Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei varmaan ole yksittäinen teesi. Nopea nuoruusajan kasvu on haitaksi useimmissa puun käyttömuodoissa, eli sekä mekaanisella että sellupuolella saanto alenee. Poikkeuksen muodostaa se osa puuteollisuudesta, joka liimailee tuotteensa paloista, joista oksat on poistettu. Kun puu kasvaa nopeammin, oksia tulee kiehkuraa kohti useampia ja ne ovat paksumpia. Taimikon ja nuoren metsän kasvatustiheys on tasapainoilua laadun ja latvuksen kunnon välillä. Taimikonhoito ja ensiharvennus pitäisi kuitenkin tehdä ajallaan; ne vaikuttavat aina lopulliseen puukauppatiliin saakka.
Tätä asiaa on pyöritelty, muidenkin toimesta, jo niin kauan että kaikki argumentit alkaa olla käytetty ja pajatso tyhjä. (Pitää kyllä edelleen seurata vihreiden keskusteluja.) Vähän kyllä huolestuttaa, että jos nämä ’majavat’ kampanjoivat ulkomailla, että Suomen metsätalous ei ole ’ilmastoviisasta’ niin kaikkoavatko sitten puutuotteiden ostajat? Ei varmaan esim. egyptiläiset, mutta eurooppalainen kuluttaja saattaa olla altis vaikuttamiselle.
Majava jatkaa jurnutusta.
Niin jatkan minäkin! Laitoin Touko Aallon FaceBook-sivulle kommentin. ”Porukka on tosiaan jakautunut kahtia, toiset söisivät metsäkakkua ja toiset säästäisivät sitä. Päätöksenteossa ehkä auttaisi perspektiivin muutos: omaan napaan ja nykyhetkeen tuijottamisen sijaan katsotaan kauemmas, Suomen ja EU:n rajojen yli ja eteenpäin. Kumpi on kiireellisempi tavoite juuri nyt, hiilen poistaminen ilmakehästä vai fossiilitaloudesta pois pyrkiminen? Jos ensimmäinen, sitten säästetään metsiä, jos jälkimmäinen, sitten hakataan. Itse veikkaan käyvän niin, että meillä ei tule olemaan sitä ylellisyyttä, että metsiämme voitaisiin kovin paljon säästellä, jos globaalisti pyritään kestävään kehitykseen. Puupohjaisia raaka-aineita tarvitaan korvaamaan fossiilisia raaka-aineita. Liikennepolttoaine muodostaa merkittävimmän poikkeuksen tästä säännöstä: liikennesektorille pitää keksiä muut ratkaisut, muun muassa sähkön ja biokaasun sekä tulevaisuudessa ehkä vedyn avulla.”
Kiitos selvennyksestä. Minä olenkin suurpiirteinen ihminen, joten minun ihannemallissani laakastaan aina kun tilaisuus kohalle sattuu. Kannan täsmääminen tavoiterakenteeseen (kuten naaraiden osuuden alentaminen) voisi tapahtua usean jahtikauden aikana. Menisin jopa niin pitkälle, että kaatokiintiöt saisi ylittää. Senkin voisi täsmätä sitten seuraavana vuonna mutta maanomistaja ei ainakaan yleensä tästä pahastuisi.
Hiilitaseiden laskenta ei ole kovin eksaktia tiedettä, kun etenkin maaperän osuuteen sisältyy suuria epävarmuuksia. Näppituntumalta arvelisin, että sekä Timppa että Jovain ovat tavallaan oikeassa: avohakkuumallin metsä sekä sitoo että päästää paljon hiiltä, kun taas jk-mallissa vaihtelut metsikön hiilen määrässä ovat ehkä keskimäärin pienempiä.
Olen laittanut vaihtoehtoisesta laskentatavasta (metsäpinta-alan käyttö) ehdotuksen tiedoksi MTK:lle ja Lukelle. Ajatuksena siis että jos pidetään tavoitteet ennallaan ja pinta-ala pienenee, pienenee myös hirvien kokonaismäärä. Toinen tavoiteltava asia olisi se, että hirvieläimiä saisi olla vain tietty määrä, hirvet ja molemmat kaurislajit yhteen laskettuna.
”Lasketaan tavoiteltava hirvieläinkanta tästä eteenpäin kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti. Toisin sanoen, jätetään pellot ja taajama-alueet pois laskelmasta. Alueelliset maankäyttöluokkien pinta-alat ovat paikkatietoina olemassa eri tietokannoissa. Kestävyyden sopiva mittari olisi hirvieläinten määrä suhteessa niiden käyttämään ravintoresurssiin, joten toimiva indikaattori olisi siis niiden määrä suhteessa pienten taimikoiden pinta-alaan. Koska tämä suure muuttuu vuodesta toiseen, lienee kuitenkin syytä käyttää alueellista kokonaismetsäpinta-alaa.”
