Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Luken tilaston mukaan (Metsälehti 5/2017) markkinahakkuut ylsivät viime vuonna uuteen ennätykseen, 70 miljoonaan kuutioon. Metsäninventointien ennakkotietojen mukaan kestävien hakkuumahdollisuuksien määrää jouduttaneen nostamaan nykyisestä 81 miljoonasta ylöspäin nuorten metsien kiihdyttäessä kasvuaan. Puusta ei todellakaan tule pula. Biotalousinvestointien kanssa ei kannata kuitenkaan hätiköidä, ettei tule uusia tukiautomaatteja (vrt. tuulivoimalat), vaan toiminta on markkinaehtoista.
Lisähakkuista pidättäytyminen voi olla ekologisesti kestävää, mutta ei taloudellisesti eikä sosiaalisesti. Suomen kannattaa muistuttaa EU:n parlamenttia, että suunnitellut lisähakkuut eivät juurikaan lisäisi päätehakkuita, vaan kohdistuisivat pääosin kuitupuuhun, jota (kuten hyvin tiedetään tällä palstalla), ei voida varastoida metsiin, vaan jos nuoria metsiä ei harvenneta, niissä alkaa itseharveneminen: puiden kuollessa hiili vapautuu takaisin ilmaan. Lisäksi tulisi vaatia jäsenmaiden tasapuolista kohtelua: kaikkien on voitava käyttää luomiaan metsävaroja. Eivät ne ole ilmaiseksi ja ilman määrätietoista työtä meillekään syntyneet. Jos meillä joudutaan rajoittamaan ilmastosyistä hakkuita, joidenkin puut jäävät myymättä, ja tehdylle työlle ja investoinnille ei tule vastinetta. Tarvitaan siis lisää korvausrahaa, jos hakkuita rajoitetaan. Lisäksi tulevat menetykset ja kerrannaisvaikutukset kansantaloudessa.
Maapohjan hinta, kun tehdään tila-arvioita summa-arvomenetelmällä, on eri asia kuin taloustieteellinen termi ’paljaan maan arvo’. Jälkimmäistä tarvitaan kun vertaillaan kasvatusketjuja, joilla on selvästi erilaiset kiertoajat. Termi määritellään kirjassa Metsänkasvatus: ”Laskelma on ikuisuuteen ulottuva jaksollisesti toistuvien hakkuutulojen ja metsänhoitokustannusten erotusten nykyhetkeen diskontattu summa.”
Glan lainauksessa ely-keskuksen tekstistä puhuttiin nimen omaan metsäpinta-alasta. Olisiko noin että hirvieläinkanta-arviot olisi jossain jo hoksattu laskea oikein eli metsäpinta-alaa kohden? Ehdotankin, että tästä eteenpäin käytetään pääasiassa metsäpinta-alaa. Ainakin Lounais-Suomessa hirvieläintilanne kohenee merkittävästi, jos tavoitekanta sovitetaan metsän määrään.
Lasketaan jätettävä hirvikanta tästä eteenpäin Suomen Riistakeskuksessa (myös tai pelkästään) metsämaan pinta-alaa kohti. Toisin sanoen jätetään pellot, avosuot ja rakennetut alueet pois laskelmasta. Alueelliset maankäyttöluokkien pinta-alat ovat paikkatietoina olemassa eri tietokannoissa. Kynnyskysymys, eli kestävyyden mittari, on hirvien määrä suhteessa niiden käyttämään ravintoresurssiin. Sopiva indikaattori olisi siis hirvieläinten määrä suhteessa pienten taimikoiden pinta-alaan. Koska tämä suure muuttuu vuodesta toiseen, lienee kuitenkin syytä käyttää alueellista kokonaismetsäpinta-alaa.
JK-metsään jätettävän puuston kasvu on korkoa puustoinvestoinnille. Kysymys kuuluukin, miten heti avohakkuussa saatava raha arvotetaan myöhemmin saatavaan jk-tuloon verrattuna? Tämä on suuri periaatteellinen ero menetelmien välillä. Entä mitä päätöksentekijän kokonaistilanne vaikuttaa arvottamisessa: kuinka suuri on rahan tarve laskennan aloitushetkellä ja millä korolla pankista saisi lainaa. Lainan korkojen ollessa nyt matalat, voi investointia metsään (metsän ostoa, metsän keinollista uudistamista tai puuston osan jättämistä hakkaamatta jk-metsikössä) pitää melko riskittömänä ja riittävän tuoton antavana sijoituksena.
Tässä yksi perusteltu näkökulma jk:hon, ja tähän keskusteluun on osallistunut oikea taloustieteilijäkin:
Mitä sanotte kannattavuudesta paavo puuntuottajan laskelman pohjalta? Jäin miettimään sitä miten jk:ssa metsään jäävä korkeampi puustopääoma pitää ottaa huomioon. Sehän kasvaa lisää puuta, eli investointi tuottaa korkotuloa vähintään samalla vauhdilla kuin pankkitilille talletettu rahasummakin.
Luulen, että Visakallo olisit jo huomannut, jos metsätaloutesi olisi tuottanut merkittävästi tappiota. Palstalle tarvittaisiin kyllä yksi kunnon metsäekonomisti.
Pieni huomautus Metsälehden paperiversion metsägenetiikkakeskusteluun (Haapanen & Norokorpi). Kun metsäpuumme ovat tuulipölytteisiä, niin vaikka jatkuvaa kasvatusta käytettäisiin osalla metsäalasta, geenit sekoittuvat aina sen verran, ettei kovin merkittävää perimän huononemista varmaan pääse tapahtumaan. Toisin sanoen siementävät puut saavat annoksen taustapölyä jk-metsikössäkin. Jos toistuvien jk-harvennusten jälkeen alkaa epäilyttää, että jäljellä ovat heikosti kasvavat puut, metsänviljelyllä voi aina palata hyviin alkuperiin. Samasta tuulipölytteisyydestä ja geenien sekoittumisesta johtuen myöskään kovin merkittävä puupopulaation kasvupaikalle sopeutuminen ei liene todennäköistä. Siemenviljelmille on tuotu hyviä alkuperiä ympäri Suomea, joten jalostettu siemen lienee geneettisesti monimuotoisinta mitä on saatavilla. Edelleen, nekin metsänomistajat, jotka eivät osta lisähinnalla jalostettua siementä, hyötyvät pitkällä tähtäimellä taustapölytyksestä.
Juuri noin Puuki. Hiilivarastoa kertyy maan alle samaan tahtiin kuin maan päälle. Sitä ei olla unohdettu: kasvihuonekaasujen inventaarion vaikein laskentaosio liittyy maaperän hiilivaroihin, joiden muutoksista raportoiminen on paljon vaikeampaa kuin maanpäällisen osan inventointi (jonka muutokset näkee suht helposti vaikka satelliittikuvista).
