Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Toisessa koirassa oli ensimmäinen punkki toukokuun alussa, minkä jälkeen laitettiin heti karvakorville liuokset niskaan. Ihmisillekin suositellaan hyönteiskarkotteita; niissä on ilmeisesti muutama sellainen, jotka karkottavat punkkeja, esim. tehoaine DEET. Olen ottanut myös rokotteet koska joudun liikkumaan riskialueilla. Huolestuttavaa on se, että ihmiset kertovat punkkeja tarttuvan jo pihoistakin, joissa on yleensä lyhyeksi leikattu nurmikko.
En tiedä tarkkaan Luken budjettia (näkyisi netistä), mutta kun viimeksi olin siellä, se oli luokkaa 40 miljoonaa euroa. Nyt ovat joutuneet vähentämään budjettirahoitusta, ja ulkopuolisen hankerahan merkitys on oleellisesti kasvanut. Vyö on siis kiristetty tiukalle sekä tutkimuslaitoksissa että yliopistoissa. Liiankin tiukalle, koska nyt uhkaa hävitä vuosikymmenien kuluessa kerättyä tietoa, kun seurantoihin ja koealojen ylläpitoon ei riitä resursseja.
Ilman hiukkaspitoisuuksiin on olemassa mittausmenetelmiä. Niitä kehitettiin Suomessa alun perin metsätieteilijöiden ja fyysikoiden SMEAR-hankkeessa, jonka yksi mittausasema on Värriön tutkimusasemalla. Lisää aiheesta Mai Allon kirjoittamassa kirjassa ”Yhdessä ilmakehässä”. Helsingin yliopistossa on jopa aiheeseen keskittynyt Ilmakehätieteiden osasto, Fysiikan laitoksen yhteydessä.
Skeptikot, jotka eivät arvosta metsätieteitämme, voivat käydä alkajaisiksi lukemassa vaikka Metsätieteen Aikakauskirjaa netissä. Yksi esimerkki metsätieteen merkityksestä: ellei meillä olisi metsän mittauksen ja metsänhoidon tutkimusta, meillä ei olisi nykyisen kaltaisia metsävaroja, tai vaikka olisi, meillä ei olisi tietoa niiden eikä niiden kasvun suuruudesta, eikä täten myöskään biotalousbuumia.
Taloussanomissa on artikkeli dieselin päästöistä. Sen mukaan dieselin hankalin ominaisuus ovat nykyisin typpidioksidipäästöt:
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001721082.html
Paitsi metsäalan käytännön toiminta, myös Suomen sata vuotta vanha metsäntutkimus on edelleen yksi maailman huippuja, vaikka resursseja onkin viime vuosina leikattu rankasti.
Tuohon paradoksiin sanoisin, että eikös kuitu/tukki suhde riipu eniten metsien ikärakenteesta ja toisekseen metsien hoidon tasosta: kun uudistamiset, taimikonhoidot ja harvennukset hoidetaan, saadaan aikanaan tukkiakin.
Matti Vattula kirjoittaa uusimmassa Aarre-lehdessä otsikolla Kestävä metsätalous – täysin kestämätöntä! Tuohon voi yhtyä. On tärkeää hahmottaa, että hakkuusäästömme ja biotaloutemme tarpeet painottuvat kuitupuuhun, jonka hakkuumahdollisuuksia siis voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä voimakkaammin, hiilinielun tai varaston siitä paljonkaan kärsimättä.
Keskikesällä on juurikin kuivumisriski, ja lisäksi kasvavia kuusentaimia on vaikeaa istuttaa katkomatta kasvaimia. Siksi taimet pyritään istuttamaan ennen silmun puhkeamista tai sitten syyskesällä. Kesäkoivuja voi käsittääkseni istuttaa melkeinpä läpi kesän, paitsi jos ennen istutusta on ankara kuivuus.
