Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Arvostan RR näkökulmaasi, että markkinat hoitavat ja vahvimmat jäävät markkinoille. Metsänhoitoyhdistystoiminnalla on kuitenkin myös muita tavoitteita. Se on ollut kanava toteuttaa valtion metsäpolitiikkaa neuvonnan ja tukien suuntaamisen avulla. Tässä keskusjohtoisuudessa on hyviä ja huonoja puolia: tutkimus- ja kehitystoiminnan tulokset ovat siirtyneet sitä kautta tehokkasti käytäntöön, mikä on auttanut koko elinkeinoa, mutta yksityistaloudellinen näkökulma on jäänyt kansantaloudellisen varjoon. Hyvä että ei enää jää, ja että isäntä on päätöksentekijä omassa metsässään.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.222700
Esko Eelan mielipidekirjoitukseen sisältyy mielenkiintoinen yksityiskohta, eli tieto että riistanhoitoyhdistyksiä oltaisiin lopettamassa. Siis jonkinlaista ”riistakonsernin” uudelleenjärjestelyä tekeillä.
Ei ole nyt aikaa noin hitaaseen matkantekoon, kun pitää pyydystellä myyriä, ja menin lupaamaan tyttärelle matkan ylioppilaslahjaksi. Makselen niitä hiilivelkoja sitten käyttämällä autossa biopolttoainetta, asumalla maalämpötalossa sekä koettamalla pysyä mahdollisimman paljon kotimaassa jatkossa. Nuorempi lapsi saa kyllä myös toivoa matkakohteen.
Heh! 🙂
Kaikki me pystykaupan tehneet olemme siis syyllistyneet laittomuuksiin! 🙂 🙂 🙂
Eri lukuja on mainittu; edellisessä Kalevan linkissä oleva määrä 20000 km veisi maapallon toiselle puolelle, mutta paluumatka jäisi tekemättä. Nämä luvut ovat hallussa sen takia kun olen laskeskellut, paljonko tulee lentokilometrejä, jos lähtee edestakaiselle matkalle Uuteen Seelantiin: noin 34 000 km!
6m3: en osaa vastata tuohon. 1960-luvulta alkaen on metsätalous merkittävästi muuttanut metsäkanalintujen elinympäristöjä ja samaan aikaan on metsästys tehostunut mm. metsäautotieverkoston rakentumisen myötä. Etelä-Suomen maisema oli kuitenkin jo ennen sotia maatalousvaltainen ja metsiäkin käytettiin kattavasti. Katvealueita ei juurikaan jää muualle kuin kansallis- ja luonnonpuistoihin. Myös petojen metsästys on tehokasta, joten jos niitä kurittamalla lintukanta nousisi, vaikutuksen pitäisi näkyä. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös jotenkin. Tuossa ovat ne tavallisimmin luetellut epäillyt, mutta mikä on kunkin tekijän osuus, sitä en uskalla mennä sanomaan. Värriön metsäkanaeldorado runsaine petokantoineen viittilöi siihen suuntaan että ainakin luonnontilaisessa metsässä, kun ei metsästetä, lintujen ja petojen yhteiselo sujuu, ovathan ne evoluutiossa sopeutuneet toisiinsa.
Jos RR tarkoittaa ehdotustani mhy:n hallintoon menosta, se ei ole tsoukki. Mhy:ssä valta on oikeasti metsänomistajilla, jotka voivat tehdä yhdistyksestään juuri sen näköisen kuin haluavat (vrt. riistaneuvostot ja rhy:t).
Jos tilaajan ja tekijän väliin tulee työnjohtoporras, tämä lisää kuluja ehkä 10 prosenttia (?). Pitää kuitenkin olla palveluja myös sellaisille metsänomistajille, joilla ei ole osaamista tilata tai tehdä metsänhoitoa itse, joilla ei ole aikaa niihin tai joka jostain muusta syystä haluaa ulkoistaa työt.
Kettu, näätä ja ilves tekevät myyränmetsästystä haluttaessa palstalla koko vuoden ja vuorokauden ympäri – eivät lepää edes talvella. Monet näädänsukuisista eläimistä (ahma, näätä, kärppä ja lumikko) tekevät myös talvivarastoja. On tällä varmaan isompi merkitys kuin parilla pöllöllä tai satunnaisella loukkupyynnillä. Jos talviset myyräntyöt haluaa oikeasti estää, loukkuja on pidettävä syksyllä ennen lumen tuloa taimikossa ahkerasti ja isoja määriä. – No on osa pöllöistäkin töissä talvella. Nisäkkäillä lienee hajusteineen kuitenkin vahvempi pelotevaikutus kuin pöllöllä puhumattakaan loukuttajasta.
Mettämiäs haluaa tietää puutavaralajikohtaisia kantohintoja. Keskihintoja saa Metsälehden tai Maaseudun Tulevaisuuden puunhintapalvelusta ja mhy:n välittämien puiden hintoja mhy:n jäsentunnuksilla Reppu-palvelusta (en ole kokeillut). Muiden keskustelijoiden mainitsemat kantohinnat eivät kerro oikein mitään, koska hintataso riippuu täysin markkinatilanteesta ja siitä millaista leimikkoa myyt.
Metsänhoitotöiden tilaamisessa ei auta muu kuin itseopiskelu. Aloita vaikka Metsälehden Metsäkoulu-kirjasta, sitten etenet metsänhoitokortistoon ja metsänhoitosuosituksiin. Kun keskustelee ns. asiantuntijan kanssa, olisi itsekin hyvä ymmärtää mitä eri vaihtoehdot tarkoittavat. Ilmaistakin neuvontaa saa edelleen: puun ostajilta, mhy:ltä, pääkaupunkiseudun palvelutoimistosta. Saako Suomen metsäkeskuksestakin?