Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jatkuva harventaminen on hyvä lisä työkalupakkiin; se lisää vaihtoehtoja hakkuutapoihin, tuo metsiin lisää rakenteellista monimuotoisuutta ja sopii hyvin monitavoitteiselle metsänomistajalle.
Pienaukkojen autuutta en minäkään hahmota, siis että mitä hyötyä niistä olisi.
Jos Berza minua tarkoitat, en ole muistaakseni väittänyt osaavani laskea, kuinka paljon hirvikannan alasajo lisäisi hakkuumahdollisuuksia. Määrää enemmän hirvikanta vaikuttaa laatuun, ja sitä laadukasta tukkipuuta tarvitaan metsänomistajien tulojen turvaamiseksi. Puusta rakentaminen on myös biotaloutta.
Tarkkojen taloudellisten arvioiden tekeminen on vaikeaa, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että biotaloudessa on Suomen tulevaisuus. Kun fossiilisia raaka-aineita aletaan korvata uusiutuvilla tuotteilla, markkina on käytännössä rajaton. Tälläkin hetkellä meillä on useampikin tehdasinvestointi odottamassa päätöksiä biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä ja sallituista hakkuutasoista. Jos hakkuupoistumat on pidettävä kasvua pienempinä, kasvua olisi hyvä saada halllitusti lisää. (Muistetaan kuitenkin samalla laatukriteeri: havupuun vuosilusto ei saa tukissa olla leveämpi kuin 5-6 mm, ts. puuston tiheys on oltava alkuvaiheessa riittävä ja lannoittaa saisi vasta varttuneita metsiä pl. terveyslannoitukset.)
Olisin sitä mieltä, että maksajina metsästäjät ovat pienellä osuudella mukana. Suurin lasku lankeaa valtiolle liikennevahinkojen ja riista-aitojen muodossa sekä maanomistajille sato- ja metsävahinkoina. Hirvethän ovat nälissään oppineet jo avaamaan säilörehupaaleja ja pohjoisempana porot tulevat pihoihin etsimään rehua. Ainoa oikea ratkaisu on molempien kantojen oleellinen alasajo; näpertely kanta-arvioiden kanssa voitaisiin lopettaa. Maanomistaja ei todellakaan tarvitse ’tuottavaa hirvikantaa’, naaraat pois vaan kuleksimasta.
Lukeeko jonkun metsästysvuokrasopimuksessa joku määrällinen tavoite hirvikannalle? Eihän sitä kantaa edes pystytä laskemaan pienalueelle riittävän tarkasti, ja määrä vaihtelee vuoden mittaan kun elikot vaihtavat laidunalueita. Järjetöntä touhua, jos seurueet ilmoittavat tavoitteen, eikä oikeita maastossa havaittuja lukuja!
Anton olettaa ilmeisesti, että 200 milj.m3 hakattua puuta tuottaa kansantaloudessa arvoa 100 miljardia per vuosi, eli yksi kiintokuutiometri hakattua puuta tuottaisi 500 euroa tuloa. Eihän ne hirvet estä aivan kaikkea puuntuotantoa, mutta ehkä kuitenkin puuntuotannon noston 100 > 200 miljoonaan.
Koko maan lumijälki-indeksi on ollut hirvellä riistakolmiolaskentojen aikana (vuodesta 1989) korkeimmillaan vuonna 1999 5,72 ja oli viime vuonna 4,63 jälkeä per 10km/vrk. Hirvien talvikanta ei siis ole ollut kaksin-kolminkertainen nykyiseen verrattuna, mutta lienee ollut noin 20 prosenttia korkeampi (?) 2000-luvun alussa. Silloin tilanne oli sikäli parempi, että männyntaimikoita ts. ravintoresurssia oli hirvien määrään verrattuna enemmän.
Miksi pyykkejä edes pitäisi siirtää, kun nykyisin tietokantaan voidaan merkitä pyykin tarkka sijainti ja sen etäisyys rajasta. Samalla lailla kuin jos rannasta ei löydy sopivaa pyykin paikkaa niin laitetaan se ylemmäksi ja merkitään tietoihin etäisyys rannasta (keskivedenkorkeuden mukaan?). Oikean rajalinjan voi sitten halutessaan merkitä raivaamalla ja aurausviitoilla. Nykyisin onneksi laiskankin isännän rajat löytyvät paikannuslaitteilla; ennen vanhaan niitä etsittiin metsätoimihenkilöiden kanssa lähes jokaista leimikkoa tehtäessä.
