Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Riistanhoitoyhdistyksellä täytyy olla ajantasainen tieto hirviseurueiden yhteystiedoista, ja kai ne voi laittaa metsästysvuokrasopimukseenkin.
Harrastelijan mainitsema asia on tärkeä, eikä sitä ole tuosta näkökulmasta ehkä vielä ajateltukaan. Vain muutamassa maassa Euroopassa metsien inventointi on sillä tasolla, että niiden hiilitase tiedetään edes kohtuullisella virhemarginaalilla (Metsätieteen päivillä, Raisa Mäkipään esityksessä aamupäivällä). On oikeastaan aika järjetöntä ’rankaista’ Suomea siitä, että meillä on hyvä metsien inventointi ja raportoimme säntillisesti kasvun, hakkuut ja luonnonpoistumat. Vertailu muihin maihin saati päästökauppa on melko epävarmaa jos inventaariot ovat epävarmoja.
Risto Isomäen Aarre-lehden artikkelin kanssa olen pääosin samaa mieltä. Jos hakkuita nyt ei lisättäisi suunnitellusti ja harvennusrästit jatkaisivat kasautumistaan, luultavasti itseharveneminen ei kuitenkaan tulisi olemaan niin voimakasta, että metsät kääntyisivät päästölähteiksi. Niiden kasvu ei kuitenkaan olisi 2050 jälkeen yhtä suurta kuin silloin jos harvennukset tehtäisiin suunnitellusti. (Perustan tämän näkemyksen Luken skenaariolaskelmiin.)
Olen taustaltani metsänhoitotieteen tutkija ja nykyinen tutkimuskohteeni ovat punkit.
Peten linjoilla minäkin. (Korjaus 26.10. klo 14:06.) Männyn ja kuusen taimikoiden varhaisperkauksessa voitaisiin laittaa lehtipuut sileäksi, koska vesakko nousee takaisin muutamassa vuodessa, ja vasta taimikonhoidossa jättää puustoa sen verran, että taimikon tiheys jää riittävän suureksi. Sekapuusto ei saa olla etukasvuista, ja alueella ei saisi olla hirviä sotkemassa laatupuun kasvatusohjelmaa. Toimenpiteiden ajoituksessa pyritään siihen, että luston paksuus on mahdollisimman tasainen, joten lannoitus loppupäässä kiertoaikaa on vain hyödyksi jos kasvu uhkaa hiipua.
Paavo Puuntuottajan kuva suunnilleen samanikäisisistä mutta eripaksuisista puunrungoista kannattaa vilkaista:
Tutkija ryöpyttää metsäyhdistyksen Mäntyrantaa tutkijoiden leimaamisesta: ”Suoranainen vale”
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.210743Keskustelu tutkijoiden adressista on käynyt hieman kuumaksi. 🙂
Nopeasti kasvaneen puun soveltumattomuus hirsirakentamiseen kuulostaa aivan loogiselta: jos kevätpuun solut kasvavat isommiksi, puu käyttäytyy eri tavoin, ja painuukin varmasti enemmän kuin jos solut ovat pieniä. Kuulemma puuaineen tiheys on suurimmillaan, kun luston paksuus on yksi millimetri. Lannoitus kasvun lisäämistarkoituksessa (pl. terveyslannoitukset) on ehkä turvallisinta varttuneessa päätehakkuuta lähenevässä metsässä, jossa halutaan lisätä laadukkaan pintapuun osuutta. Tutkimustieto lannoituksesta ei kyllä varmaankaan muuta käytäntöjä, ellei puuntuottajaa palkita hyvästä hitaasti kasvaneesta laadusta paksummalla tilipussilla!
Riistapolitiikkaa tehdään Suomessa maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Siellä ei liene montaa ’vihreää’ töissä, joten ainakin tuolta osin ammutte väärää kohdetta. EU:n direktiiveihin ’vihreillä’ lienee myöskin pieni osuus. Tuntuukin siltä että ’vihreät’ ovat täällä joillekin syntipukki, joita voi syyttää kaikesta, kun ei uskalleta / haluta käydä niiden kimppuun, jotka oikeasti päättävät asioista.
Vahinkoeläimiä pitää voida torjua tehokkaasti; siitä toki olen samaa mieltä.
Metsätiedettä suoratoistona Helsingistä Tieteiden talosta (sivulla linkki striimiin):
http://www.metsatieteellinenseura.fi/79-metsaetieteen-paeivaet/2016/358-mtp2017
Lauri Vaara äänessä Henrik Heräjärven puheenvuoron jälkeen. Henrik käytti esityksessään kuvaesimerkkiä Paavo Puuntuottajan blogista: kolme sahattua kiekkoa, eri nopeuksilla kasvaneista mutta saman ikäisistä puista.
Henrik tähdentää, että useimmissa puun käyttömuodoissa puun tiheys on tärkeä laatutekijä. Nopea kasvu yleensä alentaa tiheyttä (kevätpuun osuus lustosta kasvaa?) siksi erityisesti kuusen pitäisi kasvaa nuorena hitaasti. Varttuneella iällä sitä voi vauhdittaa lannoittamalla.
Mikko Mönkkönen tarjoaa esityksessään peitteistä metsänkasvatusta metsien monitavoitteisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi, eli osa saisi olla perinteistä mallia mutta osa pitäisi olla suojeltua ja osa peitteistä (jatkuvaa tai erirakenteista) metsänkasvatusta.
Jos Puukia tai muita kiinnostaa, khk-laskennan periaatteet löytyvät Tilastokeskuksen kasvihuonekaasuinventaarion sivustoilta. Hoidettujen eli metsätalouden maahan kuuluvien suometsien hiilitase ja maatalouden tuottama metaani huomioidaan tietääkseni tuossa laskennassa, mutta ei luonnontilaisten soiden khk-tasetta.
Ei turpeen tietenkään tarvitse hajota, mutta nykyisissä käyttömuodoissa useimmiten hajoaa. Joskus yritin laskeskella, kattaako kaikkien Suomen ojittamattomien soiden turpeen tuotanto sen määrän, joka vuosittain nostetaan kasvu-, ympäristö- ja polttoturpeeksi. Arviointia hankaloittaa se että vuodet eivät ole veljeksiä: sekä turpeen tuotanto että sen nosto vaihtelevat paljon vuodesta toiseen. Suuruusluokka on kuitenkin sama: Suomen suot pystyvät tuottamaan nostetun määrän turvetta. Tästäkin näkökulmasta olemassa olevia turvevaroja tulisi suojella: jos turpeen käyttöä halutaan jatkaa ’kestävästi’, sen uudistuotantoa olisi myös hyvä edistää, eikä vain käyttää kertyneitä varastoja – muun muassa ennallistamalla soita ja käytöstä poistuneita turpeennostoalueita.
