Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Löytyi: Luontoretki ”Supikoiran luolalla” 25.5. Yle Areenasta: http://areena.yle.fi/1-4116830
Oletettavasti supien määrässä on nykytilanteessa, jossa metsästyspaine niitä kohtaan on suuri, myöskin suuri vuodenaikaisvaihtelu ja sillä on vaikutusta, mutta mihin suuntaan, se ei ole välttämättä suoraviivaista. Spekuloidaanpa vähän toisella skenaariolla. Syysmetsästys jättää nyt tyhjiksi reviirejä (jopa 75 000 paria), jotka olisivat keväällä valmiiksi asuttuja. Tällöin supit olisivat tasaisemmin levittäytyneet ja, kuten edellä todettiin, tiheyden aiheuttaman itsesäätelyn johdosta niiden poikueet olisivat pienemmät. Seuraavana vuonna levinneisyys tasaantuisi edelleen ja myös populaation kasvu heikkenisi edelleen. Missään ei olisi ’petotyhjiöitä’ joten myyräkanta ei pääsisi ryöpsähtämään suureksi?
Jos lopetettaisiin metsästys joillakin alueilla, olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu. Täällä Espoon kaupungissa oletettavasti ei metsästetä, ainakaan tiheän asutuksen alueella. Ei täällä kuitenkaan supeja vaivaksi asti ole; yksi asuttu pesä on tiedossa; siinä vuorottelevat (vai asuvatko käytäväverkostoa yhtä aikaa) supikoira ja mäyrä.
Supeja voi tosiaan olla aina suunnilleen sama määrä, riippumatta metsästetäänkö vai ei. Tästä seuraa se, että myös niiden vaikutus ravintoketjussa voi olla metsästyksestä riippumaton. Mikä se vaikutus on, paha sanoa, kun niiden lumijälkitieto ja sitä myöten runsaustieto pääosin puuttuu.
Osa tutkijoista on sitä mieltä, että supikoiraa on turhaan syyllistetty metsäkanakadosta, mutta riistakamerakuvissa sen on nähty käyvän pesillä. Metsästäjilllä on havaintoja myös siitä, että ainakin meren rannikolla ne tietävät ja ratsaavat vesilintujen pesät keväisin perin tehokkaasti.
Kyllä harrastelija olet oikeassa, kasvu on joka vuosi suurempi kuin hakkuista ja luonnonpoistumasta kertyy yhteensä. Jos hakkuita nyt kovasti lisätään, pienenee hiilen nettosidonta eli hiilinielu puoleen entisestään (30 miljoona m3 > 15 miljoonaa m3), mutta säilyy edelleen positiivisena. Jos metsien kasvua saataisiin lisättyä, voitaisiin myös käyttöä lisätä vielä reippaammin ja edelleen pysyä hiilen sidonnan puolella. Kun siinä pysytään, myös metsien hiilivarasto kasvaa koko ajan, mutta vähän hitaammin, jos hakkuita lisätään. Tuo hiilinielun puolitus on siis joidenkin mielestä päästö, ja ilmakehän kannalta näin tietysti onkin, mutta päätöksenteossa (hakata vai säästää) pitää ottaa huomioon muitakin näkökohtia.
Puuki epäilee metsittämisen hyötyjä Euroopassa? Metsittäminen palauttaa maannoksen, pidättää valumavesiä ja lisää haihduntaa, ja näiden yhteisvaikutus vähentää kuivuutta. Myös maatalous hyötyy. Ääriesimerkki metsä- ja maatalouden yhteiskäytöstä on tietysti agroforestry, jossa samalla maapalstalla harjoitetaan molempia yhtä aikaa.
Kauppi & Lundmark: ”Suurimman ilmastohyödyn tuo talousmetsien käyttö.”
http://www.smy.fi/artikkeli/nakokulma-pohjoiset-metsat-ovat-valttikortti-ilmastonmuutosta-vastaan/
Borrelioosi ei ole hengenvaarallinen, mutta erittäin ikävä tauti ja aiheuttaa suuria kustannuksia. Torjunta tulisi halvemmaksi. Koko Etelä-Suomen väestön rokottaminen tulee myös erittäin kalliiksi. Suuri osa borrelioosipotilaista jää diagnosoimatta, on vain epämääräisiä oireita, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä ja elämänlaadun vakavan laskun. Tässä yksi tarina.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005182885.html?share=8784ead8231358305cb026d0f4527053
Suomi ei voi yksipuolisesti päättää hiilinielun huomioimisesta päästölaskennassa; muiden maiden pitää suostua tähän. Jokunen muu iso metsämaa voisi myös olla kiinnostunut tästä: Ruotsilla, Itävallalla, Saksalla ja Ranskalla on myös paljon metsää. Muilla mailla on puolestaan paljon metsitysmahdollisuuksia. Eurooppaa voisi viherryttää, puhumattakaan muusta maailmasta. Viherpeitto paitsi sitoisi hiiltä, se myös hidastaisi ilmastonmuutoksen aiheuttamia kuivuusongelmia.
Tulevaisuuden varalle olisi tietenkin myös hyvä selvittää, olisiko Suomen metsänomistajille mahdollista hyvittää hiilen sidonnasta.
Kuten on aiemminkin todettu, ilmastopaneelin ja tutkijaryhmän johtopäätökset ovat sinällään oikeita. Puuntuotosta on mahdollista lisätä kestävästi muun muassa hyödyntämällä jalostettu siemen ja metsittämällä maatalouskäytöstä poistuvat alueet. Nythän tilanne on se, että metsäpinta-alamme pienenee rakentamisen vuoksi.
Monimuotoisuudesta kyetään huolehtimaan kustannustehokkaimmin, kun metsänomistajat koulutetaan tunnistamaan mahdollisuudet omassa metsässään. Yle Puheessa oli Metsäradiossa eilen äänessä kääpätutkija Panu Kunttu, joka kertoi että eri puulajeilla on niihin erikoistuneet käävät. Yksi halpa keino lisätä monimuotoisuutta on suosia hakkuissa ja taimikonhoidossa niitä vähäarvoisempia puulajeja, pienialaisesti, esimerkiksi säästöpuuryhmiin jättämällä.
Mitä hiilinieluun tulee, ei kannata osaoptimoida. Tuontihiilestä ja öljystä pitää pyristellä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Nykyiset ydinvoimalat voidaan pitää (mm. uudistaa Loviisa) osana ratkaisua, mutta uraanikin on tuontitavaraa.
Pitää muistaa, että meillä on suuret ensiharvennusrästit (135 000 ha), jotka olisi syytä purkaa, muuten ei tule tukkia puurakennuksiin. Ensiharvennuspuusta tehdään tulevaisuudessa ensisijaisesti arvokkaita tuotteita, kuten puuvillaa korvaavaa tekstiilikuitua, joka samalla vähentää tekstiiliteollisuuden veden kulutusta ainakin 90 prosenttia. Ja vedestähän tulee ihan pian metsän ohella arvokkain luonnonvaramme (professori Tuula Packalén ennusti tämän muuten jo ainakin vuosikymmen sitten)!
Se mitä jää biotaloudelta tähteeksi, eli purut ja kuoret, se voidaan polttaa tai muuntaa biopolttoaineeksi.
Muaseuvun netissä myös hirviaiheista keskustelua… jos ketä enää kiinnostaa.
Jos perustaisitte oman ketjun otsikolla sote tai työllisyyden hoito?
Asiaan palatakseni, Pyykkönen ja Tahvonen (HS Mielipide 21.5.) ovat samalla asialla. Tahvosen mielestä hiilivaraston kerääminen metsään olisi kustannustehokas tapa vähentää hiilipäästöjämme. Aivan niin, mutta jonkun tulisi korvata kerääminen ja varastointi metsänomistajalle. Nythän korvaus tulee puun myynnistä.
Mm on oikeilla jäljillä. Koirien määrä on kyllä koko ajan kasvussa, mutta niin on niiden suojaaminenkin, joten ne eivät käsittääkseni voi olla ihmisten punkkitautien lisääntymisen syy. Yksi tauteja tilastoissa lisäävä tekijä on kasvava tietoisuus ja parantuva diagnostiikka, toinen on ilmastonmuutos ja kolmas, kaikista tärkein, on punkkien isäntien populaatioiden kasvu. Pienet isäntäeläimet auttavat pieniä punkkeja kehittymään isoiksi (samalla tartuttaen taudit) ja isot isäntäeläimet auttavat aikuisia punkkeja lisääntymään tehokkaasti.
Lisätietoa hamuavien kannattaa lukea punkkiaiheinen kirjoitukseni osoitteesta metsanomistaja.blogspot.fi.
