Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kuinka pitkältä matkalta se on kuoleutunut, eli pelkkä latvasilmu vai koko latvakasvain? Latva voi kuoleutua jos joku (nisäkäs, lintu, sienitauti tai hyönteinen) vaurioittaa sitä.
Edellisten linjoilla. Keväällä tai syksyllä on paras raivailla, kun ei ole lehtiä lehtipuussa, ei ole kuuma eikä ötököitä. Minä en ole koskaan ymmärtänyt reikäperkauksen etuja. Sitä ei ole mainostettu (ainakaan jo julkaistuisssa osioissa) myoskään Metsämakasiinin taimikonhoitosarjassa. Jos sen tekee varhaishoitovaiheessa, saa vain lisää vaivaa ja rahanmenoa seuraavaan taimikonhoitoon, ja väleihin jätetyt koivut lipsahtavat helposti etukasvuisiksi. Jos lehtipuuta on kovasti tuloillaan, kannattaa vetää ne pääosin aluksi sileäksi. Sitten taimikonhoitovaiheessa voi havutaimikossa pohtia, että jätetäänkö pieni mutta selvästi pääpuulajia matalampi lehtipuusekoitus – monimuotoisuuden ja maan kunnon paranemisen vuoksi. Jatkuva kasvatus on sitten oma lukunsa; jos sitä aikoo, kuusen uudistumisen avuksi olisi hyvä olla seassa ’valopuita’ ( = tuovat ja vaativat valoa).
Minun mielestäni mitään turvallista senttirajaa ei ole, eli periaatteessa havutaimikon raivauksetkin olisi varmin tehdä talvella, mutta käytännössä mahdotonta. Jos uudistettava puulaji onkin koivu, miksi turhaan hankkia itiöitä kuusen kantoihin? Sehän säilyy siellä jopa vuosikymmeniä ja tarttuu koivikon alle tuleviin alikasvoskuusiin.
Itä-Suomen yliopistossa on tehty väitöskirja, jossa on tutkittu eri kuusialkuperien lahoamisherkkyyttä. Eroja löytyi, eli kääville vastustuskykyisiä alkuperiä olisi mahdollista löytää. Ehkä etsintä kannattaisi aloittaa vaikka kuusen siemenviljelmiltä eli katsoisi miten herkkiä jalostetusta siemenestä kultakin siemenviljelmältä kasvatetut taimet ovat saamaan tartunnan. Tässäpä ilmainen vinkki Luken Suonenjoen taimitutkijoille, jos ei ole tullut mieleen!
Puentes Rodriguez Y. (2013). Heterobasidion annosum s.l. and wood degradation of Norway spruce (Picea abies): the effects of sectioning, crown type and wood properties. https://doi.org/10.14214/df.163
Tiivistelmä
Juurikääpä (Heterobasidion annosum s.l) aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon metsätaloudessa. Suomessa sekä männynjuurikääpä (H. annosum) että kuusenjuurikääpä (H. parviporum) lahottaa kuusen puuainesta ja haittaa puuaineksen teollisuuskäyttöä. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin eri kuusigenotyyppien puuaineen sekä puun eri osien hajoamista juurikäävällä sekä puuta hajottavilla entsyymeillä laboratorio-oloissa. Lisäksi selvitettiin kuusen latvusmuodon, puun kasvun ja iän sekä puun kemiallisten ominaisuuksien vaikutusta puun lahoamiseen ja pelkistävien sokereiden vapautumiseen puuaineksesta.
Kapealatvaiset kuusigenotyypit ja tavalliset kuusigenotyypit lahosivat samalla tavoin, mutta tavallisten kuusialkuperien välillä oli eroja lahon syntymisessä. Männyn juurikääpä lahotti kuusta nopeammin kuin kuusen juurikääpä. Vanhemmissa puissa rungon keskiosa lahosi nopeammin kuin rungon pintapuu, kun taas nuoremmissa puissa pintapuu lahosi nopeammin kuin rungon keskiosa. Nuorissa puissa puuaineksen tiheys korreloi negatiivisesti lahoamisnopeuden kanssa. Lisäksi todettiin, että kuusten pelkistävien sokereiden tuoton ja lahomaisen välillä oli positiivinen korrelaatio – eli mitä helpommin puusta irtosi pelkistäviä sokereita laboratoriossa, sitä nopeammin puu lahosi myös juurikäävällä. Johtopäätöksenä todettiin, että kuusten genotyyppinen vaihtelu lahoamisessa antaa mahdollisuuksia puiden kestävyysjalostukseen muiden jalostettavien ominaisuuksien rinnalla erityisesti silloin, kun otetaan huomioon metsänhoidon käytännöt, kuten harvennusten ajoitus ja kiertoajan pituus.
Kesän energiapuuhakkuissa pitäisi kuulemma myös tehdä torjunta jos hakataan havupuita. Mitenkähän mahtaa toteutua käytännössä? Kuulostaa kovasti siltä, että energiahakkuiden kannattavuus on heikohko (eikä kantokäsittelyn vaatimus paranna sitä), poikkeuksena mahdollisesti klapibisnes. Ehkä biotuotehtaiden lähiympäristössä kannattaa, mutta ei kovin hyvin kauempana, vai mitä mieltä olette?
Koira ja ihminen ovat tuossa Hesarin jutun kuvissa mukana kai sen havainnollistamiseksi, missä vaiheessa tartunta ihmiseen tai kotieläimeen tapahtuu. Ei siksi, että koira tai ihminen olisi merkittävä punkkien isäntäeliö.
Miksi koira sitten on huono isäntäeläin punkeille ja huono borrelioosin levittäjä ihmiseen? Ensinnäkään koirasta ei siirry punkkiin borrelioosia, koska bakteeria ei ole koiran veressä riittävästi (kts. lainaus alla). Vaikka punkki imisi estolääkitsemättömästä koirasta verta, ei punkilla olisi mahdollisuutta kehittyä edelleen tai munia, jos se tipahtaa ihmisasumukseen sisälle, koska siellä on sille liian kuivaa. Sitä paitsi punkki tulee yleensä huomatuksi, ennen kuin ehtii imeä itsensä täyteen, joten sikälikin sen lisääntyminen koiran avulla on hankalaa.
Harvinainen tilanne, jossa koira VOISI edistää ihmisen sairastumista punkkitauteihin olisi se, jossa punkki tarttuisi koiran mukaan heinikosta tai varvikosta mutta ei saisi otetta sen ihosta, vaan suuntautuisikin lähelle sattuvaan ihmiseen.
Evira koiran borrelioosista: ”Veressä bakteereita on vain satunnaisesti ja varsin pieniä määriä, samoin elimistön muissa nesteissä.”
Helsingin Sanomat Tiede 31.5.2017
Hirvi- ja jäniseläimet levittävät punkkeja, mutta punkkitaudit ovat peräisin pikkueläimistä (myyristä ja maassa elävistä linnuista).
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005232936.htmlMetsäkauriilla on ollut maanomistajien vapaa metsästys, ja seuraukset ovat nähtävissä: kauriita arvioitiin viime syksynä olleen jo 60 tuhatta yksilöä.
En ole jalostusasiantuntija, mutta arvelisin, että laatu- ja kasvuominaisuuksien perusteella tehtävä valinta ei automaattisesti lisäisi tautiherkkyyttä. Jalostus ei tuulipölytteisillä kasveilla kavenna kovin paljon perimän monimuotoisuutta, kun siemenviljelmälle tulee aina ’villin’ alkuperän siitepölyä sekaan. (Samasta syystä jatkuva kasvatus ei pienessä määrin harrastettuna heikennä puuston perimää.) Puidemme perimä on hyvin monimuotoinen, joten sopeutumisominaisuuksia riittää.
Sinänsä kysymys kestävyysjalostuksesta on mielenkiintoinen: olisiko mahdollista löytää juurikäävälle kestävä kuusi- ja mäntyalkuperä? Sitä pitäisi varmaan etsiä Metsuri motokuskin juurikääpämetsistä, joissa osa puustosta on tervettä.
