Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos linkistä, eipä ole tullut luettua tuota blogikirjoitusta. Toistuvin harvennuksin käsitellyssä metsässä kiertoaika ei ole oikein enää relevantti käsite. Jos painotetaan hieman lisää muita kuin puuntuotantohyötyjä, jatkuvan kasvatuksen kilpailuasema vahvistuu. Tällaisia ovat esimerkiksi vähäisempi tuhoalttius, paremmat mustikkasadot, miellyttävämpi maisema, vesistöjen suojelu, hiilivarastojen suojelu turvemailla.
Kirjoittaja kommentoi myös hakkuiden määrää:
Sadeveden mukana tulee vuosittain jonkun verran typpilaskeumaa, etelässä ehkä luokkaa 3-4 kg ja pohjoisessa 1-2 kg hehtaarille vuodessa. (Luvut korjattu 11.10.) Luulisin, että taimikonhoidosta tai harvennushakkuista kertyvä pieni määrä hajoavaa puuta ei aiheuta typen puutetta kasvaville puille, semminkin kun niissä on typpipitoiset osat eli kuori ja lehdet mukana. Sen sijaan kantoihin voi avohakkuun jälkeen sitoutua paljonkin typpeä, mutta se ei haittaa, kun taimet ovat silloin pieniä ja niiden typen tarve vähäinen.
Vaikka kokopuukorjuun aineuttama ravinnehävikki saataisiin korvattua lannoittamalla, tuhka olisi varmin, koska siinä on mukana kaikki puun sisältämät kivennäiset. Puun korjuu vähentää aina myös karikkeen määrää, ja sitä tarvitaan maan kasvukunnon yllläpitämiseen (aivan samoin kuin peltomaassakin pitää olla tarpeeksi orgaanista ainetta sitomassa ravinteita ja ravinnoksi pieneliöille).
Lehmien rehujen sijasta voitaisiin pelloillamme tuottaa suoraan ihmisravintoa. Meidän maatalousmaista tosin suuri osa ei sovi kovin hyvin viljakasvien viljelyyn, mutta sopii nurmeksi, joten jonkin verran maitotaloutta kannattaa pitää. Maitotuotteet ovat terveellisiä valkuaisen lähteitä. Lisäksi maaseutu pysyy avoimena ja asuttuna.
Jos Tolopainen viittaat siihen, että perintömetsän arvoksi voi laittaa ns. taulukkoarvon, ellei ole voimassa olevaa metsäsuunnitelmaa, se on ollut tiedossa, eikä muuttanut tilannetta. Jos on lisäksi olemassa aiempaa metsävähennyspohjaa, tilanne on tietenkin toinen, tai jos tilakokonaisuuteen sisältyy viljeltyä peltoa ja pääsee maatalouden spv-huojennuksen piiriin. Jos Tolopaisella on vielä tiedossa muita huojennusmahdollisuuksia, jaa ne ihmeessä meidän kanssamme – älä pidä kynttilääsi vakan alla!
Potifar on oikeilla jäljillä. Perintömetsä on raskaammin verotettu kuin ostometsä. Siksi minäkin päädyin aikanaan myymään perintömetsän, mutta nyt harkitsen taas metsäsijoittamista, jos hinta on sopiva. Metsävähennys auttaa koron hilaamisessa siedettävälle tasolle. En ole noin pessimisti kuin edelliset kirjoittajat: uudet tuotteet tulevat parantamaan kannattavuutta, kun hiukan malttaa odottaa.
Suuri osa turvemaan päästöstä johtuu itse turpeen jatkuvasta hajoamisesta, mutta vanhoilla ojitusalueilla puustosta tulevalla karikkeella lienee myös iso rooli. Lisäksi maatalousmailta tuleva hajakuormitus on suhteellisen iso, koska niitä lannoitetaan ja muokataan usein. Teollisuuden ja asutuksen päästöt on saatu aika hyvin kuriin. Hulevesien sisältöä ja osuutta kuormasta en tunne, mutta asiaa kannattaisi varmaan tutkia.
