Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
What has love got to do with it? (Tina Turner) Ovatko Raperin mielestä Näätä ja Reima sukua Pöllölle?
Juuri näin, pakuri ei kuulu jm-oikeuksiin, koska sitä ei voi irrottaa puusta sitä vahingoittamatta. Wikipedian mukaan pakurit koostuvat sienirihmastosta ja puun nilasolukosta.
Kai ne käävät lasketaan sieniksi. 🙂
”Kääpiä saa kerätä jokamiehenoikeudella puuta vahingoittamatta.”
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Julkaisut/Esitteet/Jokamiehenoikeudet_esite(4450)
Miksi lumikenkäily ei olisi sallittu? Siinähän luonto kuluu kaikista vähiten. Minun mökilläni käyneet kaupunkilaisetkaan eivät muuten tienneet, että kasvavista koivuista ei saa ottaa saunavastan tarpeita. Kääpiä saa ottaa, mutta ei pakuria, koska sitä ei saa irti puuta vahingoittamatta, eikä tietenkään tuohta.
Palkkio voisi olla EU:sta tulevan riihikuivan rahan sijasta esimerkiksi se, että hiiltä sitoville EU-maille ei tulisi yhtä kovia vaatimuksia päästövähennyksiin muilla taakanjakosektoreilla, vaan hiilinielusta voitaisiin laskea jokin osuus päästövähennykseksi. Jos kotimaiset päästövähennykset tulevat kalliiksi, esim. tuulivoiman tukeminen tai autojen romuttaminen, voisi tällöin kustannustehokkaampaa ollakin tukea hiilen sidontaa metsissä, ken tietää? Tiedän toki että tämä voi olla epärealistista haihattelua, koska valtiontaloutemme on tiukassa paikassa, ja yhtään ylimääräistä jakovaraa ei ole. Tilannetta ei yhtään helpota se, että hakkuita rajoittamalla rajoitetaan samalla myös kansantalouden kasvua. Välttämättömät ensiharvennushakkuut olisi myös hiilen sidonnan tavoitteista huolimatta päästävä tekemään, etteivät nuoret metsät ränsistyisi.
Puuntuotanto (ja hiilen sidonta) maksimoituu silloin, kun kasvupaikan puuntuotantokyky käytetään maksimaalisesti hyväksi. Kun harvennushakkuin kasvu kohdistetaan harvempiin puihin ja päätehakataan nuorempana, tuotanto ei enää maksimoidu. Esimerkiksi varttunut kuusikko kasvaa vielä välillä 60-100 vuotta paljon kuutioita, jos siinä on latvus kunnossa. On hyvä pitää erillään puusta saadun tilin maksimointi ja tuotetun biomassan maksimointi.
Tässäpä toinen näkövinkkeli. EU:n kannattaisi tarjota ennemmin porkkanaa kuin keppiä, eli palkita eikä rankaista jäsenmaitaan hyvästä hiilen sidonnasta. Metsänomistajalle olisi kyllä periaatteessa sama, tuleeko tulo hiilen sidonnasta vai puun myynnistä. Nythän hänellä ei ole taloudellista kannustinta hiilen sidontaan. Kansantaloudelle hakkuiden kasvun hillinnästä tulee tietenkin tappiota, kun talouskasvu ja työllisyys eivät elvy yhtä nopeasti, mutta vahinko voidaan ottaa takaisin myöhemmin. Metsien kunto ei romahda heti, jos välttämättömistä nuorten metsien harvennuksista huolehditaan.
