Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Satu Hassi ottaa kantaa metsäkeskusteluun.
”Maatalouden päästöt eivät 2000-luvulla ole juuri vähentyneet. Niistä vähän yli puolet tulee turvepohjaisten peltojen maaperästä. Metsien ja metsämaan hiilitase on kehittynyt väärään suuntaan: nielu on muuttunut päästölähteeksi. Tämä on melkein mitätöinyt muilla toimialoilla tehdyt päästövähennykset. Kyse ei ole väistämättömyydestä vaan valinnasta. Tutkijat ovat jo vuosien ajan esittäneet keinoja, joilla maaperän päästöjä voidaan vähentää ja metsien hiilinielua kohentaa.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011534122.html
Keskustelu velloo tavalliseen tapaan kaikkialla muualla kuin otsikossa eli turvemaiden käsittelyssä. Muun muassa puun poltosta väitellään.
AJ:
Puun markkinahakkuut -tilasto näyttää puun käytön eri tarkoituksiin. Turpeen käyttö polttoaineena on vähentynyt ja sitä korvaavan puun poltto noussut. Suurin osa puun poltosta on sahausjätteen ja sellunteon jäteliemen polttoa. Metsähakkeeksi kerätty pieniläpimittainen puu ja hakkuutähde olisi hajonnut luonnossakin nopeasti. Polttopuuta kuluu paljon myös kotitalouksissa.
Metsätaloudessa kuten maataloudessakin on kyllä havahduttu turvemaiden käytön päästöihin ilmaan ja vesistöön. Luultavasti ennallistaminen tulee avuksi sekä pelloilla että metsissä. Esimerkiksi käytöstä poistuneet turvepellot olisi tärkeää kartoittaa, ja sen jälkeen ennallistaa tai metsittää ne.
Ravinne-, humus- ja kiintoainepäästöjen osalta tehokkainta on päästön synnyn ehkäisy alkulähteellä, missä viljely- ja metsänhoitomenetelmien kohteen mukainen valinta on tärkeää. Niissä rehevissä suometsissä, joissa jatkuva kasvatus toimii, sitä kannattaa käyttää. Jatkuvapeitteisellä menetelmällä voidaan saavuttaa parempi vesienhallinta ja pienemmät päästöt. Metsäasiantuntijat eivät ehkä uskalla yleisesti suositella sitä, koska pelkäävät riskejä kuten tuulituhoja ja korjuuvaurioita. Suunnittelua ja toteutusta voitaisiin parantaa laajempien valuma-aluekohtaisten hankkeiden avulla. Metka-ohjelmasta näihin voi saada rahallista tukea.
Teknistä ajattelua tarvitaan ekologisen rinnalle, jotta löytyy oikeat ratkaisut oikeaan paikkaan. Esimerkiksi kovasti agitoitu hakkuiden vähentäminen on siinä mielessä huono keino ilmastopäästöjen vähentämiseen, että se on yhteiskunnalle kallis tulonmenetyksinä ja pitkään sovellettuna näivettää metsien kasvun. Olisi tutkijoilta ja edunvalvojilta aika vastuutonta olla kertomatta tätä. EU:n tulisi ottaa tämän tilalle kestävä biotalouspolitiikka.
*
Hiililaskennan käyttö EU-maiden keskinäisessä vertailussa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on ongelmallista. Kasvihuonekaasujen inventaario on alun perin tarkoitettu kunkin maan oman edistymisen kuvaamiseen. Eri maiden päästöluokat ovat erilaiset ja arvioiden epävarmuus vaihtelee paljon päästölajista toiseen. Hankalimpien joukossa ovat maa- ja metsätalouden turvemaaperän päästöt, jotka ovat Suomessa merkittävä osio.
Toinen ongelmallinen asia on EU:n ilmastopolitiikka itsessään, ja sen olennainen osio metsien hiilinieluvaatimukset. Niihin pääseminen vaatii EU-mailta hakkuiden pitämistä pysyvästi kasvua alempana. Lyhyellä aikavälillä voidaan metsiä toki säästää ja saavuttaa hiilineutraalius 2035 tai 2050. Tämä hoituisi esimerkiksi hiilimarkkinoiden kautta. Hakkuumäärät alenevat myös sillä, että siirretään tiukkaan ja osittaiseen suojeluun lisää pinta-alaa. Jäljelle jäävällä talousmetsän pinta-alalla kannattaisi kuitenkin jatkaa metsänhoitoa niin, että metsien kasvu säilyy hyvällä tasolla. Tämä edellyttäisi pitkällä aikavälillä metsien nollanielua, eli että poistumat ovat yhtä suuret kuin kasvu. Tämä ajatus ei sovi yhteen nykyisen EU:n ilmastopolitiikan kanssa.
Parempia hiilinielukeinoja löytyy. Turvepeltojen päästöjä pystytään alentamaan mm. välttämällä tarpeetonta kuivatusta, siirtymällä pelloista nurmiin, kehittämällä viljelymenetelmiä ja ennallistamalla runsaspäästöisiä peltoja. Turvemaametsien päästöjä pystytään hillitsemään samoin vesienhallinnalla ja tuhkalannoitus lisää niiden kasvua. Puutuotteita, puurakenteita ja puuta sisältäviä komposiittimateriaaleja voidaan käyttää enemmän rakentamisessa, jolloin hiiltä sitoutetaan pysyvästi ns. puutuotteiden hiilinieluun, joka on osa kokonaishiilinielua metsien ohella.
Ennallistamisen tavoite on lähentyä luonnontilaa, ei jotain tiettyä vuotta menneisyydessä.
Mahdollista puuston määrää pitää verrata luonnonmetsiin, eli pitää mennä aikaan ennen ihmisen tuloa tai ainakin ennen kaskeamisen alkua. Suomessa on ollut paljon puisevia metsiä, kun laajoja metsätuhojakaan ei Pohjoismaissa ole luontaisesti samalla lailla kuin Kanadassa tai Venäjällä.
Mikä on järkevä metsäpolitiikka pitkällä aikavälillä Euroopassa? Itse antaisin talousmetsien hoidon jatkua sellaisena kuin se nyt on, koska hiilivarastointipolitiikka tulee taloudelle hyvin kalliiksi ja näivettää metsien kasvun. Sen sijaan paukkuja kannattaisi laittaa parempaan metsänhoitoon ja uusien talousmetsien perustamiseen Euroopassa.
Se Yellowstonen keissi on joskus yksipuolisesti tulkittu. Siellä vapitikanta kasvoi ja levisi puiston ulkopuolelle, ja sitä alettiin metsästää ulkopuolella suunnilleen samaan aikaan kuin susi tuotiin uudelleen puistoon sen kadottua, eli vapitikantaa alensi samanaikaisesti metsästys ja susi. Toinen mikä vaikutti vapitikantaan oli karhu: sen yhden tärkeän ravintolähteen eli kalojen määrä väheni ja se alkoi syödä enemmän vapitin vasoja.
Ravintoverkoissa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja seuraukset ovat joskus vaikeita ennustaa, mutta kyllä kaikilla pedoilla – pienillä ja isoilla – aina jokin mitattava vaikutus on. Se lienee selvää että suden levinneisyys Suomessa näyttäisi erilaiselta, jos talviruokintojen ja säännellyn metsästyksen avulla levinnyttä valkohäntäpeuraa ei lounaassa olisi.
Kumpaa tuossa tarkoitetaan, metsien kasvun huippua vai hiilivaraston huippua?
Itsekin uskon, että kasvun huippu on tässä. Hiilinielu riippuu lisäksi hakkuista ja muista poistumista ml. maaperän. Hakkuita jatkuvasti vähentämällä hiilinielu pystyttäisiin pitämään pitkäänkin korkeana, vaikka kasvu alkaisi tästä hiipumaan ja oltaisiin alenevan kasvun kierteessä. Tähän kierteeseen nykyinen EU:n hiilinielupolitiikka ilmeisesti pitkällä aikavälillä johtaakin, ellei metsävaroja saada lisättyä esimerkiksi metsittämällä. Parempi vaihtoehto olisi nollanielupolitiikka, eli pidettäisiin talousmetsäala maksimaalisen kasvun vaiheessa. Hiilinielun maksimointi ei ole järkevää, koska se maksimoituu rajoittamalla hakkuita oleellisesti.
Sen sijaan hiilivarasto voisi joidenkin mielestä kasvaa vielä pitkäänkin, eli väitetään, että meillä on vielä paljon matkaa luonnonmetsien hiilivarastoihin ml. maaperä. Mutta onko näistä varastoista olemassa luotettavia arvioita? IBFRA-raportissa vertailtiin elävien puiden hiilivarastoja boreaalisen havumetsävyöhykkeen eri maissa. Niiden erot eivät ole suuret eivätkä selkeästi intensiivisesti tai vähemmän intensiivisesti hoidettujen hyväksi. Kanadasta puuttui tietoa hoidon ulkopuolella olevista metsistä, mutta ne lienevät suureksi osaksi pohjoisempana, eli biomassaltaan pienempiä. Maaperän hiilivarat arvioitiin tässä raportissa keskimäärin kaksinkertaisiksi puustoon nähden. Hiilivarastonkin maksimointi tarkoittaisi hakkuiden rajoittamista.
Ainut järkevä maksimoitava on metsien kasvu. Siinä määrin kuin se voidaan tehdä taloudellisesti.
Lähde: Table 1 raportissa.
Liittyen julkikuvakeskusteluun ja median metsäkuvakeskusteluun kansalaisaloite otsikolla: Avohakkuurajoituslaki ja porrastetun metsänhoidon tuki. Laki metsien avohakkuualueiden rajoittamisesta, naapuri-kuulemisesta ja jatkuvan peitteisyyden tukemisesta.
”Lain tarkoituksena on rajoittaa avohakkuina toteutettavia kokonaisuus- ja aikajaksokeskittymiä alueilla, joilla niiden yhteisvaikutus uhkaa biologista monimuotoisuutta, vesistöjen tilaa, hiilinieluja tai asukkaiden maisemaa ja virkistystä.”
Alkuperä on varmaan siinä, kun valtayleismediat eivät kerro metsäasioista juuri muuta kuin epäkohtia. Tehtaat mainitaan vain silloin kun niitä lopetetaan, ihmisiä lomautetaan tai irtisanotaan. Eli hakataan tai ei hakata, aina väärinpäin. Joskus saatetaan mainita uudet tuotteet. YLE kertoi, että reheviä turvemaita edelleen avohakataan, mutta ei kertonut miksi näin voi olla toisinaan tarpeellista tehdä.
Ilmeisesti jatkuva kasvatus ei ole kannattavaa, kun aloitteessa esitetään sille merkittävää tukea.
Hauska kommentti wpd:n mielipiteessä. ”Jos kaupungeissa sallitaan tietty melutaso, eikö sama melutaso pitäisi sallia maalla, eli alueilla johon tuulivoimaa rakennetaan? Miksi maalla asuvat asetetaan parempaan asemaan?” Näinhän ei ole, vaan ihan samat meluvaatimukset olisivat käytössä kaupungeissakin tuulivoiman kohdalla, vaikka siellä on valmiiksi muutakin melua. Etäisyysvaatimus asutukseen kuitenkin käytännössä estää tuulivoimarakentamisen kaupunkeihin, joissa kannattaa suosia aurinkovoimaa.
