Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä näin: metsien inventointi ei tahdo pysyä kasvun kiihtymisen tahdissa mukana, mutta korjautuu sitä mukaa kun uusia mittauksia tehdään. Huoleni ei lähtenyt liikkeelle oikeastaan tuosta, vaan siitä, että osalla julkiseen keskusteluun osallistuvista ei ole tietoa siitä, mitä jo nyt raportoidaan ja miten. Ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan; muun muassa HWP:stä (harvested wood products) on kattavat Excel-laskentamallit olemassa ja Lukessa käytössä (linkki edellä).
Meillä Tilastokeskus on kasvihuonekaasujen inventaariosta vastaava viranomainen. Se julkaisee khk-tilastot vuosittain. Löytyy hakusanalla kasvihuonekaasuinventaario.
Kukin maa ilmoittaa eri tahoille (EU:n komissio ja ilmastosopimusten sihteeristöt) päästönsä ja nielunsa, ja siihen on toisten maiden pääosin luotettava. Raportoinnissa on myös kansainvälistä auditointi- eli tarkastustoimintaa, eli vilunkipelistä voi jäädä kiinni. Myös puutuotteisiin sitoutuva hiilen määrä on laskettu jo pitkään. Asiasta valmistui raportti v. 2003 (linkki).
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2003/T2189.pdf
Korjaus 27.8. Väärinymmärrystä ei ollut tiedotusvälineillä (tai minulla) liittyen khk-inventaarioon vaan hiilinielun vertailutasojen laskentaan. Pahoittelut virheestäni.
Jos Puuki tarkoitat istutusta harvaan, niin säästöä syntyy taimien ja istutuksen verran, mutta koko uudistusala tulee kuitenkin muokata. Em. raportissakin vahvistui se vanha tieto, että muokkaus paransi uudistumistulosta, myös kuusella, jossa parhaat tulokset tuotti mätästys + istutus. Tässä raportissa ei muuten tutkittu kuusen uudistamista verhopuuston alle eikä jk-metsässä.
Muita havaintoja yhteenvedosta: mäntyä uudistettiin liian reheville kasvupaikoille eli tuoreille kankaille, ehkä johtuen kuusen juurikäävän riskistä. Männyn kylvöä tehtiin routiville maalajeille, eli maalajien tunnistamista pitäisi parantaa. Raportin teon jälkeen lienee meno muuttunut, niin että kuusta istutetaan nykyisin liian karuille paikoille ja koivua ei istuteta juuri lainkaan – hirvituhojen pelossa.
Hyvä raportti, kiitos tästä linkistä – kiitos myös raportin tekijöille säntillisestä työstä!
Otetaan vielä koivu tarkasteluun. Hyviä, asetetun tavoitteen täyttäviä uudistamistuloksia oli istutuksissa 77 %, kun koivun kylvössä hyviä tuloksia oli 49 % ja luontaisessa uudistamisessa 61 % (kuva 12). Epäonnistumisen kohteiden osuus oli rauduskoivun istutuksissa 5 %, kun se kylvössä (24 %) ja luontaisessa uudistamisessa (23 %) oli selvästi suurempi. Koivu poikkeaa männystä sikäli että kylvö ei juurikaan parantanut koivun uudistamistulosta verrattuna luontaiseen uudistamiseen. Tietysti jos rauduskoivun siemenpuita ei ole, silloin kylvöä voi harkita, ja myös jos hirvituhovaara on ilmeinen.
”Lounais- Suomessa kesällä 2005 tehdyn lisäselvityksen mukaan, kylvetystä tai luontaisesti syntyneestä koivun taimikosta voidaan odottaa kasvatusmetsikköä, jossa keskimäärin 30 – 60 % on rauduskoivua ja loput hieskoivua, mikä alentaa näillä uudistamisketjuilla saavutettujen uudistamistulosten arvoa merkittävästi esim. rauduskoivun is- tutukseen verrattuna.”
Puukin luvut edellä kuvaavat kuusta. Kuusen uudistamistapana ei yleensä käytetä kylvöä eikä juuri luontaistakaan. Em. raportissa kuusen uudistamisalasta 94 % oli istutettu, 3 % kylvetty ja loput 3 % uudistettu luontaisesti. Siksi kannattaakin katsoa myös, miten männyn uudistaminen sujui.
Em. raportista, luku 5.2 Männyn uudistaminen. ”Hyviä, asetetun tavoitteen täyttäviä uudistamistuloksia oli istutuksissa 55 %, kun männyn kylvössä hyviä tuloksia oli 45 % ja luontaisessa uudistamisessa 34 %. Istutuksissa ja kylvöissä epäonnistuneita kohteita oli 7 – 8 %, kun luontaisen uudistamisen kohteista 18 % luokiteltiin kokonaan epäonnistuneeksi (kuva 11). Epäonnistumisen riski (heikkojen ja täysin epäonnistuneiden kohteiden yhteenlaskettu osuus) oli istutuksissa 20 %, kylvössä 28 % ja luontaisessa uudistamisessa 44 %.”
Tästä nähdään, että mitä enemmän rahaa uudistamiseen sijoittaa, sitä parempi tulos. Tämä yleisperiaate on näkynyt myös VMI-tuloksissa.
Meidän on jossain vaiheessa kuitenkin luovuttava fossiilisista. Nyt se luopuminen vaan tehdään vähän nopeammin kuin ilman ilmastonmuutosta. Kaupunkien ilmanlaatu kohenee kaupan päälle.
Miten ilmaston lämpeneminen selitetään ilman hiilidioksidia? Riittääkö auringon aktiivisuuden muutos selittäjäksi? Entä vesihöyry: eikö sen määrä ole lisääntynyt lähinnä ilman lämpenemisen vuoksi? Mikä on tässä hypoteesissa lämpenemisen alkusyy?
Minulle Laurikan haastattelun myönteinen uusi asia oli kansainvälisen ilmastopaneelin myönteinen suhtautuminen bioenergiaan.
Tehokkain hiilidioksidin talteenottaja on kasvillisuus, ainakin toistaiseksi. Niinpä olisikin järkevää pyrkiä paitsi nykymetsien tihentämiseen myös metsäpinta-alan kasvattamiseen. Siis muissa maissa; meillä hiilen sidonnan kasvattamiseen tarvitaan muita keinoja kun nuo edelliset on jo käytetty (vajaatuottoiset metsät on uudistettu).
Tiilikainen on nuori mies ja opiskellut Joensuussa; ei vanhoista monisteista. Tuore haastattelu:
