Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kerro joku rahasto joka ostaa koko ajan lisää metsää. Minun tuntemani toimivat niin että kun budjetti on käytetty, metsän osto loppuu ja rahaston merkintä loppuu. Kuten muissakin rahastoissa.
Sori, Tp., syyllistät väärää kohdetta. Koira on huono isäntä punkille, kuten muutkin petoeläimet, ja jos se sattuu imemään koirasta verta, silloin se ei ime ihmistä. Suurin osa koirista saa nykyisin punkkikarkotteen, jolloin se ei tuo punkkeja sisälle. Afrikan savimajasta voi hyvinkin saada punkin pureman, mutta ne tulevat silloin sisälle pienjyrsijöiden mukana, eli elävät niiden kaivamissa koloissa.
Eipäs unohdeta metsäklusterin menestyjiä: puun polttokattilat, paperikoneet ja metsäkoneet. Juuri joku työtön kirjoitti mielipidekirjoituksen että mitenkä sitä voi hakea mitään työtä kun kaikkiin paikkoihin vaaditaan alan koulutus. Antaisin kepin sijasta porkkanaa: työn vastaanottaminen on tehtävä kaikissa tilanteissa kannattavaksi ja heikosti työllistyvien ja kokemattomien – erityisesti nuorten – työn hintaa on ainakin aluksi alennettava. Toisin sanoen on tuettava työnantajaa, ei kuitenkaan niin että työnantajat saavat vapaasti riistää työvoimaa nollatuntisopimuksilla ja palkattomilla harjoittelujaksoilla!
En tiedä tarkkaan, miten metsärahastot tuottoarvionsa laskevat, mutta ei homma toimi niin, että koko ajan ostetaan lisää metsää. Jos tämä olisi mahdollista, sitten kai yhteismetsienkin kannattaisi sijoittaa metsätulot aina uuteen pinta-alaan eikä maksaa osinkoja? Tuoton voisi laskea vaikka niin, että joka vuosi merkitään metsän arvon muutos taseeseen (arvo vuoden alussa – hakkuut + kasvu). Tuottoprosentti on arvon muutos per sijoitettu pääoma.
Toisessa koirassa oli ensimmäinen punkki toukokuun alussa, minkä jälkeen laitettiin heti karvakorville liuokset niskaan. Ihmisillekin suositellaan hyönteiskarkotteita; niissä on ilmeisesti muutama sellainen, jotka karkottavat punkkeja, esim. tehoaine DEET. Olen ottanut myös rokotteet koska joudun liikkumaan riskialueilla. Huolestuttavaa on se, että ihmiset kertovat punkkeja tarttuvan jo pihoistakin, joissa on yleensä lyhyeksi leikattu nurmikko.
En tiedä tarkkaan Luken budjettia (näkyisi netistä), mutta kun viimeksi olin siellä, se oli luokkaa 40 miljoonaa euroa. Nyt ovat joutuneet vähentämään budjettirahoitusta, ja ulkopuolisen hankerahan merkitys on oleellisesti kasvanut. Vyö on siis kiristetty tiukalle sekä tutkimuslaitoksissa että yliopistoissa. Liiankin tiukalle, koska nyt uhkaa hävitä vuosikymmenien kuluessa kerättyä tietoa, kun seurantoihin ja koealojen ylläpitoon ei riitä resursseja.
Ilman hiukkaspitoisuuksiin on olemassa mittausmenetelmiä. Niitä kehitettiin Suomessa alun perin metsätieteilijöiden ja fyysikoiden SMEAR-hankkeessa, jonka yksi mittausasema on Värriön tutkimusasemalla. Lisää aiheesta Mai Allon kirjoittamassa kirjassa ”Yhdessä ilmakehässä”. Helsingin yliopistossa on jopa aiheeseen keskittynyt Ilmakehätieteiden osasto, Fysiikan laitoksen yhteydessä.
Skeptikot, jotka eivät arvosta metsätieteitämme, voivat käydä alkajaisiksi lukemassa vaikka Metsätieteen Aikakauskirjaa netissä. Yksi esimerkki metsätieteen merkityksestä: ellei meillä olisi metsän mittauksen ja metsänhoidon tutkimusta, meillä ei olisi nykyisen kaltaisia metsävaroja, tai vaikka olisi, meillä ei olisi tietoa niiden eikä niiden kasvun suuruudesta, eikä täten myöskään biotalousbuumia.
Taloussanomissa on artikkeli dieselin päästöistä. Sen mukaan dieselin hankalin ominaisuus ovat nykyisin typpidioksidipäästöt:
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001721082.html
