Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ilmastoneuvotteluista on tällä palstalla kirjoiteltu ja väitelty jo aiemmin paljonkin, siksi en pitänyt tärkeänä kommentoida tätä. Laitan kuitenkin jotain, entisenä Metlan kasvihuonekaasujen inventaarion tutkijana.
Eihän otsikon väite tietenkään pidä paikkaansa. Eivät päästöt riipu valtioiden rajoista vaan maankäytöstä. Suomen metsäpinta-ala pienenee (lähde), mutta puustopääoma suurenee (nielu). Tilastokeskuksen nettisivuilta löytyy vuosittain kasvihuonekaasujen inventaarion raportti päästökauppasektorin ja maankäyttösektorin lasketuista, ilmastosopimukselle raportoiduista päästöistä. Ilmastoneuvotteluissa joudutaan tekemään kompromissi, joka sopii melkein 200 maalle; siksi Suomi ei voi saada kaikkia vaatimuksiaan läpi.
Helsingin yliopiston tutkija Paavo Ojanen väitteli aivan hiljattain soiden päästöistä. Loppupäätelmä työstä oli, että ei voida tarkalleen sanoa, ovatko Suomen suot nielu vai lähde. Epävarmuusmarginaali on vielä niin suuri. Sen sijaan voidaan yksittäisistä soista tai metsiköistä sanoa melko varmasti, ovatko ne nielu vai lähde. Saman yliopiston tutkija Kari Minkkinen on laskenut, että soita ojitettaessa käy niin, että kuivuva turvekerros hajoaa (päästö) ja puuston kasvu elpyy (nielu). Tulos enempi vähempi +/- nolla. Seuraava puusukupolvi suolla on nielu.
Turpeen uudistuminen voi periaatteessa vuosittain kattaa vuotuisen käytön polttoturpeena. Tarkka tase riippuu säistä, koska sekä turpeen kasvu että nosto riippuu säistä.
”raudushan kasvaa kuusen iässä jo parikin päätesatsia” on ehkä hiukan vanhentunut tieto nykytekniikalla. Jos pyritään, kuten Sahalassa, koivulla 40 vuoden, kuusella 50 vuoden ja männyllä 60 vuoden kiertoaikaan, tiliä tulee useammin.
Puun laatukasvatusta ajattelen vielä konservatiiivisesti, päinvastaisia todisteita odotellessa. Huippulaatu pitää aikaansaada taimikkovaiheessa suurella tiheydellä eikä karsimalla. Jos karsitaan, homma pitää tehdä ainakin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen jo nuoren metsän vaiheessa, eikä vasta ensiharvennuksen jälkeen. Ja silloinkin ollaan varmemmalla pohjalla jos on saatu suuren tiheyden avulla aikaan sivuoksien kuoleminen (karsitaan vain kuolleita oksia).
Olisi mielenkiintoista tietää, toimisiko visakoivulla käytetty ”typistäminen” muilla puulajeilla ja onko siitä hyötyä. Typistämisessä oksaa heikennetään katkaisemalla se lyhyeen tynkään, jossa on vähän vihreää. Tämä suoritetaan ennen varsinaista karsintaa oksan paksuuskasvun hillitsemiseksi ja oksa poistetaan vasta myöhemmin.
Metsuri motokuski muistuttaa tärkeästä pointista: miksi Ruotsissa siedetään paljon suurempaa kauris- ja hirvikantaa ja sitä myöten paljon suurempia liikenne- ja metsätuhoja? Onko selitys erilainen metsänomistusrakenne vai erilainen metsästyskulttuuri? Vai jokin aivan muu.
Kommentit edellä esittämääni energia+laatukasvatusohjeeseen ovat myös tervetulleita. Siis toimiiko energiapuun ja laatutukin kasvatuksen yhdistäminen samassa metsikössä? Huipputuloksiin voidaan päästä montaa reittiä. Olennaista on minimoida etukäteen ne riskit jotka voidaan minimoida. Esimerkiksi koivun huippulaatuun voitaneen päästä sekä huipputiheydellä että karsimalla. Hirvi on kuitenkin eliminoitava molemmissa ketjuissa.
Kiitos tamperelainen hyvästä kysymyksestä:
”onko mistään saatavilla maannousemasieni-itiötiedotteita”
Tässä on varmaan kyse siitä, että maannouseman itiöitä ei pystytä erottamaan muusta itiölaskeumasta ilman laboratorioanalyysiä, joka vie aikaa. Ennuste olisi siis kallis saada ja kuitenkin aina jälkijunassa. Laskeuman alkaminen saadaan riittävällä tarkkuudella päivän keskilämpötiloista. Käytännön hakkuutyöhön riittää tieto ”äitienpäivästä isänpäivään”.
Täsmällinen itiölaskeuman alun ajankohta kuitenkin vaihtelee vuosittain, ja kevään edistymistä muihin vuosiin verrattuna voisi seurata paitsi päivän lämpötiloista, myös lämpösummasta. Jos haluaisi laskea aivan varman päälle, voisi ajatella että kantokäsittelyä tehtäisiin aina kasvukauden aikana, eli esimerkiksi tänä vuonna Keski-Suomessa jo 17.4. alkaen. Käsittelyä jatkettaisiin syksyllä kuukauden ajan kasvukauden loppumisen jälkeen, eli Keski-Suomessa juuri keskimäärin isänpäivän tienoolle saakka.
Ilmatieteen laitos julkaisee karttoja kasvukauden alkamis- ja loppumispäivämääristä. Kartasta huomataan, että suositeltava käsittelyaika on eri osissa Etelä-Suomea hieman eri pituinen.
Sain jonkin verran vastausta kysymykseeni rajan näkymisestä.
Raja tietysti kiinnittää katsojan huomion, koska metsän käsittelyalueiden tekstuuri on erilainen eri puolilla rajaa, Venäjällä hakataan reilumman kokoisia aloja, ja Suomessa käsittelykohteet ovat pienempiä ja tiheämmässä. Lisäksi Venäjän puolella
aivan rajan pinta näyttää olevan enimmäkseen hakkaamaton.
