Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Aarre-lehden juttuun oli haastateltu professori Jarkko Hantulaa Lukesta. Kuten tiedetään, juurikääpä voi säilyä maassa vuosikymmeniä, vaikka kannot poistettaisiin. Jos perustetaan sekapuusto, joku puulaji voi menestyä ja vältytään uudelleen metsittämisen kustannuksilta. Hantula mainitsee että sekapuusto voi vähentää kuusentaimien juuriyhteyksiä saastuneiden kantojen kanssa. Yhden harvennuksen taktiikka paitsi vähentää uusia tartuntoja terveissä kuusikoissa (uusia kantoja on harvemmin tarjolla), niin jos metsikkö on jo saanut tartunnan, juuriyhteyksiä on vähemmän ja kiertoaikaa voidaan lyhentää, kun taimikko perustetaan harvempana ja se järeytyy nopeammin.
Juurikääpä on niin paha vitsaus, että kääpäalueilla eli käytännössä koko Etelä-Suomessa pitäisi asettaa sen torjunta etusijalle eikä hirvitalous. ??? Männynjuurikääpä on vielä pahempi kuin kuusen tauti, kun niille karummille kasvupaikoille ei sitten tartunnan tultua ole enää sekapuulajeja mihin vaihtaa.
Menee sivuun otsikosta, mutta kuulin että nimeltä mainitsemattoman osuuskaupan mobiilimaksulla on kätevä tankata, ja turvallisempaakin, kun numeroita ei tarvitse näpytellä lainkaan automaattiin. Kuitittomuus aina vaan parantaa tilannetta. Sen sijaan mobiilimaksamisen tietoturvasta en ole vakuuttunut: tuolla mobiilitilillä ei taida kannattaa pitää suuria säästösummia.
Kuten RR huomauttaa, metsänomistajan kokonaistilanne vaikuttaa siihen katsotaanko istuttaminen järkeväksi (tarvitaanko rahat muualle, tarvitseeko lainaa pankista, onko lapsia jne.). Emme tiedä varmasti tulevaisuuden puun hintatasoa. Kalliiksi tulee myös uudistamisen epäonnistuminen, jos maa-alue jää pois tuottavasta käytöstä. Istutus parantaa onnistumistodennäköisyyttä, joten riskiä karttava ihminen istuttaa mieluummin kuin sellainen, jota heikko uudistuminen ei pelota.
Suomessa istutetaan nykyisin lähinnä kuusta, jolla menestys luontaisessa uudistamisessa ei ole ollut kovin hyvä, paitsi jos on aikaa odottaa, kuusi tulee lehtipuuston alle lähes aina. Jos kasvupaikka on rehevä, eli OMT – MT plus, tämä investointi on kannattava – riippuen tietysti halutusta korkokannasta. Jos kasvupaikka on MT miinus tai juurikääpäkohde, tilanne on jo hankalampi, muun muassa heinittymisen vuoksi. Juurikääpäkohteiden käsittelystä oli juuri juttu Aarre-lehdessä. Sekapuusto luontaisesti tai istuttaen tai molempia hyödyntäen olisi ehkä varmin valinta: jotain jää, jos kääpä tai hirvi tuhoaa osan puustosta.
Ruotsalaisten taimien siemen täytyy olla oikealta ilmastovyöhykkeeltä kerättyä, joten ne voivat olla kelpo taimia. Puutarhakasvien tuonti on isompi riski kuin metsätaimien, koska puutarhataimien mukana voi tulla tuholaisia. Tutkijat ovatkin ehdottaneet kaiken kansainvälisen taimikaupan lopettamista.
Metsien lisäkasvua ovat meillä aikaansaaneet metsien nuorentumisen lisäksi myös mm. ojitukset ja vajaatuottoisten metsien uudistaminen sekä lannoitukset. Nyt aletaan saada myös jalostushyötyjä paremman siemenen käytöstä.
Venäjän ja Kanadan metsähiilitasetta heikentävät massiiviset metsätuhot, eli myrskyt, metsäpalot ja hyönteistuhot.
Siirretäänpäs haapakeskustelu eli haapojen päätehakkuuikä ynnä muut autoketjusta tänne. Ovatko muuten Harjavallan haapaviljelmät säästyneet sienitaudeilta?
Lisää aiheesta. Risto Kasanen: Haavan sienituholaiset
https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6690.pdf
Tuore metsänomistaja Karkkilasta kirjoittaa: ”Minusta hirville saisi tarjota lopullista ratkaisua ja ampua niiden määrän neljännekseen tai kolmannekseen nykykannasta. 1960-luvun taso oli metsien kannalta kestävä … Suurpetojen metsästykseen en olekaan lupia antanut siinä toivossa, että pedot palaisivat vähitellen tasapainottamaan eliökuntaa.”
Martti Hiltunen Kaavilta: ”Kehitys ei ole ollut taloudellisesti kestävää, kun menot ovat moninkertaiset tuottoihin verrattuna. Sosiaalisesti kehitys on kestämätöntä, sillä saaliin korjaa eri porukka kuin mikä joutuu laskun maksamaan. Biologinen kestävyyskin on niin ja näin, kun ylisuuren hirvikannan vuoksi kaikki kanervatyyppiä rehevämmät metsäpohjat istutetaan kuuselle. … Metsästäjille kyse on rakkaasta harrastuksesta, metsätaloudelle kyse on elinkeinosta ja toimeentulosta. Harrastaa voi pienemmänkin hirvimäärän kanssa, mutta kannattavaa metsätaloutta on mahdotonta harjoittaa nykyisen hirvitiheyden vallitessa.”
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/metsästäjätkö-syyllisiä-kaikkeen-1.187572
