Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Eihän valkohäntäpeuraa (valkohäntäkaurista) mihinkään hävitetä. Sehän on haluttu riistaeläin. Olkoonkin, että se on mahdollisesti osallinen puutiaisvälitteisten tautien lisääntymisessä eteläisessä Suomerssa – onhan se yksi puutiaisten isäntäeläin.
Minulla oli tällainen tapaus. Mhy teki ensin giljotiinikoneella energiaharvennuksen (100 m3/ha pois), eli osapuilleen puolet rungoista lähti, ja siitä 5 v päästä motolla ensiharvennuksen. Molemmat tietenkin alaharvennuksia. Tulos erittäin hyvä, ei lumituhoja, joskin latvukset ovat vieläkin hieman liian pienet. Rungot ovat kyllä erinomaisesti karsiutuneet tiheässä asennossa.
Koivikon harvennukset on syytä tehdä aina talvella. Ja mieluummin ajoissa; jo muutaman vuoden viive kostautuu latvuksen supistumisena. Sama tilanne lehtikuusella. (Siksi suositeltu viljelytiheyskin on molemmilla pienempi kuin kuusella. Männylllä taas viljelytiheys pitäisi olla huomattavasti suositeltua suurempi oksien kasvun hidastamiseksi.)
Holle Holopaisen motto oli tv:ssä: ”Kosketelkaa toisianne”. Niin pitäisi myös tutkijoiden, ja jos organisaatiorajat estävät tätä, niin poistettakoon ne. Varsinainen fuusion syy lienee kuitenkin tutkimusrahoituksen puute eli säästötarpeet. GTK ja SYKE jäävät uudistuksen ulkopuolelle, mikä tarkoittaa mm. sitä, ettei kaikkia luonnonvaroja saada vieläkään samaan tutkimusorganisaatioon, vaikka kosketuspintoja on.
Jokunen esimerkki kosketuspinnoista. Viranomaistoiminnoista tilastointi (Metsätilastot ja TIKE) hyötynee synergiasta, samoin kasvihuonekaasujen inventaario. Eri luonnonvaroilla on yhteisiä haasteita, kuten seurannat, luonnonvarojen käytön suunnittelu, ympäristövaikutukset, käyttöön liittyvät konfliktit ja niiden sovittelu (vrt. HS 23.8. kaivostoiminnan konflikteista Kanadassa ja Suomessa). Biotalous-sektori (mm. energia), ekosysteemipalvelut, luonnon virkistyskäyttö… lista jatkuu ja jatkuu.
Fuusiolaitoksen tavoitteeksi voisi määritellä jotain saman tapaista kuin mistä puhuttiin ulkopoliittisen tutkimuksen mahdollisen uudistamistarpeen yhteydessä. Toisin sanoen, tavoitteena tulisi olla tietopohjainen yhteiskunnallinen ja yksityistaloudellinen päätöksenteko, jonka pohjana on toimenpidesuosituksiin tähtäävä tutkimus. Asiakasnäkökulma on hyvä, mutta ei kata kaikkia tarpeita.
”miksei nykyään tuosta 2 metristä voi maksaa tukin hintaa”
Eipä maksa, koska ei tarvitse. Voisi kyllä maksaa, jos hakkuukoneen mittalistasta otettaisiin tieto tukkiosuudesta irti.
Peten ilmaisema tarjousten vertailun ongelma voi jäädä. Mhy:n palvelulle tältä osin voi tulla kysyntää edelleen. Metsänarvioijat voisivat esittää ratkaisun, miten tämä voitaisiin välttää?
Parannusta nykytilanteeseen tulisi siltä osin että katkonnan valvonnasta voitaisiin luopua, ainoastaan pitäisi varmistaa, että maksupuoli on sujunut kuten on luvattu.
Ei tässä kai mitään sukupuolisyrjintää tarvita.
Pinsiön vaarin kiinnostuttamiskonstit vaikuttavat hyviltä, etenkin tuo tietotekniikkakortti. Saatan koettaa soveltaa omaankin nuorisooni.
Kannattaa myös muistaa, että metsänomistuksen voi hyppäyttää yhden sukupolven yli ja säästää samalla perintöveroissa. Hallintaoikeuden voi toki jättää keskimmäiselle sukupolvelle, jos rahantarvetta on tai nuoriso vielä alaikäistä (määräajaksi mieluiten).
Sitten yksi tärkeä huomio. Kaiken ikäisten kannattaisi tehdä ns. edunvalvontavaltuutus sitä tilannetta varten, että itse ei kykene asioitaan hoitamaan, syystä tai toisesta.
”Se että, katkonnasta riippumatta tukkiosuudelle tulee tukin hinta tietenkin laskee sitä tukin hintaa.”
En ymmärrä miksi näin välttämättä kävisi. Jos raaka-aineen käyttäjä voi optimoida katkonnan juuri sen hetken tarpeeseen ja haluaa maksaa huippulaadusta nykyistä enemmän, sekä ostaja että myyjä voivat voittaa. Heikomman laadun tuottaja voi toki myös hävitä nykytilanteeseen verrattuna.
