Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Luin ketjun läpi ja sain tällaisen osallistujalistan:
isäntä Visakallo, A.Jalkanen, Anton Chigurh (2), Korpituvan Taneli (2), rööri roope, Apli, Luonnotar, Kaivaja (2, 1 yö). Metsäretkeilyllä siis noin 11 henkeä, mahtuu kolmeen autoon. Lisäksi mahdollisesti: Herman, eero heikki, harrastelija, Panu, jees h-valta.
Erittäin lupaavalta vaikuttaa kesäretki. Kokoonnutaan perjantaina illalla Koskenniemeen. Ne jotka tulevat vain lauantaiksi, ottakaa yhteyttä minuun tai Tuomoon jos ei ala porukka löytyä (puh. Anneli 041-4303952, isäntämme Tuomo 044-5558530). Mökkeihin majoittuvat, muistakaa tuoda liinavaatteet. Evästä esim. leipää, mehua ja makkaraa on hyvä olla mukana lauantain maastoretkeä varten. Perjantaina ja lauantaina voidaan lisäksi ruokailla jossain lähiseudun ravintolassa, esim. perjantaina Koskenniemessä. Mökki ym. majoittujat voinevat ostaa hotellista aamupalan. Saunomaan ja uimaan pääsee myös. Eväitä voi säilyttää mökkien jääkaapeissa. Lämpimästi tervetuloa kaikille!
Planter kirjoittaa asiaa: ”Riistahallinto on määritellyt metsästys- ja riistahallintolain tarkoittamaksi kohtuuttoman hirvitiheyden rajaksi 4/1000 ha.” Metsästäjien ja metsästysseurojen syyllistäminen ei auta. Maanomistajien syyllistäminen laiskuudesta ryhtyä asetta kantamaan vielä vähemmän. Meitä etämetsänomistajia on paljon joille tuo ei ole realistinen vaihtoehto. Metsästäjien lukumäärän lisääminen ei auta, ellei lupia saa.
Asenteen pitäisi muuttua puutuotannolle myönteisemmäksi julkisessa riistakonsernissa, jonka koostumus on: Suomen Riistakeskus, alueelliset riistaneuvostot ja riistanhoitoyhdistykset.
Jos laji leviää meille itse, sitä kutsutaan tulokaslajiksi. Ihmisen avustamana tulevat ovat vieraslajeja.
VHP olisi syytä laittaa EU:n vieraslajiluetteloon. Se on Yhdysvalloissa eli lähtömaassaan määritelty yhdeksi tärkeimmistä punkkien isäntälajeista. Talviruokinta on ehkä tarpeen lyhytaikaisesti syksyllä metsästyksen tehostamiseksi, koska se kerää kauriita laumoihin. Talveksi jäisi siten vain pieni lisääntyvä kanta.
Metsänomistajakin voi olla vihreän aatteen kannattaja.
Uusia markkinoille tulleita ihmisten punkkikarkotteita kannattaisi kokeilla. Pitkävartiset housut ja sukat niiden lahkeiden päälle on myös hyvä varokeino.
Kannon koon turvarajaa on vaikea määritellä. Nykyisin kai jo suositellaan, että myös pienet kannot käsiteltäisiin, esim. energiahakkuissa.
Hienostellen sanottuna ’legitimiteetti’ hakkuiden lisäämiselle ostetaan huolehtimalla entistä paremmin monimuotoisuudesta. Ilmastopolitiikka on vaikeampi pähkinä, kun päästöjä pitäisi vähentää nyt eikä 50 vuoden päästä. Varmasti suurista lisähakkuista pidättäytyminen on kustannustehokas tapa tähän, kun siitä ei tarvitse maksaa metsänomistajille mitään. Ilmaista se ei kuitenkaan ole: tulee heijastusvaikutuksia kansantalouteen. Mielestäni pitäisi pyrkiä kunnianhimoisiin päästövähennyksiin kaikilla sektoreilla. Kasvamaan päin oleva ja hyvällä metsänhoidolla vielä entisestään kasvatettavissa oleva metsähiilinielu on siinä mukana, mutta mieluiten niin, että markkinat ja erityisesti metsänhoitotarpeet eli harvennusrästien purkutarve määräisivät toteutuvien hakkuiden tason.
Tässä vielä selventävä ote Ilmastopaneelin raportista koskien metsiä (linkki alla, lihavointi ja kursivointi minun).
Väittämä: Hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä.
Väittämän sanamuotoihin liittyviä näkökohtia
”Väittämässä ei esitetä Suomen metsien hiilivaraston pienenevän lisähakkuiden seurauksena. Hallituksen linjausten mukaisten hakkuiden lisäysten jälkeenkin Suomen metsät säilyvät hiilinieluina, eli metsien hiilivarasto jatkaa kasvuaan. Hiilivaraston kasvu on kuitenkin hitaampaa kuin ilman hakkuiden lisäystä.
Sekä pitkäaikaiskokeiden että mallinnustutkimusten perusteella yksittäisen metsikön hiilivarasto kehittyy suurimmilleen ilman hakkuita. Harvennetun metsikön tilavuus ei jätettyjen puiden parantuneesta kasvusta huolimatta saavuta kiertoajan aikana harventamattoman metsikön tilavuutta. Puuston hiilivarasto jää näin harvennetussa metsikössä harventamatonta pienemmäksi. Vanhan metsän uudistamisen jälkeen kestää useita vuosikymmeniä ennen kuin kasvu uudessa metsikössä vastaa uudistetun metsän kasvua. Lisäksi päätehakkuussa syntyvien hakkuutähteiden hajoaminen aiheuttaa hiilipäästön useiden vuosikymmenten ajaksi. Myös maanmuokkaus voi kiihdyttää hiilen vapautumista maaperästä, mutta lopullista tutkimusnäyttö asiasta ei vielä ole. Koko maan tasolla Suomen metsien nykyinen ikäluokkajakauma on tärkein selittävä tekijä tämän väittämän taustalla. Kun metsätalouden maalla metsistämme n. 50 % on alle 50 vuotiaita ja yli 100 vuotiaiden metsien osuus on 5% luokkaa, metsien hiilinielu ei ole pienenemässä seuraavien vuosikymmenten aikana. Hakkuiden lisäyksellä ei pystytä kasvattamaan Suomen metsien hiilinielua seuraavina vuosikymmeninä, vaikka hiilen sitoutuminen vanhassa metsässä olisikin alemmalla tasolla kuin metsikön vuotuinen maksimaalinen hiilensidonta. Väittämässä on myös nostettu esiin metsien tärkeä rooli hiilivarastona, ei ainoastaan hiilinieluna. Puutuotteiden keskimääräistä elinkaarta tulisi pidentää nykyisestä muutamasta vuodesta ja uusiutumattomien materiaalien ja energian käytön korvaamisesta saatavia päästövähennyksiä kasvattaa selvästi, jotta ilmakehän näkökulmasta vanhan metsän uudistaminen ei tarkoittaisi suuren hiilivaraston purkautumista ilmakehään.
Tutkijat nostivat keskusteluissa esiin, kuinka hakkuiden vaikutus riippuu niiden kohdentamisesta ja toteuttamistavasta. Harvennushakkuiden intensiteetin ja määrän kasvattaminen vaikuttaa vähemmän kuin päätehakkuiden lisääminen. Lisäksi koko Suomen yli tarkasteltuna tulokseen vaikuttaa myös se, missä hakkuiden lisäys tapahtuu. Erityisesti korostettiin, että tilanteessa jossa kasvu on suurempaa kuin poistuma, metsät vanhenevat, jolloin luonnonpoistuma lisääntyy ja erilaisten tuhojen riski kasvaa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, ettei Suomen metsien hiilivaraston kasvu voi jatkua loputtomiin nykyisellä tasolla, vaikka hakkuita ei lisättäisikään. Väittämän määrittelemällä aikajänteellä metsien kasvu on kuitenkin pikemminkin kiihtymässä kasvaneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden, kohonneen lämpötilan ja turvemailla joitakin vuosikymmeniä sitten tehtyjen metsäojitusten seurauksena.”
http://www.ilmastopaneeli.fi/uploads/selvitykset_lausunnot/Ilmastopaneeli_metsäväittämät_final_%202017.pdfMetsien kasvuennusteet riippuvat paljon lähtöoletuksista, joiden mukaan metsää ajatellaan lähivuosikymmeninä hakattavan. Kuten toisessa ketjussa totesin, se on pääosin poliittinen päätös, mitä metsien tuottamia hyötyjä painotetaan. En olisi kuitenkaan kovin huolissani: metsien käytöstä päätämme me, eivät poliitikot.