Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Turun moottoritiellä oli eilen 6 auton ketjukolari jonka syynä oli tiellä toikkaroinut hirvi!
Luke tekee juuri noita laskelmia joita on Metsälehdessäkin esitelty. Olisi hyvä avata myös niiden takana olevat oletukset. Esimerkiksi se oletetaanko kantojen hajoavan välittömästi hakkuun jälkeen (vrt. Tomppo & Ilvesniemi: khk inventaariossa ne oletetaan epärealistisesti hajoavan).
Rautalankamalli: Suomen metsien hiilivaraston muutos = vuotuinen kasvu – vuotuinen poistuma. Nyt kasvu vuodessa on noin 40 miljoonaa m3 suurempi kuin poistuma (110 – 70). Poistuma = markkinahakkuut + luonnonpoistuma kuten metsätuhot. Jos kasvu pysyy samana ja vuotuista poistumaa lisätään 10 miljoonaa m3, metsien hiilivarasto lisääntyy edelleen, mutta hieman hitaampaa tahtia kuin siinä tilanteessa, jossa hakkuut pysyisivät ennallaan. Ero ei ole kuitenkaan niin suuri kuin kiihkeästä julkisesta keskustelusta voisi päätellä, varsinkin kun puuston kasvu kiihtyy edelleen ja on edelleen nostettavissa.
HUOM. Lukekaapa huolella tämän päivän 26.7. Hesarista Tompon & Ilvesniemen sekä Kuntun & Rohwederin mielipidekirjoitukset! Kiitos niistä! Jos lisähakkuita ei tehdä ja metsiä hoideta, vaarannetaan metsiemme hiilinielu, mutta: lisähakkuut meillä oikeutetaan sillä, että pidetään huolta metsien monimuotoisuudesta. Itse asiassa voitaisiin jopa väittää että meillä on velvollisuus lisätä hakkuita hiilinielun ylläpitämiseksi. Lisähakkuista pidättäytyminen on epäviisasta osaoptimointia, kun ilmasto-ongelmaa pitäisi hoitaa paitsi Suomen tasolla, myös ja etenkin EU:n tasolla ja globaalisti.
En tiedä millä oletuksilla Lukessa on tehty laskelma, jonka lopputulemaksi on saatu se tulos, että hakkuiden lisääminen 80 miljoonaan mottiin vähentäisi vuotuista hiilinielua (=kasvu – poistuma). Lopputulokseen vaikuttaa paljon se, millaisia hakkuita oletetaan pääasiassa tehtävän lisää. Ainakin se on varma että hiilivarasto ja hiilen sidonta ei ole maksimissaan samassa metsikössä, samoin kuin myytävissä oleva puuntuotos ja monimuotoisuus ei ole maksimissaan samassa metsikössä. Jk on omanlaisensa tapaus: siinä maaperän hiilivarasto säilyy paremmin mutta sen paremmin hiilivarasto kuin hiilen sidontakaan ei maksimoidu (eikä monimuotoisuus).
Rahoitusmarkkinoilla myydään lainanottajille korkosuojausta. Ovatko lainanottajat siis hölmöjä? Polttomoottorinautojen kuoleman kuuluttaminen voi olla ennenaikaista. Ainakin niille voi ostaa lisäaikaa hybrideillä ja biokaasulla. Tulevaisuus lienee sähköautojen, jotka lataavat itse itsensä, mutta aikaa se vie. Aurinkopaneeleilla varustettu vene + sähkömoottori olisi myös kätevä.
Juuri noin kuin Timppa sanoo: Suomi on hoitanut metsäleiviskänsä enemmän kuin hyvin ja kelpaa esimerkiksi Euroopan maille. Suomen rankaisun sijaan pitäisi keskittyä saman aikaansaamiseen muualla EU:ssa. Jos muissa maissa päästäisiin samaan hiilensidonnan tasoon kuin meillä, EU:n kasvihuonekaasutase paranisi huomattavasti. Itä-Euroopassa on paljon kollektiivisesta maatalouskäytöstä vapautuneita joutomaita, jotka voitaisiin metsittää. Englannin ja Skotlannin nummet ovat myös kasvaneet metsää joskus.
Lisähakkuut meillä eivät kohdistuisi juurikaan uudistuskypsiin metsiin vaan harvennuksiin, eli vanhan metsän määrä ei niiden johdosta ole vähenemässä. Niissä poistetaan se osa puustosta, joka olisi muutenkin kuolemassa pois itseharvenemisen vuoksi. Harvennushakkuut vähentävät kyllä hiilinielua väliaikaisesti, koska kasvu kohdistuu pienempään määrään puita. Harvennusten tekemättä jättäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska ellei niitä tehdä ajoissa, tuhoriskit kasvavat ja puuston tuleva kasvu taantuu latvusten liiallisen supistumisen vuoksi. Lisäksi on huomattu että uudistuskypsätkin, muun muassa Visakallon Metsälehden nimimerkeille näyttämä 60-vuotias kuusikko, kasvavat edelleen reippaasti, siis enemmän kuin ensiharvennusikäinen metsä, kun hoitotoimenpiteistä ja harvennushakkuista on huolehdittu ajallaan. Miltähän Visakallon kuusikko näyttäisi, jos se olisi kehittynyt ilman hoitoa? Hehtaarikohtainen kasvu eli hiilen sidonta on maksimissaan harvennuksin hoidetuissa varttuneissa kasvatusmetsissä. Meidän metsien ikärakenne on sellainen, että niiden kasvu (hoidettuna) kiihtyy siis edelleen vielä pitkään. Hiilinielun varmistamiseksi ojitetut suometsät pitää myös hoitaa, eli harventaa ja tarvittaessa lannoittaa ja kunnostusojittaa.
Rautalangasta vääntäen: mahdollisimman suuri hiilinielu mahdollistetaan mahdollisimman suurilla harvennushakkuilla, ei status quo -ajattelulla, kun metsiä ei voi museoida! Monimuotoisuutta ei voida maksimoida samassa metsikössä kuin hiilinielua, mutta metsälötasolla kyllä: lisäämällä järeiden puiden, säästöpuiden, lahojen puiden ja palaneiden puiden määrää sopivissa paikoissa, joissa ne haittaavat puuntuotantoa vähän. Jatkuvalla kasvatuksella on menetelmäpaletissa myös paikkansa ja aikansa.
Helsingin yliopistolla on tutkimushankkeita menossa liittyen ojitettujen turvemaiden käsittelyvaihtoehtoihin ja päästöihin:
Tuossapa olisi vähän laajempi suomenkielinen esitys turvemaista:
Juuri noin kuin Puuki sanoo, maaperän kasvihuonekaasutase on hankala mitattava! Tutkimuksen tuottama viesti taitaa olla se, että metsäojitus ja maatalous on meillä lisännyt turvemaiden hiilidioksidipäästöjä verrattuna ojitusta edeltäneeseen aikaan, koska ojitus lisäsi turpeen hajoamista. Metsien kasvu on kompensoinut tätä, mutta tavallaan vasta seuraava puusukupolvi nostaa turvemaan hiilitaseen positiiviseksi. Tapauskohtaiset erot ojitetun suon metsänkasvussa ovat suuret, mutta tämä on yleiskuva, eikä metaanipäästöjen väheneminen ojituksessa muuta sitä oleellisesti. Typpioksiduuli pitää myös huomioida näissä laskelmissa. Periaatteessa nyt kun kunnostusojituskelvottomat suot meillä hiljakseen soistuvat eli ennallistuvat, tilanne palaa taas lähemmäs alkutilaa.
Tuosta eri puulajien hiilen sidonnan tutkimuksesta kommentti. Kyllä sitä on tutkittu kaikilla mittakaavoilla puutasolta globaaleihin metsäkarttoihin saakka, maanpäällistä ja maanalaista. Lisäksi maaperä itsessään sisältää isoja hiilivarastoja, erityisesti turpeessa. Google Scholar -palvelusta löytyy juttuja, joissa lasketaan hiilivarastoja. Esimerkiksi hakusanalla ’biomass expansion factors’ löytyy tutkimuksia, joissa metsäninventoinnissa mitatuista tunnuksista johdetaan puille latvusmassa ja juuristomassa. Meikäläinenkin sai olla yhdessä tällaisessa tutkimuksessa mukana; se koski Ruotsin hiilivarastoja. Nykytekniikka satelliittikuvineen ja laserkeilauksineen mahdollistaa entistä tarkemman hiilivarastojen seurannan. Ei olisi mahdotonta ottaa huomioon vaikkapa EU:n hiilivaraston muutos verrattuna muun maailman muutoksiin ilmastosopimusneuvotteluissa. Globaalista näkökulmasta katsoen Suomen rankaiseminen hyvästä hiilen sidonnasta on vähintään epämielekästä. Vielä epämielekkäämpää, kun muistetaan että ellei metsiä käytetä, kasvu alkaa lopulta hiipua metsätuhoihin ja metsien vanhenemiseen. Monimuotoisuus kyllä samalla lisääntyy!
