Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Seurantojen mukaan lahopuun määrä lisääntyy etelässä ja vähenee pohjoisessa Suomessa.
Uhanalaistutkijoiden mukaan säästöpuut ovat merkittävin yksittäinen syy sille, että metsien uhanalaisten lajien tilanne ei ole 2000-luvun alun jälkeisenä kymmenenä vuotena juurikaan heikentynyt.
Artikkelin mukaan hakkuiden lisäys tavoitteiden mukaisesti nostaisi päätehakkuupinta-alaa noin kymmenen prosenttia ja harvennushakkuiden pinta-ala säilyisi suurin piirtein ennallaan.
http://www.puuinfo.fi/puutieto/sahatavara/rakennesahatavara
Rakennussahatavara voidaan lajitella joko silmämääräisesti tai koneellisesti.
Puutavaraliikkeissä varastoidaan tavallisesti vain lujuusluokan C24 sahatavaraa, koska se on yleisin lujuusluokka rakentamisessa. Muita lujuusluokkia on mahdollista saada tilaamalla. Lujuusluokan C35 ja C40 sahatavaraa ei tavallisesti ole saatavilla puutavaraliikkeistä, vaan nämä lujuusluokat ovat käytössä tavallisesti NR-tuotteiden ja liimapuun valmistajilla.
Lujuuslajiteltu sahatavara on tavallisesti sahapintaista tai mitallistettua. Sormijatkettu sahatavara voi myös olla lujuuslajiteltua. Painekyllästetty sahatavara ei yleensä ole lujuuslajiteltua, mutta tilaamalla on mahdollista saada lujuuslajiteltua tuotetta. Lujuuslajitellun sahatavaran yleisin paksuus on 48 mm ja yleisimmät leveydet 98 mm:stä ylöspäin.
Metsäkato ja pohjavesien pilaaminen sekä sen liikakulutus ovat esimerkkejä pääoman syömisestä. Se lienee selvää että jatkuva väestön ja kulutuksen kasvu rajallisella pallolla vie ojasta allikkoon, mikäli resurssien käytön tehokkuus kasvaa hitaammin kuin väestö ja kulutus. Ilmastonmuutos tulee vielä pahentamaan tätä epäsuhtaa, kun maatalouden edellytykset keskileveysasteilla heikkenevät kuivuuden ja eroosion vuoksi. Trendiä vastaan voi pyristellä muun muassa hillitsemällä väestönkasvua (ja talouskasvua), viherryttämällä metsättömiä alueita ja siirtymällä pois fossiilisista raaka-aineista.
Emeritusprofessori Veli Pohjonen Koillissanomissa:
Ei varmaan ole yksittäinen teesi. Nopea nuoruusajan kasvu on haitaksi useimmissa puun käyttömuodoissa, eli sekä mekaanisella että sellupuolella saanto alenee. Poikkeuksen muodostaa se osa puuteollisuudesta, joka liimailee tuotteensa paloista, joista oksat on poistettu. Kun puu kasvaa nopeammin, oksia tulee kiehkuraa kohti useampia ja ne ovat paksumpia. Taimikon ja nuoren metsän kasvatustiheys on tasapainoilua laadun ja latvuksen kunnon välillä. Taimikonhoito ja ensiharvennus pitäisi kuitenkin tehdä ajallaan; ne vaikuttavat aina lopulliseen puukauppatiliin saakka.
Tätä asiaa on pyöritelty, muidenkin toimesta, jo niin kauan että kaikki argumentit alkaa olla käytetty ja pajatso tyhjä. (Pitää kyllä edelleen seurata vihreiden keskusteluja.) Vähän kyllä huolestuttaa, että jos nämä ’majavat’ kampanjoivat ulkomailla, että Suomen metsätalous ei ole ’ilmastoviisasta’ niin kaikkoavatko sitten puutuotteiden ostajat? Ei varmaan esim. egyptiläiset, mutta eurooppalainen kuluttaja saattaa olla altis vaikuttamiselle.
Majava jatkaa jurnutusta.
Niin jatkan minäkin! Laitoin Touko Aallon FaceBook-sivulle kommentin. ”Porukka on tosiaan jakautunut kahtia, toiset söisivät metsäkakkua ja toiset säästäisivät sitä. Päätöksenteossa ehkä auttaisi perspektiivin muutos: omaan napaan ja nykyhetkeen tuijottamisen sijaan katsotaan kauemmas, Suomen ja EU:n rajojen yli ja eteenpäin. Kumpi on kiireellisempi tavoite juuri nyt, hiilen poistaminen ilmakehästä vai fossiilitaloudesta pois pyrkiminen? Jos ensimmäinen, sitten säästetään metsiä, jos jälkimmäinen, sitten hakataan. Itse veikkaan käyvän niin, että meillä ei tule olemaan sitä ylellisyyttä, että metsiämme voitaisiin kovin paljon säästellä, jos globaalisti pyritään kestävään kehitykseen. Puupohjaisia raaka-aineita tarvitaan korvaamaan fossiilisia raaka-aineita. Liikennepolttoaine muodostaa merkittävimmän poikkeuksen tästä säännöstä: liikennesektorille pitää keksiä muut ratkaisut, muun muassa sähkön ja biokaasun sekä tulevaisuudessa ehkä vedyn avulla.”
