Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Totta on että yrittäjän tulee saada kantokäsittelystä asianmukainen korvaus. Hyvin huomattu tuo ristiriita metsäsertifioinnin kanssa.
Kesähakkuita on pakko jatkaa, joten käsittelyn kattavuudesta on pidettävä huolta (paitsi turvemailla), muuten havupuun kasvatusmahdollisuudet Suomessa saattavat kärsiä tulevina vuosikymmeninä oleellisesti.
”Entäs, jos se laho lähteekin etenemään naapurikannosta sienirihmastoa pitkin?” Kuten toisessa viestiketjussa on perinpohjaisesti käsitelty, kantokäsittelyn päätarkoitus on estää juurikääpäsienen iskeytyminen metsikköön, ei torjua sen leviämistä metsikön puusta toiseen.
Ratkaisu ei ole missään tapauksessa ’riukuuntunut’ nuori metsä, vaan hoidettu ja monimuotoinen mutta tiheä. Riukuja ei kannata kasvattaa edes energiaksi.
Risto Isomäki kirjoittaa viimeisimmässä Aarre-lehdessä energiapuusta ja hiilen sidonnasta. Minusta on selvää, että energiapuulla (moninaisine kerrannaisvaikutuksineen) kannattaa Suomessa korvata tuontipolttoaineita, vaikka lyhyellä tähtäimellä metsiin sitoutunut hiilen määrä vähenisi. Voitaisiinko energiapuun ja laadukkaan tukkipuun kasvatus saada yhdistymään samassa kasvatusketjussa?
Tapion metsänhoitosuosituksissa ei kovin laajasti käsitellä laadukkaan tukkipuun kasvatusta. Karsintaan annetaan kyllä seikkaperäiset ohjeet. Sillä saakin oksatonta tyvitukkia aikaiseksi harvassa kasvatusasennossa.
Isomäki muistuttaa, että intensiivisesti hoidetuissa metsissä on päätehakkuuvaiheessa suuri puuvarasto. Tähän voi yhdistyä korkea tukin laatu, kuten saimme Korholan seminaarissa kuulla koivun kasvatuksen kyseen ollen.
Olisiko varmin ratkaisu pyrkiä kaikilla pääpuulajeillamme alun tiheikkökasvatukseen, joka karsisi alaoksat vähintään tyvitukin pituudelta? Tämä tarkoittaa joko suurta istutustiheyttä, harvaa istutusta yhdistettynä luonnontäydennykseen tai kylvöä. Kasvatusketju jatkuu niin, että tehdään taimikonhoito, energiaharvennus, ensiharvennus, toinen harvennus ja päätehakkuu. Koivulla voidaan tarvita kasvupaikasta riippuen ainakin yksi väliharvennus.
Pyrkimyksenä siis ennen ensiharvennusta korkeaan tiheyteen ja sen jälkeen melko harvaan tiheyteen. Jäljellä olevat oksat karsitaan mutta mieluiten vain kuivia oksia. Elävän latvuksen pituus tulisi olla keskimäärin männyllä 40 %, koivulla ja lehtikuusella 50 % ja kuusella 60 % puun pituudesta. Ensimmäisissä harvennuksissa vähän enemmän ja viimeisisissä harvennuksissa vähemmän.
Harvaan istuttaessa välialueetkin olisi hyvä jotenkin muokata, koko samalla mätäsmenetelmällä tai kevyesti äestämällä, jotta sitä tiheyttä lisäävää sekapuuta myös tulisi.
”valtion budjetissa luonnonsuojelualueiden hankinta ja korvausmenoiksi”
No – kenen pussiin nämä menevät?
Kaikki tuulivoimahankkeet on pantu Etelä-Konneveden ympäristössä jäihin. Hihhei ja rommia pullo!
Tuo seitsemän euroa on varmaan keskimääräinen luku, ja se on tiedotteen laatijan, ei tutkijoiden, valinta. Lehdistölle pitää tarjota jokin naseva otsikoksi kelpaava kiteytys.
Yliopistollinen tutkimus ei missään tapauksessa ”tue” sen enempää kuin vastustakaan elinkeinoa jota se tutkii. Tutkimustietoa tuotetaan poliittisten päätösten pohjaksi ja tiedon lisäämisen itseisarvon vuoksi. Vastustan myös tiukasti ajatusta, että tulokset voisi jotenkin tilata ”oikeansuuntaisiksi”.
Ehkä lääketeollisuuden itse tekemässä tutkimuksessa kiusaus tulosten kaunisteluun on olemassa, kun on kyse oikeasti isoista taloudellisista intresseistä tilaajan taholta.
Eipä ou kenkään toinen poliitikko näkyvästi vastustanut Metsähallituksen metsätalouden yhtiöittämistä paitsi Rinne. Hän ymmärtää yhteisten metsien merkityksen muunakin kuin raaka-ainelähteenä.
Metsähallituksen tulostavoitteet ovat liian korkeat jos kiinteistöjäkin joudutaan myymään ja keskenkasvuisia metsiä hakkaamaan.
Avoimessa markkinataloudessa on juuri noin että kotimarkkinoiden kysyntä ja tarjonta eivät enää määrääkään hintaa täysin, vaan lopputuotteen hinnalla (suhdanteilla) ja vaihtoehtoisilla raaka-aineen toimittajilla (puun tuonti) on suuri osuus. Laadukkaan tukin kasvattamiseen tulisi kannustaa laatuhinnoittelua kehittämällä. Huonolaatuinen tukki menee kuiduksi ellei peräti energiaksi tulevaisuudessa.
MTK:n sivustolta:
”MTK on laatinut sopimusmallit tuulivoimalapaikan maanvuokrasta sekä käyttöoikeuden rajoituksesta tuulivoimaloiden vaikutusalueilla. Sopimusmallien tavoitteena on lisätä mielenkiintoa vuokrata maa-alueita, edistää vuokrasopimusten syntymistä ja samalla hallituksen tavoittelemaa tuulivoiman lisärakentamista. Yhteneväisellä vuokrasopimusmallilla otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja huomioidaan maanomistajan oikeudet.
Vuokrasopimusmallit ovat MTK:n jäsenten käytössä Reppu-palvelussa.”
Otapa siis yhteyttä johonkin MTK.n jäseneen tai suoraan pääkallonpaikalle ja pyydä itsellesi mallisopimus.
Olen samaa mieltä Pinsiön vaarin kanssa: tuulivoiman tuki on aivan järjettömissä mittasuhteissa saatavaan hyötyyn nähden.