Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Muistelen lukeneeni vähän aikaa sitten, että Lapissa evättiin jonkun yrityksen lupa vedenottoon sillä perusteella että alueella oli saamelaisten pyhä lähde tai vastaava.
Remien kuvaama tilanne on mielenkiintoinen. En tiedä onko maalaisjärjen käyttö näissä hommissa sallittu, vai menevätkö viranomaiset aina pykälien mukaan välttääkseen virkavirheitä. Kannattaisi ensiksi tarkistaa, että naapuritoimijoilla on ympäristöluvat kunnossa. Luvitusprosessissa kaiketi katsotaan alueen kaikki vesien pilaantumista tai muuta ympäristöriskiä aiheuttavat toiminnat.
Ehkä kannattaisi vaatia oman kiinteistön osalta jäteveden keräystoimenpiteiden kohtuullistamista, ellei kiinteistöllä tapahtuva toiminta selvästikään vaaranna pohjaveden tilaa. Jos veden laatu on nyt kunnossa, ja toiminta ei ole alkanut äskettäin, silloin vaaraa ei ilmeisesti ole koitunut. Veden laadun seurantaa lähiseudun kaivoissa/vesistöissä kannattaisi tehdä kaikkien toimijoiden osalta. Se olisi halvempaa kuin ylimitoitetut ennaltaehkäisevät toimenpiteet, varsinkin mikäli ko. pohjavesialue ei ole esimerkiksi jonkun taajaman kannalta tärkeä vedenottamo tai varavesilähde.
Aikamoisen villit visiot näkyy olevan lainsäätäjillä. Pitäisi varmaa perehtyä tuohon lakiehdotukseen. Kilpailun avaaminen omaa seutukuntaa laajemmalle on hölmöläisten hommaa; ei sieltä matkojen päästä kannata tulla tietä hoitamaan. Hallinnon ja toteutuksen eriyttäminen on varmaan useimmissa tapauksissa järkevää. Jos kustannukset kasvavat, nähtäneen pienten tiekuntien yhdistymisiä.
Mutta miten korjuupalvelu voi tarjousta tehdessään tietää, että se saa pihkatapin luettelemat jakeet kaupaksi ja mihin hintaan se saa ne kaupaksi, ellei sillä ole valmiina takataskussa toimitussopimusta? Jos hintariski tulee mhy:lle, silloin myyjä ei saa parasta hintaa, koska välittäjälle voi tulla takkiin, kun hyviä kauppoja ei synnykään. Olisiko paras hintataso löydettävissä siten, että puun välittäjä saisi jokaisesta erästä tietyn euromääräisen välityspalkkion? Jos palkkio olisi prosenttipohjainen, välittäjällä olisi vielä lisäkannuste etsiä paras ostaja jokaiselle jakeelle, kuten edellä on kuvattu.
Millaiset tuntemukset mahtaisi tulla tästä? Tämän saa varattua 43000 eurolla, sitten pitää jännätä pari vuotta, että tuleeko autoa vai ei, ja jos tulee, niin loppumaksua kertyy vielä noin 160000 euroa. Taisi jäädä varaamatta. (Kyllä ne siellä ihmettelevät, kun ulkoavaruuden sivilisaatio törmää tuohon Elon Muskin avaruuteen laukaisuttamaan Teslaan.)
Ei minulla ainakaan ole tietoa lepän levittämistä taudeista. Ennen vanhaan luultiin, että punkit vaanivat lepän lehdillä, mutta eivät ne niin ylös kiipeä.
Kyllä varmaan olisi mahdollista jättää taimikonhoidoissa enemmän leppää sekapuuksi. Sen voisi kerätä myöhemmin pois korkealaatuiseksi takkapuuksi. Jos käsissä on alue jossa koivu-leppä sekametsä on päässyt jo isoksi, riittää kun sen harventelee niin alle syntyy kuusen taimikko. Toimii myös tyvilahon vaivaamilla alueilla seuraavan puusukupolven pioneerilajina, energiametsänä ja myös savimaan parantajana. Pyy kiittää myös lepän lisäämisestä.
Muisti pelaa pätkittäin. Tästä on varmasti keskusteltu ennenkin, mutta ratkaisua en muistanut, ennen kuin kirjoitin MT:hen Tomi Salon mielipiteeseen kommentin. Näinhän se meni: jos metsänomistaja haluaa hänen leimikkoansa kilpailutettaessa tarjouksen myös mhy:n korjuupalvelulta, se tehtäisiin ja luovutettaisiin ensin puun myyjälle, ja vasta sitten pyydettäisiin tarjoukset muilta ostajaehdokkailta. Tämä menettely on varmasti mahdollista toteuttaa myös Kuutiossa.
