Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ainakin Visakallon kuusikossa Hartolassa oli harvennuspoistuma 200 m3 (en tiedä jakaumaa tukki/kuitu) ja päätehakkuuta odotti vähintään 500 tukkimottia plus 50 kuitua, yhteensä 200 + 550 = 750. Tulos voisi olla esim. harvennukset: kuitu 150 x 10 plus tukki 50 x 45 (1500 + 2250) ja päätehakkuu: kuitu 50 x 15 plus tukki 500 x 55 (750 + 27500) eli yhteensä vähintään 32000 euroa. Todellisuudessa päätehakkuusta yksinään kertynee tuon verran plus harvennustulot päälle. No oli rehevämpi pohja, mutta esimerkki siitä mihin voi päästä.
Hyvä täsmennys Mikolta. Metsänhoitosuosituksissa taloudelliset näkökohdat on huomioitu ja metsäsuunnittelussakin ne voidaan huomioida asiakkaan toiveiden mukaisesti. Tämän lisäksi voi tehdä omia tarkempia laskelmia. Taloudellisen tuloksen maksimointiin voi pyrkiä joko minimoimalla uudistamiskulut ja/tai lisäämällä harvennusten voimakkuutta ja lyhentämällä kiertoaikaa.
Tässä yhdistyy nyt mielenkiintoisesti puuntuotannon maksimointi ja ajankohtainen kuuma asia, eli hiilen sidonnan maksimointi, johon voidaan pyrkiä juuri noilla Mikon mainitsemilla keinoilla. Metsänomistajalla ei ole siihen kannustinta, ellei sitä aleta ilmastopoliittisista syistä tukea.
Toimituskauppa olisi periaatteessa mahdollinen, maataloustrattorikorjuu varmaankaan ei. Ainakin etämetsänomistajan näkökulmasta toimituskauppaan siirryttäessä mhy:n asiantuntemusta tarvittaisiin lisää, tekemään korjuusopimuksia, kun suurella osalla puun myyjistä ei osaaminen tai aika riittäisi. Käytännössä homma saattaisi siirtyä entistä suuremmaksi osaksi mhy:n valtakirjakaupaksi. Hyvä vai huono, en osaa sanoa. Tietysti myös puun ostaja voisi tarjoutua tekemään korjuun kilpailutuksen mo:n puolesta. Tässä mietityttää muun muassa se, että tulisiko tiedonkulussa ongelmia, kun korjuun maksaja olisi myyjä ja apteerausohjeet tulisivat kuitenkin puun ostajalta.
Tässä olisi käsitteiden ja käsillä olevan ongelman selkokielinen esitys. ”… puunkäytön ilmastovaikutukset riippuvat voimakkaasti siitä, miten puun korjuu muuttaa metsien hiilivarastoa ja siten hiilinielua, mitä puusta tehdään ja minkä verran puun käytöllä voidaan välttää fossiilisia päästöjä.”
Ja lisää luettavaa: prof. Antti Asikaisen erinomaiset blogit:
https://www.luke.fi/blogi/mita-seuraa-eun-maankayttosektorin-paastosaatelysta/
Jos ratsastus on säännöllistä eli aiheuttaa yksityistielle selviä jälkiä, ainakin tien käytöstä voi joutua korvaamaan tai tiekunta voi rajoittaa sitä . Säännöllinen maaston käyttö ratsastukseen olisi ehkä selvintä sopia niin että maastourasta tehtäisiin vuokrasopimus, edes epävirallinen.
”Ratsastus on jokamiehenoikeutta, mutta se voi kuluttaa maastoa ja tiestöä. Jos ratsastus aiheuttaa vähäistä suurem paa haittaa tai vahinkoa puustolle tai tiestölle, siitä tulee sopia maanomistajan kanssa. Muuhun kuin ratsastukseen tarkoitetut ulkoilureitit eivät juuri sovellu ratsastukseen, koska hevosten kaviot rikkovat reitin pinnan. Ratsastus on järjestyslain nojalla kielletty kuntopolulla ja muulla sen kal taisella juoksuradalla, yleiseen käyttöön kunnostetulla ladul la ja urheilukentällä.” (Lähde: Jokamiehen oikeudet -esite)
Siellä ymparisto.fi:ssä puhutaan ’viljelyksistä’ ja minusta vasta perustettu taimikko voitaisiin katsoa viljelykseksi. Vahingosta sanotaan ympäripyöreästi että ’ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa’. Tulkintakysymys siis. Vakituisesti käytetty reitti joka muodostaa uran, on mielestäni jo rajatapaus, johan siitä puiden juuristot kärsivät.
