-vinkkiä vielä, omasta kokemuksesta. 1. Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä vielä kun on järki päässä, jotta omaisuuden hoito menee tutulle luottohenkilölle eikä yleiselle edunvalvojalle. (Ihan jokaisella kannattaisi ja jo nuorena: eihän sitä tiedä mikä sairaus tai onnettomuus voi sattua ja muuttuu kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan.)
2. Ainakin aiemmin metsän laskennallinen tuotto on vaikuttanut metsää omistavan kansalaisen kunnallisiin hoitomaksuihin. Yksityisellä puolella hoitomaksu on ollut vähintään 1,5 kertainen, mutta sotehan laittaa tämänkin uusiksi. Jää nähtäväksi.
Lakiasiat tuntuvat alussa vaikeilta, mutta kun saman asian kuulee tai lukee muutaman kerran, jo alkaa valjeta. Ei kannata luovuttaa. Kursseja, kirjoja ja kuukkelia, niin siitä se lähtee. Jos sp-vaihdoksen tekee luovuttajan eläessä, tila siirtyy nuoremmalle omistajalle (kuin perintönä), mikä yleensä tarkoittaa suurempaa omatoimisuutta ja aktiivisuutta metsänhoidossa ja hakkuissa. Oma talous ja kansantalous hyötyvät.
Nyt vasta löysin Tomi Salon mielipidekirjoituksen, kun jees h-v kertoi missä se on – kiitos! (En lue paperilehteä.)
Kyllä Salo mielestäni esittää perusteltua kritiikkiä, ja mhy-kenttä varmaan joutuu jotenkin tuohon vastaamaan. Kuten tälläkin palstalla on jo valitettu, mhy:n tekemä puukaupan kilpailutus ei näytä hyvältä, koska toiminnan ylle lankeaa epäilys epäreilusta kilpailutilanteesta, ja sanotaanhan sitä, että tärkeämpää kuin miten asia on, on se miltä se näyttää.
Ei kuitenkaan oikein tunnu järkevältä, että mhy ei osalllistuisi puukaupan tarjouskilpailuun lainkaan, ja saisi tilauksia vain, jos mo ei halua kilpailuttaa vaan tilaa suoraan mhy:n korjuupalvelun. Pitäisikö jatkossa toimia niin, että jos metsänomistaja haluaa tarjouksen myös korjuupalvelulta, se tehtäisiin ensin, ja vasta sitten pyydettäisiin tarjoukset muilta?
Katkontatietojen käyttö närästää myös, kun tarjoajat eivät pääse tarkistamaan että tiedot ovat oikein. Tästä päästäisiin eroon, kun siirryttäisiin rungonosahinnoitteluun tai runkohintoihin.
Tomi Salon lausunto Metsäteollisuus ry: ”Metsäteollisuus jakaa sahojen huolen puumarkkinoiden heikosta joustokyvystä sopeutua lopputuotemarkkinoiden muutoksiin.” Justiinsa joo. Ehkä pitää siltä osin paikkansa, että tukkipuun hinta ei seuraile hyvin lopputuotteen hinnanmuodostusta, mutta ei kyllä seuraile kuitupuunkaan hinta. Myymmekö siis jatkossakin kuitupuun liian halvalla ja tukin liian kalliilla?
Tuosta testistä puuttuu yleisimmät talvirenkaat kokonaan, eli profiilit 60-65. Erot olivat tuossa testissä todella pienet – suurempi merkitys on helposti kuskin asenteella ja kokemuksella.
”metsästyksellä ei ole tähänkään mennessä saatu kettukantaa hävitettyä” RKTL:n 1990-luvun alussa aloittaman ja Luken jatkaman 28 vuotta jatkuneen riistakolmioseurannan mukaan ketun lumijälki-indeksi on valtakunnassa keskimäärin puolittunut. Toki vieraslajit ovat tulleet siihen rinnalle.
Timpalta haluaisin kysyä, milloin muistisi mukaan kettukanta oli runsaimmillaan? Jos ennen sotia 1930-luvulla olivat vähissä, niin milloin niitä on ollut eniten? Sotien jälkeenhän kerrotaan olleen metsäkanoja paljon, mutta oliko samaan aikaan paljon myös kettuja ja näätiä?