Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Uudistamisriskikommenttini liittyi enemmänkin jatkuvan kasvatuksen systeemiin, jossa uudistumisen onnistuminen on ehkä riskialttein kohta. Jos taimien tuloa odotellaan pitkään, menetetään kasvuvuosia. Luontainen uudistuminen on paljon kiinni maanmuokkauksesta ja siemenvuosista. Usein on tuloksena epätasainen ja aukkoinen metsikkö, mutta sitä voi täydentää viljelemällä. Itse olen harrastanut luontaista vain karuimmissa kalliomänniköissä ja pienimuotoisesti.
Jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta parantaa, jos uudistamiseen tarvitsee panostaa vähemmän ja jos puuta myydään hieman vähemmän, mutta korkeammalla keskikuutiohinnalla (suurempi osuus tukkia). Siinä on jo kaksi jos-sanaa, eli epävarmaa on.
Minä laitoin asiasta Lukeen kysymyksen vetämään. Voi kyllä olla että loma-aikana vastaus kestää. Tuohon kuvaan tulee varmaan oikaisu seuraavaan lehteen; toivotaan ainakin. Puustopääomanhan pitäisi kasvaa kaikissa vaihtoehdoissa ja ihan käppyrän alusta saakka, eikö niin?
Taloudellisuus ja korkotavoite eivät yksin ratkaise metsänkasvatusmenetelmien soveltuvuutta yksittäiselle metsänomistajalle. Täytyy huomioida myös riskinsietokyky. Jk:ssa joutuu stressaamaan uudistumista ja juurikääpää, jaksollisessa kaikenlaisia muita tuhoja.
Kiitos Taneli: korjasin määrän.
Luken hiilensidontalaskelmissa viimeisimmässä Metsälehdessä oli jätetty kolmasosa metsäpinta-alasta hakkuiden ulkopuolelle. Voisi siis ajatella, että tuo kolmasosa käsittää suojametsäalueet, suojelualueet, sekä erityiskohteet kuten puronvarret, rannat ja säästöpuuryhmät. Jäljelle jäävällä pinta-alalla tuotetaan markkinapuu, ja jos metsänhoitoa, metsänparannusta ja metsänjalostusta tehostetaan, puuta riittää niin hiilen sidontaan kuin hakattavaksikin. Metsämme ovat vielä ikärakenteensakin puolesta kiihtyvän kasvun vaiheessa.
Oman perheeni tiloilta on lunastettu suojelualueiksi parisenkymmentä hehtaaria, jotka kuuluvat nykyisin Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Sen lisäksi on omalla päätöksellä käytännössä täysin hakkuiden ulkopuolella saaria ja monimuotoisuuskohteita kymmenisen hehtaaria. Yhteensä 30 hehtaaria.
Tolopaisen linjoilla: EU on Suomelle enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Jos verrataan Suomen asemaa yksin Venäjän kainalossa ja toisaalta suurvalta EU:n osana, huomataan kokonaiskuvio. Britannia on geopoliittisesti ihan eri asemassa. EU tarjoaa suomalaisille paljon, muun muassa vakaamman rahan arvon, vapaan liikkumisen ja selkänojaa muita suurvaltoja kuten Kiinaa vastaan. Vielä kun saataisiin puolustuskuvio jotenkin järkevästi järjestettyä. Jos Naton toimintakyky on kiinni siitä, kuka kulloinkin kekkuloi USA:n presidenttinä, niin ei kummoinen vaihtoehto ole sekään.
Luin ketjun läpi ja sain tällaisen osallistujalistan:
isäntä Visakallo, A.Jalkanen, Anton Chigurh (2), Korpituvan Taneli (2), rööri roope, Apli, Luonnotar, Kaivaja (2, 1 yö). Metsäretkeilyllä siis noin 11 henkeä, mahtuu kolmeen autoon. Lisäksi mahdollisesti: Herman, eero heikki, harrastelija, Panu, jees h-valta.
Erittäin lupaavalta vaikuttaa kesäretki. Kokoonnutaan perjantaina illalla Koskenniemeen. Ne jotka tulevat vain lauantaiksi, ottakaa yhteyttä minuun tai Tuomoon jos ei ala porukka löytyä (puh. Anneli 041-4303952, isäntämme Tuomo 044-5558530). Mökkeihin majoittuvat, muistakaa tuoda liinavaatteet. Evästä esim. leipää, mehua ja makkaraa on hyvä olla mukana lauantain maastoretkeä varten. Perjantaina ja lauantaina voidaan lisäksi ruokailla jossain lähiseudun ravintolassa, esim. perjantaina Koskenniemessä. Mökki ym. majoittujat voinevat ostaa hotellista aamupalan. Saunomaan ja uimaan pääsee myös. Eväitä voi säilyttää mökkien jääkaapeissa. Lämpimästi tervetuloa kaikille!
Planter kirjoittaa asiaa: ”Riistahallinto on määritellyt metsästys- ja riistahallintolain tarkoittamaksi kohtuuttoman hirvitiheyden rajaksi 4/1000 ha.” Metsästäjien ja metsästysseurojen syyllistäminen ei auta. Maanomistajien syyllistäminen laiskuudesta ryhtyä asetta kantamaan vielä vähemmän. Meitä etämetsänomistajia on paljon joille tuo ei ole realistinen vaihtoehto. Metsästäjien lukumäärän lisääminen ei auta, ellei lupia saa.
Asenteen pitäisi muuttua puutuotannolle myönteisemmäksi julkisessa riistakonsernissa, jonka koostumus on: Suomen Riistakeskus, alueelliset riistaneuvostot ja riistanhoitoyhdistykset.