Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Pitää paikkansa tuo että metsäsuunnitelma ei kerro kaikkea. Metsäsuunnitelma verkossa helpottaa elämää, varsinkin jos sen hakkuut ja kasvut ovat ajan tasalla kuten metsaan.fi palvelussa olisi tarkoitus olla.
Tuo esimerkki kuvioiden niputtamisesta on mielenkiintoinen. Mutta Optimitulos riippuu ymmärtääkseni puumarkkinoista, eli nopeasti muuttuvista tilanteista paikkakuntakohtaisesti. Valmisteltavan metsälain yksi etu on se että kuviokokoa päästään kasvattamaan kun pienet välialueet voidaan hakata samaan aikaan kuin uudistuskypsät.
Pienehköissä metsälöissä pärjää mielestäni ihan paperisella suunnitelmalla. Siinähän on hakkuut ja hoitotyöt ajoitettu seuraavalle kaudelle ja ennustettu metsälön puuston kehitys.
Voisitko yksilöidä mihin tarkalleen tarvitset tarkempaa laskentaa kuin mitä taulukkolaskennalla saa aikaiseksi? Metsään.fi palveluun olisi melko helppo lisätä toimintoja hakkuiden ja talouden suunnitteluun.
Motti-ohjelmistolla toki saa selville yksittäisen metsikön tuottoprosentin, mutta näppituntuman saa toki tarkastelemalla puuston pituus- ja paksuuskasvuakin.Hakkuupäätöksiin vaikuttaa kuitenkin kasvun ja harvennustarpeiden lisäksi moni metsälön ulkopuolinen seikka: puun hinta eli markkinatilanne, oma rahantarve, vaihtoehtoisten sijoitusten korko. Niin että lopulta vain pieni osa päätöksenteosta hoituu noilla metsälaskelmilla, vai mitä?
Minun lukemani poikkeavat vain koska pyöristin alaspäin realistisempaan suuntaan. Jyväskylän kuusikkoa pidän talousmetsiin verrattuna poikkeuksena, mutta kuitenkin se ja muut vastaavat esimerkit antavat toivoa, että tulevaisuuden metsissä kuusella, haavalla, douglaskuusella yms. ihannetapauksessa päästään 10-20 motin vuosituotokseen, eikä 5-10 motin, mitä aiempien vuosikymmenten aikaansaamat (nyt hakattavat) tuotokset ovat. Tämä sillä varauksella että ilmastonmuutos ja tuhot eivät sotke kasvuoloja.
Jyväskylän kuusikko josta Metsälehti kirjoitti vuonna 2007 tai 2008, sijaitsee Taka-Keljossa Ronsunniementieltä lähtevän kevyen liikenteen väylän varrella. Lähituntumassa sijaitsevalla Rainerilla, Suomen tilavuudeltaan suurimpiin kuuluvalla kuusella, on oma esite Jyväskylän kaupungin sivuilla. Löytyy hakemalla Googlesta ”jättiläiskuusi Rainer”.
Pääasiassa vanhaan malliin varmaan mennään. Suvun mailla on kyllä jonkin verran erikoiskohteita kuten rannat, karut kalliomaat, korvet, joilla peitteinen malli voi toimia paremmin.
Lainvalvojilla ainakin riittää puuhaa, kun pitää valvoa napsahtaako uudistamisvelvoite vai ei. Lisäksi pitää valvoa aukkohakkuiden tiukoiksi vedetyt vakiintuneiden taimikoiden muodostumisen aikarajat. Tulee kalliita täydennysistutuksia jos noita tulkitaan tiukasti. Luontaisilla ja kylvöalueilla tulisi varsinkin olla malttia odottaa luontaista täydennystä ns. sivupuulajeilla.
Olen aivan samaa mieltä putte. Mutta sitä kestävän alhaista hirvikantaa odotellessa, olisihan se riistahallinnon kustantama ja hirvimiesten pystyttämä aita parempi kuin ei mitään.
Olen esittänyt kestävän hirvikannan indikaattoriksi sitä että hirvituhojen korvaushakemuksia ei enää tulisi.
Jos asiaan ei tule korjausta riistaneuvostojen kautta, seuraava vaihe olisi neuvotella maiden vuokrasopimukset uusiksi. Ehdoksi vuokraamiselle laitettaisiin se että hirvikannan on oltava niin alhainen ettei tuhoja ilmene. Maanomistaja määrittelee siedettävän tason.
Iron on oikeilla jäljillä: jossain tiedeohjelmassa kokeiltiin jalkapallojoukkueen kanssa treenistä palautumista. Toinen ryhmä nautti urheilujuomaa ja toinen ryhmä maitoa. Maitoryhmä palautui nopeammin rääkistä. Eli lihakset saivat ekstra proteiiniannoksen.
D-vitamiinia pitäisi nauttia talvella ja kesällä aurinkoa. Noista muista en osaa sanoa. Yleensähän sanotaan että eniten niitä ottavat ne joilla tarve on vähäisin.
