Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
”että edes jonkinasteinen monimuotoisuus ja luonnonlait säilyvät”
Juuri näin, eli olisi alennettava porojen ja hirvien määrä lähemmäs kohti luonnonmetsän tasoa ja samaan aikaan nostettava petoeläinten (sekä pienten että isojen) määrää kohti luonnonmetsän tasoa. Kutsun tätä ”ravintoketjun ennallistamiseksi”.
”Hallitus onkin linjannut sen (turpeen) vähentämistä suunnitelmallisesti kolmanneksella vuoteen 2025 mennessä.” Ei turvetta olla tappamassa pois polttoaineiden listalta.
Kivihiilestä kannattaa pyrkiä pois, mutta mieluiten porkkanoilla, ei kielloilla. Tekstissä lukee: ”Yksi tehokas tapa kiellon toteuttamiseen olisi asettaa energiatuotantolaitosten ympäristöluvitukseen ilmastopäästökatto.” Tämä tarkoittaa, että jos hakkeelle lasketaan nollapäästö, muita polttoaineita kuten turve, maakaasu ja kivihiili voidaan silti tarvittaessa käyttää jonkin verran, esim. jos hakkeen saatavuus tai polttotekniikka sitä vaatii.
Lankomiehen metsästysseurassa itärajalla on siirrytty takaisin hirven ihmisvetoiseen ajometsästykseen koiriin kohdistuvan susivaaran vuoksi. Ajoketjuun kelpaavat muutkin kuin aseen kantajat.
Ehdotus: organisoidaan suurimmille puistoalueille erillisiä hirvijahteja joihin paikalliset luontoaktiivit ja muut vapaaehtoiset kutsutaan ajomiehiksi, niin porukkaan saadaan riittävä massa.
”laittomien haaskojen pitäjistä, jotka katselukojuineen opettavat Suomen petokannalle että ihmisen haju tietää helppoa ruokaa”
Kysyin tästä luontokuvaaja Pekka Punkarilta Hannu Hautalan näyttelyn avajaisissa Haltiassa, ja hän vastasi, ettei mitään erityistä peto-ongelmaa ole nähtävissä siellä, missä luontomatkailuyrittäjät ja valokuvaajat pitävät laillisia haaskojaan. Siis esimerkiksi Kuhmossa ja Kuusamossa.
Olisiko niin että ongelmat ovat suuremmat täällä etelässä missä asutus on tiheämpää, haaskoja tai ei.
Grimsössä Ruotsissa on muuten testattu koirien kimppuun hyökkäävälle sudelle sähköiskun antavaa liiviä, ja ilmeisesti kohtalaisen hyvin tuloksin.
En tiedä luetaanko minut ”myyräviisaisiin”, riippuu tietysti keneltä kysyy, mutta nythän on ollut menossa ns. myyräromahdus, josta kannat ovat nyt toipumassa, eli tuhoja on taas odotettavissa. Toisinaan myyräsykli vaimenee kokonaan moneksi vuodeksi, eikä perimmäistä syytä oikeastaan tiedetä.
Olen sen verran vanha, että muistan hyvinkin sen keppiajan, jolloin oli pinta-alaverotus (verojen maksamiseksi oli pakko myydä puuta) ja oli pakollinen rahatalletus metsänuudistamista varten (uudistaminen oli pakko tehdä mhy:n suosittelemalla tavalla ja kalliisti). Ei palata tähän, jooko?
Neuvonta on nykyisin melkein sama asia kuin palvelujen markkinointi, kun toimijoita on metsänhoitopalveluissa pilvin pimein – ehkäpä liikaakin, osa putoaa pois markkinoilta.
Etelä-Konnevedellä vierailijat tulevat pääasiassa liikkumaan vesillä ja merkityillä reiteillä, kuten muissakin puistoissa.
Hirviongelman ratkaisu ei taida olla kiinni rauhoitusalueista. Kirjoittajatkin tietävät sen. Hirven ajo voitaisiin kyllä mielestäni sallia ainakin suurissa kansallispuistoissa.
Sen sijaan rauhoitusalueista hyötyvät niiden lähistöllä metsästävät, ne kun tuottavat runsaasti mm. metsäkanalintuja. Muun muassa Sallassa ja Savukoskella ja Ilomantsissa tämä on havaittu, varmaan muuallakin? Muuten, mitenkähän se runsas poikastuotto on mahdollista kun siellä puistossa on enemmän petoja kuin sen ulkopuolella? Petojenhan piti saalistaa linnut yhettömiin…
”suurin selittäjä pienelle uudistamismäärälle olivat pinta-alaltaan pienet uudistushakkuut” kirjoitin jo ketjun alussa. Olen samalla kannalla muutamien muiden kanssa, että ehkä uudistamisHALUKKUUS ei olekaan todellisuudessa vähentynyt. Metsän uudistamisen TULOKSISSA on kyllä parantamisen varaa, samoin taimikonhoidossa eli kalliin alkuinvestoinnin turvaamisessa. Tämä näkyy hyvin VMI-tuloksissa (taimikoiden laatua kuvaavat taulukot). Ammattiylpeys (metsänomistajien ja metsäammattilaisten) pitäisi nostaa kunniaan, vähän niin kuin rakennusalalla.
Eläkeläisten kunnon kohentuessa ja määrän noustessa metsätyövoimaa kyllä olisi runsaasti tarjolla, jos sitä saadaan aktivoitua. Tässä olisi mhy-kentälle työsarkaa. Itse olen aloittanut metsänhoidosta puhumisen jo alakouluiässä ja olen hieman (liian vähän) pitänyt lapsia myös mukana töissä. Tänä kesänä olisi tarkoitus harrastaa lasten kanssa pystykarsintaa.
Holhous ei ole nykypäivää. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä metsänomistamisen kustannustehokkuuteen. Sukupolvenvaihdosten edistäminen ja tilakoon kasvattaminen on mahdollinen keino. Kuviokoon kasvattaminen toinen. Erirakenteista kasvatusta voi käyttää sopivilla paikoilla. Uudistamistapa ja puulaji pitää harkita kasvupaikan mukaan, tarpeetonta rahanmenoa välttäen (kuten nykyisin yleensä tehdäänkin).
Luin uutisen, ja jos ymmärsin oikein, suurin selittäjä pienelle uudistamismäärälle olivat pinta-alaltaan pienet uudistushakkuut. Vasta pitemmän ajan tarkastelu näyttää, onko uudistamishalukkuus oikeasti alentunut. Uudistamisen kustannustehokkuuteen pitää kyllä panostaa, muuten erirakenteiskasvatus alkaa kiinnostaa yhä useampia. Kokonaisuutta ajatellen, tämän vaikutus ei ole pelkästään kielteinen (paitsi taimitarhoille).
