Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
E-h, onko kyseessä ns. jatkuvan kasvatuksen hakkuu, kun poistuman arvio on noinkin muhkea?
ACtä voitanee luonnehtia samaan tapaan kuin Halonen Tuomiojaa: fiksu ja älykäs, mutta seuraelämässä joskus hieman kulmikas. Nalle Wahlroosin kanssa myös jotain yhteistä: tuntee olevansa oikeassa, ei ymmärrä miksi ei tule ymmärretyksi.
VMI inventaario tuottaa tosiaan metsätuhoille jossain määrin aliarvion, koska kullekin metsikkökuviolle merkitään vain pahin tuhonaiheuttaja, vaikka niitä olisi päällekkäin useampia. Lisäksi lieviä tuhoja on runsaasti uutisoitujen ”laatua alentavien” tuhojen lisäksi. Niin tai näin, antaa inventointi ainakin suuruusluokan, ja sen mukaan hirvieläimet ovat taimikkovaiheen metsien ylivoimaisesti merkittävin puuntuotannollista laatua alentava (lue: metsänomistajan euroja syövä) tekijä.
Kuusen suureen suhteelliseen osuuteen uudistusaloista kiinnitti huomiota hiljattain myös VMIn johtaja Kari Korhonen. Osa kehityksestä on luonnollista, eli männyn istutus on vähentynyt, mutta osa epäluonnollista, eli koivua ja haapaa ei istuteta juuri lainkaan. Merkittävin uudistamisen ongelma-alue ovat eteläisen Suomen juurikääviköt.
Toinen tapa jolla hirvi tosiaan ”syö” monimuotoisuutta, on sen ruokavalio. Luonnossamme on hirven takia vähemmän haapaa, pajunsukuisia ja pihlajaa. Samat lajit joita myös taimikonhoitaja poistaa mieluiten, mutta jos monimuotoisuutta halutaan edistää, näitä olisi saatava kasvamaan myös vanhoiksi järeiksi puiksi. Onhan raidalla ja erityisesti haavalla suuri merkitys uhanalaisille lajeille, nimenomaan vanhoina yksilöinä.
Minua kiinnostaisi, miten 2000 neliön tontin kiertämisestä tulee 2-3 km lisää ajomatkaa? Sehän on alle 50 m kanttiinsa.
Oliko maasto oikeasti sellainen että ainut väylä kulki tontin kautta? Jos näin oli, olisi ennen hakkuita (mhyn tai puunostajan) kuulunut tietysti ottaa yhteyttä tontinomistajaan ja kysyä mahdollisuutta reitin käyttöön. Jos lupaa ei tule, niin silloin oikeasti pitää ajaa muuta kautta. Ajourat tulee tehdä omalle tilalle.
Kai olemme kuitenkin jeessin kanssa samaa mieltä siitä että peto (rappeutunut tai ei) suorittaa saaliseläintensä valikoinnin viisaammin kuin ihminen, eli estää saaliseläimensä geneettisen rappeutumisen? Vrt. metsästämällä aiheutettu hirvikannan vinoutunut rakenne Suomessa.
Ja lisäksi peto vaikuttaa saaliseläimensä käyttäytymiseen ja sen lisääntymiseen (kahdella edellisellä on myös ns. yhdysvaikutus eli käyttäytymisen KAUTTA lisääntymiseen).
Naapurimaassamme Ruotsissa tavoitellaan susikannan laskua 300:sta 200 yksilöön. Niin että sama keskustelu käynnissä siellä. Yllättävän paljon niitä löytyy naapurista. Mitenköhän käy komission kanssa neuvottelut?
Petojen määrän minimointi ei voi olla tavoite, vaan kestävän kannan tason löytäminen. Kestävä tarkoittaa tasoa jolla talous, ekologia ja sosiaaliset sekä kulttuuriset tavoitteet on soviteltu yhteen.
Pedoilla on tehtävä ravintoketjussa – ilman huippupetoja ekosysteemi on luonnottomassa tilassa. Täydellinen ravintoketju ei luonnonmetsässä kaipaa ihmisen suorittamaa säätelyä. Talousmetsässä kasvinsyöjien ravintovarat ovat erilaiset verrattuna luonnonmetsään, joten myös niistä hyötyvien lajien kuten hirven ja myyrän kannat ovat korkeat. Niinpä myös näitä lajeja säätelevien petojen kantojen tulisi olla periaatteessa korkeat. Käytännössä tähän ideaaliin on vaikeaa päästä kestävästi.
